Siirry sisältöön

Wes Anderson

Wikipediasta
Wes Anderson
Wes Anderson vuonna 2018.
Wes Anderson vuonna 2018.
Henkilötiedot
Koko nimi Wesley Wales Anderson
Syntynyt1. toukokuuta 1969 (ikä 56)
Houston, Texas, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1994–
Tunnetuimmat ohjaukset
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Wesley Wales "Wes" Anderson[1] (s. 1. toukokuuta 1969 Houston, Texas) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.

Anderson aloitti uransa 1990-luvulla. Hänen elokuvansa tunnetaan persoonallisesta humoristisuudesta ja hyvin omaperäisestä ja tyylitellystä visuaalisuudesta.[2]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderson syntyi vuonna 1969 Houstonissa Texasissa. Hänen isänsä Melver Leonard Andersonilla on ruotsalaisia sukujuuria. Äiti Texas Ann Anderson (o. s. Burroughs) on Tarzan-kirjailija Edgar Rice Burroughsin pojantytär.[3]

Melver Andersonilla oli mainostoimisto, ja äiti työskenteli kiinteistönvälittäjänä ja arkeologina. Andersonilla on kaksi veljeä. Vanhemmat erosivat, kun Anderson oli kahdeksanvuotias.[2]

Anderson teki nuorena veljiensä kanssa elokuvia kahdeksan millimetrin Super-kameralla. Hän luki paljon kaunokirjallisuutta. High schoolissa Anderson teki näytelmiä, jotka perustuivat usein johonkin tunnettuun tarinaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan.[2]

Valmistuttuaan high schoolista Anderson opiskeli filosofiaa Texasin yliopistossa Austinissa. Siellä hän tutustui Owen Wilsoniin, josta tuli myöhemmin hänen luottonäyttelijänsä ja käsikirjoittajakumppaninsa. Anderson valmistui yliopistosta vuonna 1991.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersonin ensimmäinen elokuva oli komediallinen rikoselokuva Lurjukset (1996), jonka käsikirjoitusta hän oli työstänyt Owen Wilsonin kanssa jo yliopistossa. Elokuva oli alun perin lyhytelokuva. Se herätti elokuvantekijä Kit Carsonin mielenkiinnon, ja se esitettiin Sundancen elokuvajuhlilla. Siellä sen näki ohjaaja James L. Brooks, ja elokuvasta tehtiin kokopitkä versio.[2] Sundancen elokuvajuhlat torjui kuitenkin kokopitkän elokuvan, koska heillä oli jo tarpeeksi outoja komedioita. Heikosti sujuneen testinäytöksen seurauksena elokuvan julkaisija Sony ei markkinoinut elokuvaa juuri lainkaan. Elokuva ei saanutkaan katsojia ja tuotti alle miljoona dollaria lipputuloina. Jotkut elokuva-arvostelijat kuitenkin pitivät elokuvan persoonallisesta tyylistä ja naiivista koomisuudesta, ja kutsuivat Andersonia lupaavaksi. Ohjaaja Martin Scorsese piti elokuvaa yhtenä vuoden parhaista.[4] Anderson voitti elokuvasta parhaan uuden elokuvantekijän palkinnon MTV Movie Awardsissa 1996.[2]

Lurjusten jälkeen Anderson ja Wilson tekivät elokuvan Akatemian älypää (1998), joka kertoo koulussa huonosti menestyvästä, harrastuksiinsa keskittyvästä teinipojasta. Elokuva sai myönteiset arvostelut, useita palkintoehdokkuuksia ja paljon julkisuutta, mutta ei vielä suurta yleisöä.[2] Akatemian älypäässä ohjaajan tyyli oli jo kypsynyt persoonalliseksi.[5]

Andersonin ensimmäinen menestyselokuva oli omalaatuisesta perheestä kertova Royal Tenenbaums (2001). Sen näyttelijäkaarti on hyvin nimekäs, ja se keräsi Yhdysvalloissa yli 50 miljoonan dollarin lipputulot. Elokuva toi myös parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkintoehdokkuuden Andersonille ja Wilsonille.[2]

Andersonin seuraava elokuva Steve Zissoun vedenalainen maailma (2004) kertoo haita jahtaavasta meritutkijasta. Pääosaa esittää Bill Murray, yksi Andersonin luottonäyttelijöistä. Elokuvassa on runsaasti animoituja eläinkohtauksia ja aiempia elokuvia suurempi budjetti. Zissouta seurasi Darjeeling Limited (2007), jossa kolme veljestä matkaa junalla läpi Intian. Kumpikin näistä elokuvista sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton.[2]

