Ihmisoikeudet Venäjällä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjä
Coat of Arms of the Russian Federation.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Venäjän politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Ihmisoikeuksien toteutuminen Venäjällä on länsimaihin nähden heikko. Venäjä on perinyt tämän osin Neuvostoliiton ajoilta. Venäjä on ratifioinut monta ihmisoikeuksia takaavaa sopimusta. Tästä huolimatta ihmisoikeustilanne on pahentunut varsinkin 2010-luvulla. Länsimaissa mainitaan yleensä oppositioaktivistien pidätykset, tekaistut syytteet, kidutukset vankiloissa, toimittajien ja poliittisten aktivistien salamurhat, järjestöjen toiminnan kieltämiset "ulkomaisna agentteina". LGBT-väestön asema on pahentunut. Yhtä hyvin ihmisoikeusia huonontavat rikollisuus ja joskus tapahtuvat terrotiteot. Venäjä on myös prostituutioon kytkeytyvän ihmiskaupan lähtömaa. Perheväkivalta on yleistä. Orpolapsien olot ovat yhä huonot.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus pyrkii estämään vallan vaihdoksen keinolla millä hyvänsä. Tällöin poliittinen oppositio, jotkut uskonnot ja erilaiset etniset ja seksuaaliset vähemmistöryhmät joutuvat erilaisten virallisten ja epävirallisten painostustoimien uhriksi[1]. Läntisten arvioiden mukaan Venäjän ihmisoikeustilanne on heikentynyt 2000-luvun aikana. Valtion johdon asenne kansalaistoimintaa kohtaan on muuttunut epäluuloiseksi[2][3]. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen katsotaan olevan vihamielisen lännen rahoittamia ulkomaisia toimijoita tai oppositiota, joiden tarkoituksena on kaataa Venäjän hallitus[4][5].

Oppositiota hiljennetään mm tekaistuin rikossyyttein[6].

Poliisi ja muut paikalliset viranomaiset kiduttavat Venäjällä monesti vankejaan[7].

Venäjä, Georgia ja Etelä-Ossetia tekivät kaikki Human Rights Watch -järjestön mukaan ihmisoikeusloukkauksia aseellisessa konfliktissa vuonna 2008. Venäjän toinen sota Tšetšeniassa jatkui vuonna 2008.[8]. Monia Tšetšenian sotien ihmisoikeusrikkomuksia julkituoneita aktivisteja on murhattu tai pahoinpidelty Venäjällä. Muutenkin oppositioaktivisteja on häiritty monin kenoin.

Venäjä kiisti häpeämättömästi siviiliuhrit Syyriassa sekä esti YK:n turvallisuusneuvoston toimet Syyrian suhteen. .[9]

Valtioon osin kielteisesti suhthtautuvien uskontojen toimintaa rajoitetaan. Esimerkiksi Jehovan todistajat lakkautettiin Venäjällä vuonna 2017.

Viranomaisten näkemyksen mukaan kansalaistoiminnan tehtävänä on tukea hallituksen politiikkaa. Riippumattomien järjestöjen toimintaa haittaa tiukka valvonta, joka jättää tilaa viranomaisten mielivallalle. Järjestöt jakautuvatkin viranomaisten silmissä "rakentaviin" ja oppositiohenkisiin järjestöihin. Yhteistä kaikille itsenäisesti muodostuneille järjestöille on voimakas paikallisuuden korostaminen, jota on pidetty vastareaktiona aiemmalle neuvostoliittolaiselle keskittämiselle.[10]

Venäjän presidentin komitean johtaja Mihail Fedotovin mukaan vuonna 2011 antaman lausunnon mukaan Venäjän perustuslain 2. osion toteutuminen oli "kaukana siitä mitä sen pitäisi olla"[11].

Putinin kolmannella kaudella ihmisoikeustilanne vaikautui entisestäänkin.

Amnesty International vuosiraportti 2016 mukaan Venäjä käytti ylimalkaisesti kansallista turvallisuutta ja ääriliikkeiden vastaista lainsäädäntöä sortotoimiin ja yritti hiljentää kansalaisyhteiskuntaa.

Arvio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain hallituksen rahoittaman Freedom Housen mukaan Venäjä on "ei-vapaa" maa.[12] Maailmanpankin arvion mukaan Venäjä kuuluu maailman heikoimpiin maihin lain noudattamisen ja poliittisen osallistumisen suhteen.lähde? Transparency Internationalin korruptioindeksillä Venäjä sijoittuu 143. sijalle, Indonesian ja Nigerian tasolla. Maailman rauhanindeksillä Venäjä sijoittuu 131. sijalle.[13] Toimittajat ilman rajoja-järjestön mukaan Venäjän lehdistönvapaus oli vuonna 2019 keskitasoa alempi, 149. sijalla[14].

Tuloerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskovassa asuu 100 000 miljonääriä ja 74 miljardööriä. Köyhiä on 18–19 prosenttia, jopa 50 % kansalaisista. Venäläisistä 3 % on varakkaita, 7 % tulee hyvin toimeen, 20 % on keskiluokkaa, 50 % sen alle ja 20 % on köyhiä.[15]

Siirtotyöläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Human Rights Watch -järjestön mukaan Venäjällä on 4-9 miljoonaa siirtotyöläistä, joista 80 % on entisistä neuvostotasavalloista. 40 % siirtotyöläisistä työskentelee rakennuksilla. Rakennustyömaiden väärinkäytöksiin sisältyy: passin takavarikointi, sopimuskielto, myöhästyneiden palkkojen maksamattomuus ja vaaralliset työolot. Osa työnantajista uhkailee tai käyttää väkivaltaa pelotellakseen työntekijöitä, jotka protestoivat maksamattomista palkoista. Poliisi tarkistaa säännöllisesti papereita kiristääkseen rahaa vähemmistöiltä mukaan lukien siirtotyöläiset. Poliisi saattaa käyttää heitä fyysisesti hyväkseen tai pakottaa työhön ilman palkkaa. Venäjä on vapauttanut muuttopolitiikkansa, mutta siirtotyöläisillä on vähän todellisia keinoja puolustautua väärinkäytöksissä.[8]

Lehdistönvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5111-0064-reverse.gif

Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n mukaan Venäjällä on vuosina 1992-2008 tapettu 77 toimittajaa.[16]

Anna Politkovskaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Politkovskaja oli venäläinen toimittaja, joka ammuttiin kotitalonsa edessä lokakuussa 2006. Politkovskajan murhan oikeudenkäynti alkoi lokakuussa 2008. Asianajajana on venäläinen ihmisoikeuksiin erikoistunut asianajaja Karina Moskalenko. Hän on edustanut aiemmin Mihail Hodorkovskin ja Garri Kasparovin oikeudenkäynneissä. Hän on vienyt paljon tapauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin.[17]

Politkovskaja ammuttiin Vladimir Putinin syntymäpäivänä lauantaina 7. lokakuuta 2006. Politkovskaja arvosteli Tšetšetsenian sotaa ja vallanpitäjiä. Häneltä jäi kesken kirjoitus kidutuksesta ja ihmissieppauksista Tšetšeniassa. Murha sai paljon huomiota kansainvälisesti. Helsingissä oli yli 1 000 ihmisen mielenosoitus Venäjän suurlähetystön edessä. Vajaa kuukausi Politkovskajan murhan jälkeen kuoli Aleksandr Litvinenko Lontoossa myrkytykseen. Hän oli kertonut tutkivansa Politkovskajan murhaa.[18]

Sananvapaus ja uskonnonvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktivistit maalasivat Helsingissä Venäjän suurlähetystön edessä olevan jalkakäytävän sateenkaaren väreihin osoittaakseen mieltään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia vainoja vastaan.

Ortodoksisen kirkon pappi Daniil Sysolevia (35) ammuttiin kotikirkossaan 19. marraskuuta 2009. Sysojev oli aktiivinen keskustelija internetissä. Hän auttoi kristinuskon lahkojen ja okkultismin uhreja ja keskusteli islamista.[19]

Venäjä arvosteli Suomen ihmisoikeustilannetta. Tämän johdosta presidenttiehdokas Eva Biaudet sanoi Yle TV1:n Aamu-TV:n tentissä 10. tammikuuta 2012 ehkä tärkeimpänä asianaan olevan Suomen ihmisoikeustilanteen saattamisen Venäjän hyväksymälle tasolle. Vuonna 2017 Vanäjän hallinto kielsi Jehovan todistajien toiminnan, ja takavarikoi kirkon varat[20]. Jo aiemmin Jehovan todistajia oli kielletty toimimasta joillain paikkakunnilla.

