Jean-Luc Mélenchon
| Jean-Luc Mélenchon | |
|---|---|
.jpg) Jean-Luc Mélenchon. Kuva vuodelta 2017. |
|
| Ranskan opetusministeri | |
|
27. maaliskuuta 2000 – 6. toukokuuta 2002
|
|
| Pääministeri | Lionel Jospin |
| Edeltäjä | Claude Allègre |
| Seuraaja | Luc Ferry |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. elokuuta 1951 Tanger, Marokko |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue |
La France insoumise (2016–) Vasemmistopuolue (2008–) |
| Muut puolueet |
Sosialistipuolue (1977–2008) Kansainvälinen kommunistinen järjestö (ennen 1977) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| melenchon.fr | |
Jean-Luc Mélenchon [ʒɑ̃ lyk melɑ̃ʃɔ̃] (19. elokuuta 1951 Tanger, Marokko) on ranskalainen poliitikko. Hän on ollut senaattorina ja Lionel Jospinin hallituksen ministerinä.[1] ja vuosina 2009–2017 europarlamentaarikko.[2]
Mélenchon oli alkuun trotskilainen, siirtyi sitten 30 vuodeksi sosialisteihin, joista erosi 2008 ja perusti Vasemmistopuolueen (Parti de gauche). Vuonna 2009 hänet valittiin Euroopan parlamenttiin, jossa hän istui 2017 saakka.[1][3]
Mélenchon oli presidenttiehdokas vuoden 2012 vaalissa. Maaliskuun lopulla 2012 tehdyn kyselyn perusteella Mélenchon nostettiin presidentinvaalissa François Hollanden ohella Nicolas Sarkozyn toiseksi haastajaksi. Mélenchonin kannatus oli 10–15 prosenttia.[1] Hän jäi lopulta vaalin ensimmäisen kierroksen neljänneksi Hollanden, Sarkozyn ja Marine Le Penin jälkeen.[4]
Melenchon perusti vuonna 2016 Alistumaton Ranska -liikkeen. Mélenchon oli liikkeen ehdokas vuoden 2017 presidentinvaalissa.[5] Vuoden 2022 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 22 prosenttia äänistä ja sijoittui kolmanneksi, vain runsaan prosenttiyksikön toiseksi tulleelle Marine Le Penille hävinneenä.[6]
Näkemyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äärivasemmistolaiseksi kutsuttu[7] Mélenchon ihailee Venezuelan epädemokraattisiksi katsottuja johtajia Nicolás Maduroa ja Hugo Chávezia. Häntä on syytetty antisemitistiksi 2010-luvun alusta.[8]
Vuonna 2022 hän sanoi peruvansa Macronin uudistukset eläkeikään, työttömyysturvaan ja maahanmuuttolakeihin.[7]
Venäjä ja Nato
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2014 hän piti hyvänä, että Venäjä valtasi Krimin, sympatisoi Venäjää ja syytti Natoa.[8]
Mediacitésin faktantarkistuksen mukaan Mélenchon tuki kauan Venäjän mielipiteitä Ukrainan ja Syyrian sodissa ja muualla. Venäjän hyökättyä Ukrainaan laajemmin vuonna 2022 hän kuitenkin on ottanut etäisyyttä Venäjästä[8] mutta yhä syyttänyt Natoa sodan syntymisestä, vastustanut kauan asetoimituksia Ukrainalle ja vaatinut Ranskan eroa Natosta.[7]
Suhde lehdistöön
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jean-Luc Mélenchon on usein hyvin kriittinen tiedotusvälineitä kohtaan. Hän on pyytänyt kannattajiaan valvomaan ja kuvaamaan journalisteja, etenkin Le Monde - ja Libération-lehtien.[9] Mélenchon on solvannut lukuisia journalisteja. L'Express-lehden Renaud Reveliä hän kutsui "likaiseksi pikku vakoojaksi" ja lehteä "fasistiseksi".[10] Vuonna 2021 hänet tuomittiin kunnianloukkauksesta hänen kutsuttuaan blogissaan Le Monden journalistia salamurhaajaksi ja CIA:n muusaksi.[11] Der Spiegel -lehti on toistuvasti nimennyt hänet "demagogiksi" ja "Saksan vihaajaksi", koska hän arvostelee Saksaa jatkuvasti.[12][13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Inka Kovanen: Punainen piru hätyyttelee sosialisteja Ranskan presidentinvaaleissa. Helsingin Sanomat, 1.4.2012, s. B2.
- ↑ Jean-Luc Mélenchon, EU Monitor. Viitattu 30.10.2023 (englanniksi)
- ↑ Jean-Luc Mélenchon Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 12.6.2024.
- ↑ Décision Déclaration premier tour présidentielle 2012 du 25 avril 2012 Conseil Constitionell. Arkistoitu 28.4.2012. Viitattu 29.4.2012. (ranskaksi)
- ↑ Annastiina Heikkilä: Jean-Luc Mélenchon pyrkii laitavasemmalta Ranskan presidentiksi 19.4.2017. Yle Uutiset. Viitattu 20.4.2017.
- ↑ Résultats élection présidentielle 2022 : les résultats du 1er tour en France 20minutes.fr. Viitattu 11.4.2022. (ranskaksi)
- ↑ a b c Tällainen on Ranskan vasemmistokoalition johtohahmo Jean-Luc Mélenchon – radikaaleja näkemyksiä Natosta ja taloudesta Yle Uutiset. 8.7.2024.
- ↑ a b c Ranskan vaalivoittajan keulakuva on kehunut Krimin valtausta ja ihailee Venezuelaa Helsingin Sanomat. 8.7.2024.
- ↑ Mélenchon appelle ses militants à "surveiller" les journalistes du Monde et de Libé LExpress.fr. 5.5.2014. Arkistoitu 7.8.2017. (ranskaksi)
- ↑ Mélenchon à un journaliste : "petit espion" travaillant pour un "journal fasciste" SudOuest.fr. 30.5.2012. Arkistoitu 22.5.2017.
- ↑ Jean-Luc Mélenchon condamné pour diffamation envers un ex-journaliste du "Monde" Libération. 24.9.2021. Arkistoitu 23.3.2022. (ranskaksi)
- ↑ Sandberg, Britta: (S+) Jean-Luc Mélenchon: Dieser Linksradikale will Premierminister von Frankreich werden Der Spiegel. 13.5.2022. Arkistoitu 15.5.2022.
- ↑ Frankreichs Linken-Chef Mélenchon lästert über Deutschland Der Spiegel. 10.6.2013. Arkistoitu 15.5.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Luc Mélenchon Wikimedia Commonsissa
- Jean-Luc Mélenchon Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
| |||||||
| ||||||||||||
| ||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
