Sisärengas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisärengas
The Big Chill
Sisärengas-elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Lawrence Kasdan
Käsikirjoittaja Lawrence Kasdan
Barbara Benedek
Tuottaja Michael Shamberg
Kuvaaja John Bailey
Pääosat Tom Berenger
Glenn Close
Jeff Goldblum
William Hurt
Kevin Kline
Mary Kay Place
Meg Tilly
JoBeth Williams
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Carson Productions
Ensi-ilta 1983
Kesto 105 min
Aiheesta muualla
IMDb
AllMovie

Sisärengas (engl. The Big Chill) on yhdysvaltalainen draamakomedia vuodelta 1983. Sen on ohjannut Lawrence Kasdan ja pääosia näyttelevät Tom Berenger, Glenn Close, Jeff Goldblum, William Hurt, Kevin Kline, Mary Kay Place, Meg Tilly ja JoBeth Williams. Elokuva kertoo sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia edustavista miehistä ja naisista, vanhoista opiskelutovereista, jotka kokoontuvat itsemurhan tehneen ystävänsä hautajaisiin, tapaavat näin ensi kertaa toisensa 15 vuoden jälkeen ja viettävät viikonlopun kahden heistä omistamassa huvilassa.

Sisärengas kuvattiin kokonaan aidoissa ympäristöissä Etelä-Carolinan osavaltion Beaufortissa. Elokuvan musiikki koostuu 1960–1970-lukujen rockhiteistä, kuten The BandinThe Weight”, The Rolling StonesinYou Can’t Always Get What You Want”, Marvin GayenI Heard It Through the Grapevine” ja Procol HaruminA Whiter Shade of Pale”.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harold Cooper (Kevin Kline) ja hänen vaimonsa Sarah (Glenn Close) saavat kuulla heidän yhteisen ystävänsä Alexin tehneen itsemurhan heidän loma-asunnollaan Etelä-Carolinassa, jonka he olivat antaneet Alexin käyttöön.

He järjestävät paikkakunnalle nopeasti hautajaiset, joihin saapuu heidän vanhoja ystäviään Michiganin yliopiston ajoilta. Samistä (Tom Berenger) on tullut kuuluisa televisionäyttelijä Los Angelesissa. Meg (Mary Kay Place) on lapsesta haaveileva lakinainen Atlantasta. Seksinnälkäinen Michael (Jeff Goldblum) kirjoittaa juttuja People-aikakauslehteen, Vietnamin sodan veteraani Nick (William Hurt) kärsii impotenssista, Karen (JoBeth Williams) on menestyvän mainosmiehen Richardin (Don Galloway) onneton vaimo. Kaikki muut tuntevat toisensa yliopistoajoilta; ulkopuolisia seurueessa ovat Richard sekä itsemurhan tehneen Alexin nuori tyttöystävä Chloe (Meg Tilly), jotka useimmat tapaavat nyt ensimmäistä kertaa.

Hautajaisten jälkeen seurue kokoontuu viettämään viikonloppua Haroldin ja Sarah’n kesähuvilaan ja käyvät siellä keskusteluin läpi omaa ja toistensa elämäntilannetta isommissa ryhmissä ja kaksittain. Parikin miehistä tarjoaa apuaan lasta kaipaavalle Megille, ja Nick ihastuu Chloeen ja päättää jäädä tämän kanssa huvilaan vielä muutamaksi päiväksi. Loppukohtauksessa koko seurue vitsailee päättäneensä jäädä taloon ikiajoiksi.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tom Berenger  … Sam Weber  
 Glenn Close  … Sarah Cooper  
 Jeff Goldblum  … Michael Gold  
 William Hurt  … Nick Carlton  
 Kevin Kline  … Harold Cooper  
 Mary Kay Place  … Meg Jones  
 Meg Tilly  … Chloe  
 JoBeth Williams  … Karen Bowens  
 Don Galloway  … Richard Bowens  

Elokuvaan kuvattiin myös kohtauksia Alexin elämästä ennen hänen itsemurhaansa. Alexia näytteli Kevin Costner, mutta nuo kohtaukset jätettiin elokuvasta pois eikä niistä ole myöhemminkään julkaistu kuin pari valokuvaa.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisärengas sai yleisön palkinnon Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla sekä Writers Guild of America -palkinnon käsikirjoituksestaan. Elokuva oli ehdolla parhaan elokuvan ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi. Lisäksi Glenn Close oli Oscar-ehdokkaana parhaasta naissivuosasta. Britanniassa elokuvan käsikirjoitus oli ehdolla Bafta-palkinnon saajaksi, ja Golden Globe -kilpailussa Sisärengas oli ehdolla sekä parhaan elokuvan että parhaan käsikirjoituksen sarjoissa.

Sisärenkaan on sanottu antaneen paljon vaikutteita 1980-luvun lopun suosittuun televisiosarjaan Kolkyt ja risat.[1]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Sisärenkaan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Susan Emmanuel: Thirtysomething, Museum of Broadcast Communications.
  2. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Big Chill (film)