Kidutus vankiloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hallinto ei ole koskaan virallisesti hyväksynyt vangittujen tai pidätettyjen kidutuksia ja surmaamisia. Maan laki kieltää kidutukset. Aktivistit tuovat niitä esille ja niistä on nostettu rikostutkintojakin[21]. YK:n kidutuksenvastainen komitea moitti vuonna 2006 Venäjää vankien julmasta kohtelusta[22]. Kidutuksia tapahtuu monesti poliisiasemilla, vankiloissa ja työleireillä[23][24][25], Tekijöinä ovat olleet mm poliisit, vanginvartijat ja turvallisuuspalvelun työntekijät, joskus myös sairaanhoitajat ja lääkärit. Kidutuksen syynä voi olla kurinpito tai rahan kiristys vangilta[26].Turvallisuuspalvelu saattaa kiduttaa jopa tekaistun tunnustuksen saadakseen[27]. Viranomaiset eivät puuttuneet kylliksi vankiloissa tapahtuviin raakuuksiin. Tapauksia on ollut usein vaikea todistaa. Lisäksi viranomaiset usein kiistävät väitteet vankien huonosta kohtelusta.[28][29] Kidutusta on tapahtunut myös Venäjän armeijassa, jossa pitkään palveluksessa olleet ovat kiduttaneet tulokkaita jopa kuolemaan asti[30].

Aktivisti Irina Birjukovan mukaan kidutus yleistyi ja raaistui 2010-luvun lopussa, jolloin myös sen valvonta höltyi[31].[32] Kidutukset olivat yleisimpiä nissä vankiloissa, joissa valta oli vanginvartijoilla, ei vangeilla. Näissä vartijat käyttivät kidutusta kurinpitokeinona. Tunnetuksi tuli Jevgeni Makarovin kidutusvideo, jonka Novaja Gazeta julkaisi[33].[34] Meduza-lehti kertoi kuolemaan johtaneesta kidutuksesta brjanskilaisessa vankilassa[35]. "Venäjän Elon Musk", suuresta kavalluksesta syytetty Valeri Psenitsni raiskattiin ja kidutettiin kuoliaaksi pietarilaisessa vankilassa. Independent-lehden mukaan turvallisuuspalvelun työntekijät olivat kehottaneet Psetsiniä varaamaan arkun ennen vankilaan joutumistaan. Virallisen selityksen mukaan Psenitsni teki itsemurhan.[36][37]. Nämä olivat vain pieni osa tapahtuneista kidutuksista.


Seitsemän hämärää kuolemaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Poliitikko ammuttiin kotiovelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyttömyyttään vakuutellut puoluetoveri tuomittiin Sergei Jushenkovin murhasta. Tshetshenian sotaa äänekkäästi vastustanut liberaali poliitikko Sergei Jushenkov ammuttiin huhtikuussa 2003 hengiltä asuntonsa eteen. Vain tunteja aiemmin hän oli rekisteröinyt puolueensa saman vuoden joulukuussa järjestettäviin vaaleihin. Aiemmin Jushenkov oli kaivellut sekä vuoden 1999 tuhoisia kerrostalopommeja että Moskovan vuoden 2002 teatterikaappausta, joka vaati yli sadan panttivangin hengen. Jushenkov epäili Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n osuutta molempiin tragedioihin. Tiettävästi hän oli välittänyt entisen FSB-agentin, Aleksander Litvinenkon antamia tietoja toimittaja Anna Politkovskajalle. Myös Litvinenko ja Politkovskaja surmattiin myöhemmin. Jushenkovin murhasta tuomittiin muun muassa miehen puoluetoveri, joka loppuun asti vakuutteli syyttömyyttään.[38]

2. Mystinen sairaus surmasi toimittajan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novaja Gazeta -lehden toimittaja Juri Shchekochikhin sairastui heinäkuussa 2003 mystiseen sairauteen, joka vei miehen hengen 16 päivää myöhemmin. Venäläissyyttäjien mukaan kuolemaan ei liittynyt rikosta. Aiemmin Venäjän järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota kritisoineen miehen toimittajakollegat onnistuivat tiettävästi lähettämään näytteitä ulkomaisille tutkijoille, joiden löydökset eivät onnistuneet määrittämään kuolinsyytä. Muun muassa toimittajajärjestö Commitee to Protect Journalists (CPJ) on pitänyt kuolemaa murhana.[38]

3. Toimittaja tapettiin kadulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkiva toimittaja, Forbes-talouslehden Venäjän-versiota päätoimittanut 41-vuotias Paul Klebnikov ammuttiin hengiltä heinäkuussa 2004 miehen lähdettyä työpaikaltaan kohti kotia. Niin ikään venäläiseen eliittiin, korruptioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen pureutuneen Klebnikovin murhasta epäiltiin alun perin kolmea tsetseeniä. Veritekoa on kuitenkin pidetty palkkamurhana, jonka tilaaja on tutkinnan moninaisten vaiheiden jälkeen edelleen täysin hämärän peitossa.[38]

