Linnakankaan jätinkirkko
| Linnakankaan jätinkirkko | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Linnakankaan jätinkirkko |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Tyrnävä |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | esihistoria |
| Korkeus | 52,5 [1] m |
| Pinta-ala | 320 (23 × 14) [1] m² |
Linnakankaan jätinkirkko on Pohjois-Pohjanmaalla Tyrnävällä noin 8,5 kilometriä Tyrnävän kirkosta kaakkoon sijaitseva osittain tutkittu jätinkirkko.[1][2][3]
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnakankaan Linnamaa sijaitsee Tyrnävän kirkosta noin 8,5 kilometriä kaakkoon Ängeslevänjoen ja Tyrnävänjoen välisessä metsämaastossa. Linnamaan kangas on noin 190 metriä pitkä ja 120 metriä leveä kivikkoinen 5–6 metriä korkea metsäinen mäki, jonka kaakkoispäässä jätinkirkko sijaitsee. Mäkeä ympäröivät soistuvat metsämaat. Mäen rinteet viettävät loivasti merelle päin, mutta kaakkoispäässä ne jyrkkenevät hieman.[4]
Jätinkirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jätinkirkon länsisivun valli on alkujaan luontaista rantakivikkoa, joka jatkuu jätinlinnasta koilliseen. Kivivalli on suorakaiteen muotoinen ja sen kulmat ovat hieman pyöristettyjä. Vallin ulkomitat ovat 23 metriä pitkä (25 metriä Marianne Ridderstadin mukaan [5]) ja 14 metriä leveä (15 metriä [5]). Jätinkirkon laskennallinen pinta-ala olisi silloin 320 neliömetriä (m²). Vallipihan sisämitat olivat Aarne Äyräpään mukaan (katso alla) 21,5 metriä pitkä ja 10–12 metriä leveä, jolloin vallipihan pinta-ala olisi noin 240 m². Kivivallin keskileveys oli Äyräpään mukaan 2 metriä ja korkeus 0,6 metriä. Pohjoiskulmastaan valli oli sivuiltaan vain metrin leveää ja 0,5 metriä korkeaa. Kaakkoiskulmassa valli oli 2,5 metriä leveä ja yli puoli metriä korkea. Lounaissivu oli lähes maantasaista kivikkoa. Vallissa on silmämääräisiä katkoksia, joita kutsutaan porteiksi. Kaksi porttia sijaitsi Äyräpään mukaan viiden metrin päästä eteläkulmasta sen kummallakin sivulla, kolmas sijaitsi pitkän pohjoissivun keskellä ja neljäs puhkaisi päätysivun vallin itäkulmassa. Marianna Ridderstad mittasi jätinkirkkojen paleoastronomisissa mittauksissa jätinlinnan asentoa ja sen pituusakselin suunta on noin 319° pohjoisesta myötäpäivään. Samalla kertaa mitattiin myös kolmen portin suunniksi noin 40°, 144° ja 294° pohjoisesta myötäpäivään.[1][4][5]
Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äyräpää ei huomannut ympäristössä asutuksen jälkiä. Vain yksi kiviröykkiö sijaitsi noin 70 metriä jätinkirkosta luoteeseen. Sen halkaisija oli noin 4,20 metriä ja se oli 0,3 metriä korkea. Röykkiön keskellä sijaitsi kuoppa, joka jatkui hieman maanpinnan alle. Hän havaitsi muitakin kivikkoja, mutta ei tutkinut niitä ollenkaan.[4]
Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarne Europaeus eli myöhemmin Äyräpää mainitsee vuonna 1914 laatimassaan kaivauskertomuksessaan, että Anders Snellman on julkaissut jätinkirkosta oman tutkielman ja että Hjalmar Appelgren olisi käynyt täällä myös tutkimassa jätinkirkkoa. Hän kuvasi sen kivirakenteet tarkasti ja julkaisi siitä yksityiskohtaisen pohjapiirroksen. Piirroksesta mittaamalla voidaan päätellä sen olleen silloin noin 25 metriä pitkä ja noin 17 metriä leveä, mikä vastaa jätinkirkon nykymittoja. Hän huomasi myös, että vallipiha oli kivetöntä maata ja ettei siinä kasvanut oikeastaan mitään. Vallien ulkopuolella kasvoi nuorta metsää, sillä paikallisten mukaan metsä oli palanut useita kertoja. Lounaissivun portin sisäpuolella sijaitsi 3 metriä pitkä ja metrin levyinen maan- ja kivensekainen kumpu. Sen vieressä oli kuopanne, jota hän epäili ”aarteenetsijöiden” tekemäksi. Vallin pohjoissivulla erottuu pohjapiirroksesta kivikossa kuoppa, joka voisi olla auki tongittu.[4]
Europaeus suoritti vallipihassa jätinkirkon keskikohdan länsipuolella kaivauksen. Hän avasi 65 m² alueen, joka oli kovaa kivikkosoraa ja jonka joukossa sijaitsi maakiviä. Turpeen alla oli heti paljon hiiltä (metsäpalot?) ja kaivauksia jatkettiin jopa 40 senttimetrin syvyyteen. Löytyneet artefaktit olivat kuitenkin soran pinnassa ja koko kaivetulle alueelle levinneinä. Löytöjä olivat kvartsi-iskokset ja sädekiviliuskeisten esineiden katkelmia. Kaivausalue rajautui valliin, mistä vallilta alas vierineiden kivien altakin löytyi lisää kvartsi-iskoksia. Vallipihassa ei esiintynyt ihmistoiminnasta syntyvää niin sanottua likamaata.[3][4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotakankaan jätinkirkko sijaitsee tästä 880 metriä itään.[2]
- Käyräkankaan jätinkirkot, joita on kaksi, sijaitsevat 1,3 kilometriä itäkaakkoon.[2]
- Metelinkankaan jätinkirkko sijaitsee 5,3 kilometriä itäkoilliseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Linnakangas Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 16.8.2007. Museovirasto. Viitattu 11.11.2016.
- ↑ a b c d Linnakankaan jätinkirkko, Tyrnävä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ a b Sarkkinen, Mika: Liminka, inventointi (Arkistoitu – Internet Archive), 1997, s.27
- ↑ a b c d e Europaeus, Aarne: Tyrnävä Linnamaa Jätinkirkon kaivaus (Arkistoitu – Internet Archive), 1914
- ↑ a b c Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
- Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset (Arkistoitu – Internet Archive), Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7