Humppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Humppa on nopeaa suomalaista tanssimusiikkia. Humppa on tasajakoista, joko 2/2- tai nykyään 4/4-tahtilajista. Se kehittyi 1910-luvulla jazzista ja foxtrotista. Toisen maailmansodan huomattavia vaikutteita musiikkiin tuntuu tulleen myös Saksastalähde?.[1] Suomen ensimmäisenä humppalevytyksenä pidetään vuonna 1928 tehtyä Jaakko Pullin Puuseppää, jonka soitti Suomi-Jazz -orkesteri. Eniten levytetty humppa on Usko Kempin Tulipunaruusut, jonka vanhin levytys on vuodelta 1930. Muita tuon ajan humppasävelmiä, joita nykyisinkin paljon esitetään, ovat muiden muassa Dallapé-orkesterin ohjelmistoon kuuluneet Alaska (1928), Lentävä hollantilainen (1930), Tammerkoski (1931), Autotyttö (1933), Kaksi kolpakkoa, neiti (1934) ja Heili Karjalasta (1938). Monet sävelmät olivat Valto Tynnilän ja Martti Jäppilän yhdessä tekemiä ja solisteina olivat mm. Ville Alanko, Georg Malmstén, A. Aimo (Aimo Andersson) ja Veli Lehto (Viljo Lehtinen).[2] Ennen sotia humppaa nimitettiin yleensä jatsiksi tai haitarijatsiksi. Suomalaiseksi humpan tekee nimenomaan sen soveltaminen paritanssiin, muualla Itä-Euroopassa eloisia humppasävelmiä tanssitaan erillään. Humppa-ilmaisua käytti ensimmäistä kertaa Antero Alpola radiossa 1950-luvulla kuvailemaan Kankkulan kaivolla -radiohupailussa esiintyneen, aluksi Asser Fagerströmin, sittemmin Kullervo Linnan johtaman studiokokoonpanon (jonka nimen "Humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot" puolestaan keksi ohjelman toinen käsikirjoittaja Aune Ala-Tuuhonen) soittamaa musiikkia. Sana on onomatopoeettinen ja Alpola johti sen orkesteriin kuuluneen tuuban äänestä. (Todellisuudessa tuuba soittaa vain ensimmäisen tavun "hum", muut säestyssoittimet soittavat toisen tavun "pa". Vrt. engl. oompah ja saks. Humbta.) [3] Tunnettu orkesteri siltä ajalta oli Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot. Ensimmäinen humppakuume joutui kuitenkin melko pian väistymään ensin rautalankamusiikin ja sittemmin tangokuumeen tieltä.

Humppa nousi suureen suosioon 1970-luvun puolivälissä, jolloin siitä tuli koko maassa vanhempien ihmisten sekä Itä- ja Kaakkois-Suomessa myös maalaisnuorison suosima musiikki- ja tanssityyli. Tunnetuimpia humppa-artisteja olivat tuolloin mieslaulajista Erkki Junkkarinen, Henry Theel, Mikko Järvinen, Eino Valtanen ja Eero Aven, naislaulajista Berit, Eija-Sinikka ja Hanne sekä yhtyeistä Tulipunaruusut, Kaisa & Kumppanit ja Mutkattomat, hieman myöhemmin myös Solistiyhtye Suomi. Lappeenrannan humppafestivaalit olivat runsaasti yleisöä keräävä kesätapahtuma, mutta ne kaatuivat paikallisen sivistyneistön ja virkamieskunnan sekä joidenkin poliittisten tahojen vastahakoiseen asenteeseen. Uudemman ajan humppia ovat esimerkiksi Pieni hetki (1972), Jätkän humppa (1976), Lappeenrantaan (1977), Mahtava peräsin ja pulleat purjeet (1983), Sheila (1985) ja Merimies (1997).

Nykyisin tunnetuin humppaa soittava yhtye lienee kansainvälisestikin tunnettu huumoriyhtye Eläkeläiset.

Humppatanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humppaa tanssitaan monin erilaisin tavoin.

  • Perinteisin tapa tanssia humppaa pohjautuu hypähtävään vaihtoaskeleeseen.

Humpan lisäksi muita nimityksiä tälle tyylille on vaihtoaskelhumppa, hyppyhumppa, triplestep-humppa ja samba-humppa. Olennaista tyylissä on voimakas baunssi (jousto) ylös ja alas.

  • Kävelyhumppa perustuu kävelyyn.
  • Nilkkuhumppa rytmittyy eri lailla suhteessa perinteiseen humppaan.

Eräs humpan varhainen muunnos oli helsinkiläisten ns. sakilaisten suosima erittäin vauhdikas, suorastaan raju pisto.

Perusaskel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

perinteisellä tavalla

  • hyppäävä askel yläkautta alas 1/4-nuotilla
  • päkiäaskel viereen toisella jalalla 1/8-nuotilla, jolloin toinen jalka nostetaan ilmaan
  • askel viereen 1/8-nuotilla

Kilpailuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humpan SM-kisat pidetään vuosittain Joensuun Tanssiviikkojen yhteydessä. Vuoden 2007 kilpailu käytiin Liperissä Liperin lavalla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Kahila ja Pia Kahila: Kun Suomi sanoi: Saanko luvan, s. 35. Jyväskylä: Gummerus, 2006.
  2. Kahila & Kahila, s. 36.
  3. Antero Alpola on kertonut sanan synnystä: ”Touko-kesäkuun vaihteessa 1958 Aune Ala-Tuuhosen kanssa käsikirjoitusta suunnitellessamme mietimme käytettäväksi tulevan orkesterin nimeä. Kun Aune kysyi, mikä pantaisiin orkesterin nimeksi, sanoin asiaa mitenkään miettimättä, että 'Humppa-Veikot'. Aune ehdotti, että jospa pantaisiin sittenkin nimeksi vaikka Humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot. Näin siksi, että kun kerran on kaivo-ohjelmasta kysymys, niin se kaivon pumppu sopii hyvin. Niin myös kävi. Yhtye oli ohjelmamme puitteissa Pumppu-Veikot ja sen sanoimme soittavan humppamusiikkia.” Alpola: Viihdevuosien vilinässä: Radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945–1960, s. 207. Hämeenlinna: Karisto, 1988.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.