4. Toimittaja ammuttiin hissiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2006 kuolleen tutkivan journalistin Anna Politkovskajan murha on yksi eniten kansainvälistä huomiota keränneistä veriteoista. Venäjän ihmisoikeusloukkauksista ja korruptiosta raportoinut Novaja Gazetan toimittaja ammuttiin Moskovassa sijaitsevan kotitalonsa hissiin äänenvaimentimella varustetulla pistoolilla. Kesällä 2014 murhasta tuomittiin viisi miestä, joista kaksi elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Putin vannoi Venäjän tekevänsä kaikkensa löytääkseen syylliset, mutta palkkamurhaksi tulkitun veriteon tilaajasta ei ole edelleenkään tietoa.[38]

5. Ex-vakooja myrkytettiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen FSB-agentin Aleksandr Litvinenkon kärsineet kasvot noteerattiin ympäri maailman sen jälkeen, kun Venäjältä Britanniaan paennut mies sai vuoden 2006 lopulla järkyttäviä myrkytysoireita. Lääkärit olivat voimattomia, ja joulukuussa Litvinenko kuoli. Myöhemmin varmistui, että hänet oli myrkytetty radioaktiivisella poloniumilla. Litvinenko oli ennen tätä syyttänyt FSB:tä salamurhien ja sieppausten lisäksi muun muassa vuoden 1999 kerrostalopommeista. Litvinenko kertoi kollegojensa kanssa vuonna 1998 saaneensa tehtäväkseen tappaa Boris Berezovskin.Hän kaiveli tiettävästi myös Anna Politkovskajan murhaa.[38]

6. Oligarkki kuoli ammeeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miljardööri Boris Berezovski löydettiin kuolleena Lontoossa sijaitsevan kotinsa kylpyammeesta maaliskuussa 2013. Berezovski jätti Venäjän ajauduttuaan erimielisyyksiin Putinin kanssa. Mies kuului aiemmin Venäjän valtaeliittiin, mutta kun poliittiset sukset ristesivät Putinin kanssa, jätti Berezovski kotimaansa taakseen. Ranskan kautta Britanniaan päätynyt Berezovski ehti arvostella Putinin hallintoa äänekkäästi ennen kuolemaansa.Berezovskin kuolinsyyksi on arvuuteltu muun muassa itsemurhaa. Lopullista selkoa ei kuitenkaan ole löytynyt.[38]

