Intiaanisodat

Intiaanisodat
Vuonna 1899 julkaistu tuntemattoman taiteilijan kuva, jossa Yhdysvaltain ratsuväen sotilaat jahtaavat intiaaneja.
Päivämäärä	1622–1924
Paikka	Pohjois-Amerikka
Lopputulos	Intiaanien tappio
Vaikutukset	Yhdysvaltojen laajeneminen länsirannikolle saakka, intiaanireservaattien synty.
Osapuolet
Intiaanit	Espanja Ranska Englanti Iso-Britannia Alankomaat  Ruotsi (1638–55) Venäjä (1733-1867) Yhdysvallat (1776-1924) Vermont (1777-91)  Meksiko (1821-1867) Texasin tasavalta (1836-46) Kalifornian tasavalta (1846) Konfederaatio (1861-65) Kanada (1867-1924)
Infobox OKNimi-testi OK

Goyaałé (Geronimo). Monet intiaanisoturit saivat hankituksi länsimaisen tuliaseen. Monesti eurooppalaiset katsoivat edukseen aseistaa intiaaneja esimerkiksi toisia eurooppalaisia ryhmiä vastaan.

Intiaanisodat olivat sarja yhteenottoja eurooppalaisperäisen väestön ja Pohjois-Amerikan intiaanien välillä. Sodat, jotka ulottuivat uudisasukkaiden maahantulosta 1600-luvulla Wounded Kneen joukkomurhaan 1890, johtivat Pohjois-Amerikan alkuperäisten asukkaiden alistamiseen ja pakkomuuttoon.

Intiaanisodat on huono termi, koska se antaa ymmärtää, että intiaanit olisivat taistelleet yhtenä joukkona. Intiaanit ovat kuitenkin iso joukko kansoja, joilla on erilliset historiat. Nämä kansat tai heimot olivat eri lailla organisoituneita ja yleensä tekivät päätökset sodasta tai rauhasta paikallistasolla, vaikka toisinaan perustivat kansainliittoja, kuten Irokeesiliitto.

On myös vaikeaa rajata, mitkä sodat olivat intiaanisotia. Intiaanit osallistuvat aktiivisesti Yhdysvaltain vapaussotaan ja vuoden 1812 sotaan, ja näillä sodilla oli suuri vaikutus intiaanien elämään, mutta niitä ei silti yleensä lasketa intiaanisodiksi. Myös kuvitelma siitä, että ”kalpeanaamat” ja ”punanahat” olivat aina vastakkain, on yksinkertaistus: useat eurooppalaissyntyiset taistelivat intiaanien puolella, ja intiaanit taistelivat toisiaan vastaan.

On arvioitu, että intiaanisodat vaativat vuosien 1775 ja 1890 välillä 45 000 intiaanin ja 19 000 eurooppalaisen hengen. Laskelmissa ovat mukana naiset ja lapset, sillä siviileitä tapettiin usein rintamalla.^lähde?

Vielä vuoden 1890 jälkeen sattui useita yksittäisiä konflikteja intiaanien ja valkoihoisten kanssa. Viimeinen intiaanisotiin kuuluvaksi katsottu yhteenotto tapahtui 1924 Arizonassa.

Suuret intiaanisodat

Suurina intiaanisotina pidetään yleensä vuosien 1862–1890 sotia Suurilla tasangoilla, missä intiaanit viettivät liikkuvaa elämää asuen yleensä tiipiissä ja metsästäen biisoneita. Toisen laskutavan mukaan suurten intiaanisotien aika olisi alkanut vuoden 1854 Grattanin verilöylystä. Lopullisen sysäyksen suurille intiaanisodille antoivat Coloradon kultaryntäys ja se, että valkoiset metsästivät tasankojen biisoneita pois. Suurille intiaanisodille oli ominaista intiaanien tahallinen tuhoaminen tappamalla tarkoituksella myös naisia ja lapsia. Kenraali Philip Sheridanin väitetään sanoneen kuuluisan lauseen ”ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani”. Lause kuvastaa hyvin aikakautensa henkeä, vaikka Sheridan itse kiisti sanoneensa näin.

