Hietatokko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hietatokko
Pom min.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae
Suku: Pomatoschistus
Laji: minutus
Kaksiosainen nimi

Pomatoschistus minutus
(Pallas, 1770)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hietatokko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hietatokko Commonsissa

Hietatokko (Pomatoschistus minutus) on pieni 4–5 cm:n pituinen merikala. Se on vaalean kellertävä, lähellä pohjaa elävä kala, jonka voi nähdä jos sen pelästyttää liikkeelle haromalla hiekkapohjaa esimerkiksi akvaariohaavilla. Sitä esiintyy koko Itämeren alueella, aivan lahtien perukoita lukuun ottamatta. Hietatokko muistuttaa hieman liejutokkoa (Pomatoschistus microps), mustatokkoa (Gobius niger) ja seitsenruototokkoa (Gobiusculus flavescens).

Hietatokko oleskelee kesäisin matalissa ja talvella syvemmissä vesissä. Se rakentaa pesän hiekkapohjalle esimerkiksi simpukankuoren tai ruukunsirpaleen alle, ja koiras vartioi mätiä kuoriutumiseen asti. Pienten 1–3-senttisten hietatokkojen ravintoa ovat vesikirput, surviaissääskentoukat ja hankajalkaiset. Isommat, yli 3 senttimetrin mittaiset kalat syövät pääasiassa pienikokoisia katkoja.

Tokoilla, varsinkin hietatokolla, on matalien rannikkovesien ravintoketjussa suuri merkitys. Ne ovat linkki pohjaeläimistä suurempiin kaloihin. Tokkoja syövät ainakin ahvenet, pienet turskat, kampelat, piikkikampelat, kivinilkat, kuhat, simput, isot kuoreet ja siiatkin. Matalilla rannikkovesillä, kuten Tanskassa, tokot muodostavat katkarapujen kanssa meritaimenen tärkeimmän ravinnonlähteen.

Esiintyminen Suomessa ja elinalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä.[3] Suomessa sitä tavataan kolmella kasvillisuusvyöhykkeellä: Ahvenanmaan sekä Lounaisen rannikkomaan lauhkean vyöhykkeen sekametsissä, Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon eteläboreaalisella vyöhykkeellä ja Pohjanmaan sekä Lapin kolmion keskiboreaalisella vyöhykkeellä.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23123-1.
  • Niels Vestergaard: Meritaimenen salat, Rannikkokalastusta Perholla. Pan Vision 2007.
  1. Herler, J., Williams, J.T. & Kovacic, M.: Pomatoschistus minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  2. Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi)
  3. Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi)
  4. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019: tiedostolataus (versio 2) (xlsx) (Tieto sivustolta löytyvästä ladattavasta tietokannasta (kohta tiedostolatauksia)) Punainen kirja. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
  5. Punaisen kirjan verkkopalvelu Punainen kirja. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.