Irak-vuoto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Irak-skandaali)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Irak-vuoto (tunnetaan myös nimillä Irak-gate ja Irak-skandaali) oli tapahtumaketju, joka johti Suomen silloisen pääministerin, Anneli Jäätteenmäen (kesk.), eroon kesällä 2003.

Lipponen Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2002 silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) vieraili Yhdysvaltain pääkaupunki Washingtonissa. Hän keskusteli Yhdysvaltain varapresidentti Dick Cheneyn kanssa 9. joulukuuta ja seuraavana päivänä Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin kanssa. Keskustelujen tiedotettiin koskeneen mm. Irakin tilannetta, Naton laajentumista, terrorismin vastaista sotaa sekä Venäjän suhtautumista Natoon ja Turkin EU-jäsenyyttä.[1][2] Tapaamisten jälkeen Suomen ja Yhdysvaltojen välit todettiin erinomaisiksi. Yhdysvaltalaiset olivat myös luvanneet Suomelle Nato-jäsenyyden, mikäli Suomessa niin haluttaisiin.[3]

Lipponen oli lupaillut alustavasti Suomen osallistuvan Irakin sotaa seuraavaan jälleenrakennustyöhön. Tätä Yhdysvallat oli kysellyt Suomelta marraskuussa lähetetyssä tiedustelussa.[4] Lisäksi hän oli kaupitellut yhdysvaltalaisille Suomessa kehitettyä AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää.[5] Tämän uskottiin vaikuttaneen pääministeri Paavo Lipposen ratkaisuihin. Suomi oli myös jo vastaavasti mukana ISAF-rauhanturvaoperaatiossa Afganistanissa.

Ensimmäisinä Lipposen vierailun sisällöstä huolestuivat kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.) ja Anni Sinnemäki (vihr.), jotka esittivät kirjallisen kysymyksen Irak-kannanotoista 19. joulukuuta 2002. Kansanedustajat kysyivät, miten hallitus aikoo estää sen, että Suomi vaikuttaisi olevan näyttämässä vihreää valoa Yhdysvaltojen suunnittelemille sotatoimille.[4]

Valtioneuvosto antoi luvan myydä AMOS-järjestelmää Yhdysvalloille 20. helmikuuta 2003. Ylen A-piste-ohjelmassa keväällä 2004 Arto Koski puolustusministeriöstä sanoi, ettei aiemmin oltu tehty mitään virallista päätöstä, mutta toisaalta oli tiedossa, että Patrialla oli vientitoiveita ja Yhdysvalloilla vastaavasti hankintaprojekti. Tuolloinen Vanhasen ensimmäisen hallituksen puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.) totesi pitävänsä luonnollisena ja pitkälliseen käytäntöön nojautuvana sitä, että valtioneuvoston jäsenet vierailuillaan pitävät esillä suomalaista teollisuusosaamista ja vientitarpeita. Lipposen myyntipuheiden ajankohta oli kuitenkin herkkä, sillä Yhdysvallat kävi tuolloin yhtä sotaa ja oli aloittamassa toista. Tutkimuksen mukaan 71 % suomalaisista vastusti tuolloin asemyyntiä liittoumalle. Tämän vuoksi tapauksesta tuli jälkipyykkiä.[5]

Irak-keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irak nousi eduskuntavaalien aiheeksi jo aikaisin. 11. tammikuuta 2003 keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki arvosteli Lipposen lupauksia Suomen avusta tulevan Irakin sodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa.[6] Lipponen syytti puolestaan Jäätteenmäkeä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kompuroinnista ja sanoi Suomen täydellisen puolueettomuuden olevan mahdotonta Irakin kysymyksessä.[7] TV-tentissä tammikuun lopussa Jäätteenmäen ja Lipposen kiista Suomen Irak-politiikasta oli jo niin kovaa, että kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä joutui ottamaan sovittelijan roolin.[8]

Vaalitentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandaali alkoi eduskuntavaalien vaalitentissä 6. maaliskuuta 2003, kun Jäätteenmäki syytti Lipposta Suomen liittämisestä Irakin sotaa tukeneeseen liittoumaan Washingtonin-vierailullaan. Jäätteenmäki sanoi Lipposen menneen liian pitkälle luvatessaan Suomen osallistuvan humanitääriseen avustustoimintaan, jälleenrakentamiseen ja rauhanturvatoimintaan. "Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan liittynyt sellaiseen koalitioon, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi olla", Jäätteenmäki tarkensi. Hänen mukaansa Suomi oli osallistunut kokoukseen, "jonne oli kutsuttu ne maat, jotka ovat luvanneet yhteistyötä ja apua". Ulkoministeriön mukaan apua ei luvattu Yhdysvalloille, vaan annettavaksi YK:n ja sen järjestöjen kautta. Vastaus oli annettu Yhdysvalloille, koska Yhdysvallat oli kysynyt Suomen kantaa.[9]

Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti Irakin sodan ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää 20. maaliskuuta 2003. Seuraavana päivänä Valkoinen talo julkaisi listansa Irakin sotaa tukevista maista, nk. halukkaiden koalitiosta. Suomi ei ollut mukana listalla.[10]

Vaalitulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit 2003 järjestettiin 16. maaliskuuta. Keskustasta tuli suurin puolue ja vuoden 2003 valtiopäivien avajaisissa Jäätteenmäki valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hallitusneuvottelujen perusteella presidentti Tarja Halonen nimitti Jäätteenmäen pääministeriehdokkaaksi 15. huhtikuuta 2003 ja eduskunta valitsi hänet pääministerivaalissa pääministeriksi. Presidentti nimitti Jäätteenmäen hallituksen 17. huhtikuuta 2003.[11]

Vuotoepäilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintola Mamma Rosa, Töölö, Helsinki.

Hallituksen vallassaoloaika jäi kuitenkin lyhyeksi. Loppukeväällä alkoi paljastua, että Jäätteenmäki oli saanut tietonsa ulkoministeriön salaisiksi luokitelluista asiakirjoista (mm. WASB-050), jotka hän oli saanut presidentin silloiselta neuvonantajalta Martti Manniselta. Jäätteenmäki kielsi aluksi saaneensa mitään papereita, vaan "kuulleensa kaikenlaista". Seuraavaksi hän kertoi saaneensa muutaman faksin "yllättäen ja pyytämättä". Papereita oli tullut kuitenkin yli kaksi tuhatta sivua. Manninen kiisti Jäätteenmäen puheet ja sanoi lähettäneensä ne pyynnöstä. Kun Jäätteenmäeltä kysyttiin, valehteleeko hän, hän vastasi: "Puhun niin totta kuin osaan." Tämä kommentti söi hänen uskottavuuttaan.[12]

Jäätteenmäki oli tavannut Mannisen töölöläisessä Mamma Rosa -ravintolassa 28. tammikuuta 2003, ja Mannisen mukaan toistuvasti pyytänyt tätä luovuttamaan salaisen WASB-050-asiakirjan tai tiivistelmän siitä. Manninen kertoi näyttäneensä Jäätteenmäelle asiakirjaa jo tapaamisen aikana ja seuraavana päivänä hän faksasi koosteen siitä Jäätteenmäen kotiin. Jäätteenmäki sai Manniselta tietoja kaikkiaan 39 asiakirjasta.[13]

Jäätteenmäki jätti eronpyyntönsä pääministerin tehtävistä presidentille 18. kesäkuuta 2003. Eroon johti eduskunnan luottamuspula, joka oli syntynyt Jäätteenmäen valehtelun seurauksena.[12] Presidentti hyväksyi eroanomuksen ja pyysi Jäätteenmäen hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä uuden hallituksen muodostamiseen saakka.[14] 24. kesäkuuta Jäätteenmäen tilalle nimitettiin puolustusministerinä Jäätteenmäen hallituksessa toiminut keskustan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen.[15]

Martti Manninen erotettiin tehtävästään presidentin neuvonantajana 19. kesäkuuta 2003.[16]