Intiaanisodat

Sodat voidaan jakaa kolmeen osaan:

• Sodat uudisasukkaiden ja intiaanien välillä (1637–1775)
  • Pequot-sota (kansanmurha) (1636–1637)
  • Ranskalaisten ja irokeesien väliset sodat (1642–1698)
  • Hollantilaisten ja intiaanien väliset sodat (1643)
  • Kuningas Filipin sota (1675–1676)
  • Pueblo-intiaanien kapina (1680)
  • Ranskalaisten ja intiaanien sodat (intiaanit englantilaisten puolella)
    • Kuningas Vilhelm III:n sota (1689–1697)
    • Kuningatar Annan sota (1702–1713)
    • Yrjö-kuninkaan sota (1748)
    • Ranskalaisten ja intiaanien sota (Seitsenvuotisen sodan yhteydessä) (1754–1763)
  • Tuscaroran sota (1711–1715)
  • Dummerin sota (1724–1725)
  • Pontiacin kapina (1763–1766)
  • Lordi Dunmoren sota (1774)

• Sodat Mississippin itäpuolella (1776–1843)
  • Luoteisalueen sota (1785–1795)
  • Mustan Haukan sota (Black Hawk War) 1832
  • Creek-intiaanien sota (1813–1814)
  • Seminolisodat (1818–1858)

• Sodat Mississippin länsipuolella (1854–1890)
  • Siouxien sota 1854 (Black Hillsin taistelu)
  • Cheyennejen sota 1857
  • Siouxien sota 1862
  • Sand Creek 1864
  • Siouxien (muun muassa Hullu Hevonen) hyökkäys Fort Phil Kearneyn lähellä 1866
  • Modokien sotaa Kaliforniassa 1860–1870-luvuilla.
  • Useiden heimojen sotaa Kalliovuorten ja Sierra Nevadan välisellä alueella 1860–1870-luvuilla
  • Navajojen ja apassien sodat Texasissa, New Mexicossa ja muualla lounaassa 1850–1880-luvuilla

Intiaanien pakkomuuttojen jälkeen Mississippin itäpuolella ei ollut merkittäviä määriä intiaaniasutusta, joten sotiakin käytiin vain lännessä.

• Myöhemmät taistelut (1895–1924)
  • Sugar Pointin taistelu 1898
  • Four Cornersin yhteenotto 1907
  • Hullun Käärmeen kapina 1909
  • Kelley Creekin taistelu 1911
  • Bluffsota 1914
  • Bear Valleyn taistelu 1918
  • Poseyn sota 1923
  • Viimeinen pitkään hiljaisena olleen apassisodan hyökkäys Arizonassa vuonna 1924

Tappiot

Arviot intiaanisotien kuolleisuudesta vaihtelevat suuresti. 1800-luvun lopun väestönlaskentaan perustuvat arviot puhuvat noin 30 000 intiaanin ja 19 000 eurooppalaisen sekä eurooppalaistaustaisen kuolemasta, mutta myöhemmässä tutkimuksessa on esitetty tätä korkeampia lukuja, erityisesti alkuperäisväestön osalta. Tutkijat korostavat, että kaikki tällaiset arviot ovat epävarmoja: lähteet ovat puutteellisia, monet yhteenotot jäivät kirjaamatta, ja erityisesti intiaanien tappiot ovat todennäköisesti systemaattisesti aliarvioituja.

Kirjallisuutta

• Brown, Dee: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen – Lännen valloitus intiaanien näkökulmasta. (uusittu lainos) Suomentanut Esko Hamilo. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-13755-7
• Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset – Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-385-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intiaanisodat Wikimedia Commonsissa

• Tunturisusi.com