Stop motion -animaatioelokuva Fantastic Mr. Fox – Kekseliäs kettu (2009) perustuu Roald Dahlin kirjaan. Tällä kertaa myös arvostelijat pitivät elokuvasta, ja se sai Oscar-ehdokkuuksia.[2]

Karkuteille lähtevistä lapsista kertova Moonrise Kingdom julkaistiin vuonna 2012. Sen käsikirjoituksesta Anderson sai toisen Oscar-ehdokkuutensa.[6]

The Grand Budapest Hotel (2014) on myyttiseen vuoden 1932 Keski-Eurooppaan sijoittuva eeppinen tarina concierge Gustave H.:sta, hänen hotellipojastaan sekä varastetusta maalauksesta. Löyhästi Stefan Zweigin tarinoista innoituksensa saanut elokuva kerrotaan kolminkertaisesti sisäkkäisessä muodossa takaumana. Toiminnallisia kohtauksia ja vakavia teemoja sisältävää komediallista elokuvaa on kutsuttu Andersonin täyteläisimmäksi ja hulluimmaksi sekä visuaaliselta että temaattiselta kannalta.[7] Se on myös Andersonin uran menestynein. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 173 miljoonaa dollaria ja sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien parhaan elokuvan, ohjauksen ja alkuperäisen käsikirjoituksen ehdokkuudet Andersonille.[8] Elokuva sai Golden Globe -palkinnon parhaasta elokuvasta musikaalin ja komedian kategoriassa.[2] Anderson palkittiin elokuvasta myös parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Baftalla[9] ja WGA-palkinnolla[10].

Vuonna 2016 kolme Andersonin elokuvaa – Royal Tenenbaums, Moonrise Kingdom ja The Grand Budapest Hotel – äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[11]

Vuonna 2018 julkaistiin Andersonin toinen stop motion -animaatioelokuva, Isle of Dogs.[2]

The French Dispatch (2021) seuraa tarinoita, jotka kerrotaan myöhemmin lehdessä. Vuoden 2023 elokuva Asteroid City kuvaa tähtiharrastajia perheineen fiktiivisessä amerikkalaisessa kylässä vuonna 1955.[12] Tarinan hahmoja ja heitä näytelmässä esittäviä näyttelijöitä limittäin seuraavaa elokuvaa kutsuttiin hyvin andersonmaiseksi niin myönteisessä kuin kielteisessäkin merkityksessä. Se tuotti maailmanlaajuisesti 52 miljoonaa dollaria.[13]

Vuonna 2023 Anderson ohjasi neljä lyhytelokuvaa, jotka perustuvat Roald Dahlin nuortentarinoihin. Saman tekijäryhmän kanssa kuvatut ja samankeskiset lyhytelokuvat oli alun perin tarkoitettu julkaistavaksi yhtenä pitkänä elokuvana, mutta ne julkaistiin kuitenkin erikseen.[14] Näistä elokuvista The Wonderful Story of Henry Sugar (2023) toi Andersonille hänen ensimmäisen Oscar-palkintonsa parhaasta lyhytelokuvasta.[12]

Andersonin uusin elokuva, Foinikialainen juoni, sai ensi-iltansa toukokuussa 2025. Elokuva kertoo perheestä ja perheyrityksestä.[15]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wes Andersonin avopuoliso on vaatesuunnittelija ja kirjailija Juman Malouf. Heillä on yhteinen tytär.[16]

Anderson on bibliofiili, joka keräilee elokuvakirjoja ja kirjojen ensipainoksia. Myös hänen elokuvissaan on paljon erilaisia viittauksia kirjoihin.[17]

Elokuvien tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersonin elokuvissa on runsaasti tyylittelyä, kuten symmetriaa, suoria sivu- ja etukuvakulmia sekä harkittuja väripaletteja, usein pastellisävyisiä. Tämän seurauksena Andersonin elokuvat ovat tarkoituksellisen keinotekoisen näköisiä. Kerronnallisesti Anderson hyödyntää joskus sisäkkäisiä tarinoita.[18]

