Ison Mahosaaren jätinkirkko
| Ison Mahosaaren jätinkirkko | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Ison Mahosaaren jätinkirkko |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Lieksa |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Korkeus | 95 [1] m |
| Pinta-ala | 720 (23×18) [2] m² |
Ison Mahosaaren jätinkirkko on Pohjois-Karjalassa Lieksassa Pielisen saaressa sijaitseva epävarma jätinkirkko. Se olisi Itä-Suomen ensimmäinen jätinkirkko.[1][3][4]
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iso Mahosaari sijaitsee aivan Lieksan kaupungin edustalla noin 9,6 kilometriä Lieksan luterilaisesta kirkosta lounaaseen. Saari sijaitsee Mahonselällä Sipolansaaren ja Kinahmonsaaren välissä. Jätinkirkko on löytynyt saaren kaakkoiskärjestä sen kivikkoiselta harjanteelta.[3]
Jätinkirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jätinkirkosta ei ole Museoviraston Muinaisjäännösrekisterissä merkintää. Saarella on kuitenkin jo kaksi muinaisjäännöskohdetta ennestään. Jätinkirkon sisäpihaa reunustaa nelikulmainen kivivalli, joka on noin 2 metriä leveä. Jätinkirkon pituus on 23 metriä ja leveys 18 metriä. Kivivallin sisällä on Marianna Ridderstadin mukaan toinenkin pienempi kivivalli. Jätinkirkon pituusakseli osoittaa 19° pohjoisesta vastapäivään eli pohjoiskoilliseen.[2][4]
Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren kaakkoiskärjessä on muitakin kiviröykkiöitä. Timo Jussila raportoi viidestä peräkkäin sijaitsevasta kivilatomuksesta, joista yksi on nyt tunnistettu jätinkirkko. Rannasta 30 metrin päässä sijaitsi pyöreä kivikehä, jonka halkaisija on 3,5 metriä. Tästä hieman pohjoiseen sijaitsee kiviröykkiö, jossa on keskellä kuoppa. Röykkiön halkaisija on 3 metriä. Seuraavaksi tulee jätinkirkko, joka jälkeen löytyy halkaisijaltaan 4 ja 6-metriset kivilatomukset. Viimeisen latomuksen keskellä on halkaisijaltaan 1,2-metrinen kivikasta.[1]
Saaren pohjoispäässä 500 metrin päässä sijaitsee kalliolla 7,5 metriä pitkä ja 6 metriä leveä kiviröykkiö.[5]
Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarella on käyty tarkastamassa muinaisjäännöksiä vuosina 1971 (Maarit Lönnberg) ja 2001 (Timo Jussila). Silloin havaittua kivikehää ei tunnistettu jätinkirkoksi. Kohdetta ei ole vielä tutkittu.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Iso Mahosaari Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 15.12.1998. Museovirasto. Viitattu 28.12.2016.
- ↑ a b Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
- ↑ a b Ison Mahosaaren jätinkirkko, Lieksa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ a b Ridderstad, Marianna: Itä-Suomesta löytyi jätinkirkko. Tähdet ja avaruus, 2013, 42. vsk, nro 6. Helsinki: URSA. (vaatii käyttäjätunnuksen). Viitattu 28.12.2016. [vanhentunut linkki]
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Suuriniemi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.8.2006. Museovirasto. Viitattu 28.12.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
- Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7
- Laakso, Ville: Pieliseltä löydettiin jätinkirkko - yhteys hylkeisiin entistä varmempi, YLE–Tiede, 13.9.2013
- Mikroliitti: Lieksan muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), 2001