7. Boris Nemtsov ammuttiin aivan Kremlin muurien ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen oppositiopoliitikko Boris Nemtsov murhattiin helmikuussa 2015 aivan Kremlin muurien ulkopuolelle. Neljä Nemtsoviin osunutta luotia veivät miehen hengen välittömästi. Hän oli kunnostautunut muun muassa Ukrainan sodan arvostelijana ja kerännyt kertomansa mukaan todistusaineistoa Venäjän osallisuudesta väkivaltaisuuksiin.[38]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. YK-elin patistaa Venäjää: Ihmisoikeudet kuntoon Yle Uutiset. Viitattu 5.5.2017.
  2. Dinastija ja muita epätoivottuja ilmiöitä | maailma.net maailma.net. Viitattu 5.5.2017.
  3. Venäläinen kansalaisyhteiskunta ei saa näkyä eikä kuulua | maailma.net maailma.net. Viitattu 5.5.2017.
  4. Ei-toivotuksi luokittelu uhkaa 12:ta ulkomaista järjestöä Venäjällä | maailma.net maailma.net. Viitattu 5.5.2017.
  5. Venäläisiä kansalaisjärjestöjä kohdellaan kyynisesti valtion vihollisina | maailma.net maailma.net. Viitattu 5.5.2017.
  6. Sananvapaus ja ihmisoikeudet Venäjällä Amnesty. Viitattu 10.2.2020.
  7. Amnesty: Venäjällä on vakavia ihmisoikeusongelmia Kepa.fi. Viitattu 5.5.2017.
  8. a b World Report 2009, Human Rights Watch Russia s. 393-401
  9. [ https://www.amnesty.fi/ihmisoikeuksia-puolustavat-rakenteet-ovat-vaarassa/ Amnesty International vuosiraportti 2016]
  10. Salmenniemi, S. Kamppailua kansalaisuudesta: Kansalaistoiminta ja valtio 2000-luvun Venäjällä. Esitelmän runko. Viitattu 18.8.2008.
  11. President’s council to size up Russia’s human rights situation RT International. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  12. Russia: Freedom House Downgrades Country To 'Not Free' Status Radio Free Europe 21.12.2004
  13. Global Peace Index: Russia Vision of Humanity
  14. 2019 World Press Freedom Index | Reporters Without Borders RSF. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  15. Max Jakobsson: Yhä uskotaan että Suomi on poikkeus, Helsingin Sanomat 8.10.2008 C1
  16. Taas murhattiin sananvapaus, Helsingin Sanomat 2.9.2008 C3
  17. HS 16.10.2008 B7
  18. Politkovskajan murhaa käsitellään Moskovassa avoimin ovin, Helsingin Sanomat 18.11.2008 B1
  19. Pappi ammuttiin kirkkoon Moskovassa, Helsingin Sanomat, 21.11.2009 s. B5
  20. Venäjä kielsi Jehovan todistajat – Suomen tiedottaja: ”Kuulostaa etukäteen päätetyltä” Helsingin Sanomat. 20.4.2017. Viitattu 5.5.2017.
  21. Seitsemän viranomaista tuomittiin Venäjällä vankilaan kiduttamisesta – tutkinnassa myös toinen vastaavanlainen tapaus Helsingin Sanomat. 27.7.2018. Viitattu 10.2.2020.
  22. Raportti: Kidutus yleistä Venäjällä Yle Uutiset. Viitattu 5.5.2017.
  23. Marc Bennetts On 03/29/16 at 6:31 AM EDT: Torture by police in Russia is an everyday occurrence—and it isn't going to stop Newsweek. 29.3.2016. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  24. Human Rights Watch | 350 Fifth Avenue, 34th Floor | New York, NY 10118-3299 USA | t 1.212.290.4700: World Report 2019: Rights Trends in Russia Human Rights Watch. 20.12.2018. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  25. Torture is a widespread problem for Russia | All media content | DW | 08.12.2016 web.archive.org. 14.8.2017. Viitattu 10.2.2020.
  26. Kipuun tuomitut voima.fi. Viitattu 10.2.2020.
  27. Venäjä antoi pitkiä tuomioita terroristijärjestön perustamisesta – puolustuksen mukaan koko tapaus on tekaistu ja tunnustukset saatu kiduttamalla Helsingin Sanomat. 10.2.2020. Viitattu 10.2.2020.
  28. Venäjän poliisi syyllistyy kidutukseen ja pahoinpitelyihin | maailma.net maailma.net. Viitattu 5.5.2017.
  29. Venäjällä vangittu poliittinen toisinajattelija väittää joutuneensa kidutuksen kohteeksi Helsingin Sanomat. 1.11.2016. Viitattu 5.5.2017.
  30. Russia: The Wrongs of Passage: The Consequences of Dedovshchina www.hrw.org. Viitattu 10.2.2020.
  31. Teija Laakso Maailma.net 5.9.2019: Kidutus on yhä yleisempää Venäjällä – Juristi Irina Birjukova paljastaa viranomaisten väärinkäytöksiä ja on paennut sen vuoksi tappouhkauksia Maailma.net. Viitattu 10.2.2020.
  32. Veikko Jarmala: Venäjä tunnusti kidutuksen työleirillään verkkouutiset.fi. 25.12.2018. Viitattu 10.2.2020.
  33. Raaka video vankilakidutuksesta järkyttää Venäjällä - Vankien asianajaja: Kidutus on rutiinia Yle Uutiset. Viitattu 10.2.2020.
  34. 10 минут в классе воспитательной работы Новая газета - Novayagazeta.ru. 20.7.2018. Viitattu 10.2.2020. (venäjäksi)
  35. Määritä nimeke! meduza.io. Viitattu 10.2.2020.
  36. Alec Neihum: "Venäjän Elon Muskia" kidutettiin sähköllä ja raiskattiin ennen kuolemaansa – vankilanjohto väittää hirttäytyneen hupparinaruun mtvuutiset.fi. 18.4.2018. Viitattu 10.2.2020.
  37. 'Russian Elon Musk' raped and tortured to death in custody, say experts The Independent. 17.4.2018. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  38. a b c d e f g Kuusi hämärää kuolemaa: Putin-kriitikoiden karut kohtalot www.iltalehti.fi. Viitattu 9.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]