Anderson kiinnittää elokuvissaan runsaasti huomiota pieniinkin yksityiskohtiin, kuten hahmojen vaatteisiin, väreihin ja pieniin esineisiin.[19] Andersonin elokuvien toistuvia visuaalisia motiiveja ovat taidemaalaukset, ruoka, khakikangas, baskerit, viikset, kiikarit, luetteloita kirjoittelevat hahmot, vanhanaikaiset tallennuslaitteet sekä liikkuminen paikasta toiseen kaikenlaisilla kulkuvälineillä. Kirjaintyyppinä hän on suosinut Futuraa.[20]

Anderson sanoo joskus harkinneensa elokuvallisesta tyylistään luopumista. Hän kuitenkin totesi pitävänsä elokuvien tekemisestä ”omalla käsialallaan” ja teki tietoisen päätöksen pitäytyä tyylissä, joka monelta osin heijastaa myös Andersonin elämää ja persoonaa elokuvien ulkopuolella.[21] Hän on sanonut, että hänen elokuvansa kannattaa katsoa kahdesti, jotta katsoja näkisi ne sellaisina kuin ne ovat, eikä vain sellaisina kuin miltä ne näyttävät.[22]

Anderson on käsikirjoittanut kaikki ohjaamansa elokuvat itse, mutta yhtä lukuun ottamatta yhteistyössä jonkun toisen kanssa.[23] Andersonilla on tapana pitäytyä samoissa työtovereissa. Hänen luottokumppaneitaan ovat muun muassa näyttelijä ja käsikirjoittaja Owen Wilson, elokuvaaja Robert Yeoman, pukusuunnittelija Milena Canonero, lavastaja Adam Stockhausen ja säveltäjä Alexandre Desplat.[24]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bottle Rocket (1994)
  • Hotel Chevalier (2007)
  • Henry Sugarin ihmeellinen tarina (The Wonderful Story of Henry Sugar, 2023)
  • Joutsen (The Swan, 2023)
  • Rotanpyydystäjä (The Ratcatcher, 2023)
  • Myrkky (Poison, 2023)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Collin, Robbie: Wes Anderson interview The Telegraph. 19.2.2014. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Wes Anderson Biography.com. 14.8.2019. Viitattu 19.5.2025.
  3. ↑ Nathan 2024, s. 16–17.
  4. ↑ Nathan 2024, s. 36–42.
  5. ↑ Nathan 2024, s. 47.
  6. ↑ Academy Awards Database - 2001 (74th) Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 1.10.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Nathan 2024, s. 205–210.
  8. ↑ Nathan 2024, s. 232–233.
  9. ↑ Bafta Awards: Film in 2015 Bafta. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
  10. ↑ McNary, Dave: ‘Grand Budapest Hotel,’ ‘True Detective’ Top WGA Awards Variety.com. 14.2.2015. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)
  11. ↑ The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
  12. ↑ a b Wes Anderson Encyclopedia Britannica. 18.5.2025. Viitattu 19.5.2025.
  13. ↑ Nathan 2024, s. 290–294.
  14. ↑ Nathan 2024, s. 294–295.
  15. ↑ Foinikialainen juoni Finnkino. Viitattu 19.5.2025.
  16. ↑ Kate Ng: Wes Anderson reflects on being an ‘old father’ Independent. 10.6.2023. Viitattu 19.5.2025.
  17. ↑ Nathan 2024, s. 23–24.
  18. ↑ Freya Marley: The Cinematic Style of Wes Anderson makingwavesfilmfestival.com. 26.3.2022. Viitattu 19.5.2025.
  19. ↑ Nathan 2024, s. 8–9.
  20. ↑ Nathan 2024, s. 65–66.
  21. ↑ Nathan 2024, s. 7.
  22. ↑ Mia Galuppo: Wes Anderson on ‘The Phoenician Scheme,’ His Cannes Party Bus and Why You Should Always See His Movies Twice The Hollywood Reporter. 13.5.2025. Viitattu 10.6.2025.
  23. ↑ Nathan 2024, s. 43.
  24. ↑ Essential Wes Anderson Films to Watch Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 10.6.2025.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dilley, Whitney Crothers. The Cinema of Wes Anderson: Bringing Nostalgia to Life. London : Wallflower Press, 2017. ISBN 978-0-231-18069-6.
  • Kornhaber, Donna. Wes Anderson. Urbana: University of Illinois Press, 2017. ISBN 978-0-252-08272-6.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wes Andersonin ohjaamat elokuvat
1990-luku
2000-luku
2010-luku
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wes_Anderson&oldid=23404396”