Syytteet ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19. joulukuuta 2003 valtakunnansyyttäjä päätti nostaa syytteen Martti Mannista vastaan virkasalaisuuden rikkomisesta ja Anneli Jäätteenmäkeä vastaan yllytyksestä ja avunannosta virkasalaisuuden rikkomiseen.[17] Mannisen asianajajana toimi Matti Wuori. Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä 19. maaliskuuta 2004 Jäätteenmäki kuitenkin todettiin syyttömäksi. Manniselle tuomittiin 80 päiväsakkoa. Oikeuden päätöksen mukaan pyyntö toimittaa kiinnostavaa materiaalia ei toteuttanut yllytystä eikä näyttöä tahallisesta taivuttelemisesta esitetty. Valtionsyyttäjä Jarmo Äijälä oli vaatinut molemmille sakkorangaistusta, pitäen Mannisen toimintaa vakavampana.[18]

Televisiodraama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yle esitti TV 1:ssä 19. lokakuuta 2009 televisiodraaman Pääministeri, jossa Jäätteenmäkeä näyttelee Jonna Järnefelt. Jyri Kähösen ohjaaman draaman käsikirjoittajia ovat Timo Harakka ja Antti Karumo.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaleva 9.12.2002: Cheney ja Lipponen keskustelivat Washingtonissa Viitattu 5.8.2009[vanhentunut linkki]
  2. Bush ja Lipponen puhuivat Venäjästä Kaleva. 10.12.2002. Viitattu 30.11.2023.
  3. Kaleva 11.12.2009: Suhteet kunnossa Washingtoniin Viitattu 5.8.2009[vanhentunut linkki]
  4. a b Lipposen Irak-puheista eduskuntakysely Kaleva. 19.12.2002. Viitattu 30.11.2023.
  5. a b Ristamäki, Juha: Lipponen ja Suomen asevienti sotaa käyviin maihin. Yle TV1. 20.2.2004. Arkistoitu 11.2.2005. Viitattu 5.8.2009.
  6. Jäätteenmäki: Irak-apua luvattiin liian aikaisin Turun Sanomat. 11.1.2003. Viitattu 30.11.2023.
  7. Lipponen: Jäätteenmäki kompuroi pahasti ulkopolitiikassa Turun Sanomat. 11.1.2003. Viitattu 30.11.2023.
  8. Turun Sanomat 30.1.2003: Lipponen ja Jäätteenmäki ottivat yhteen Irak-lausunnoista Viitattu 5.8.2009[vanhentunut linkki]
  9. Jäätteenmäki: Suomi liitetty USA:n rintamaan. Helsingin Sanomat. 7.3.2003. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 5.8.2009.
  10. Labour & Trade Union Review (May 2003): Who’s who in the Coalition of the Willing Viitattu 5.8.2009
  11. Tasavallan presidentti nimittää uuden hallituksen Suomen tasavallan presidentti, Tiedotteet ja uutiset. Viitattu 5.8.2009.
  12. a b Jäätteenmäen pääministeriura päättyi valehteluun Kaleva. 17.6.2009. Viitattu 30.11.2023.
  13. "Jäätteenmäki pyysi muistioita toistuvasti" MTV3 Uutiset. 25.12.2003. Viitattu 30.11.2023.
  14. Pääministeri Jäätteenmäki jätti hallituksen eronpyynnön tasavallan presidentille Suomen tasavallan presidentti, Tiedotteet ja uutiset. 18.6.2003. Viitattu 5.8.2009.
  15. Matti Vanhanen on Suomen uusi pääministeri MTV3 Uutiset. 24.6.2003. Viitattu 30.11.2023.
  16. Martti Manniselle potkut MTV3 Uutiset. 19.6.2003. Viitattu 30.11.2023.
  17. Manniselle ja Jäätteenmäelle syytteet Irak-jutussa MTV3 Uutiset. 19.12.2003. Viitattu 30.11.2023.
  18. Jäätteenmäki syytön, Manniselle sakot MTV3 Uutiset. 20.3.2004. Viitattu 30.11.2023.
  19. Markus Haapamäki: Irakgate palaa televisioon. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]