Seitsenruototokko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seitsenruototokko
Bass Rock - Two-spotted Goby (Gobiusculus flavescens) (15496722789).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Silmälläpidettävä [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae
Suku: Gobiusculus
Duncker, 1928
Laji: flavescens
Kaksiosainen nimi

Gobiusculus flavescens
(Fabricius, 1779)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Seitsenruototokko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Seitsenruototokko Commonsissa

Seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) on rakkolevän keskellä viihtyvä pieni kalalaji. Se on sukunsa Gobiusculus ainoa laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko kasvaa 4–6 senttimetrin mittaiseksi. Kalan punaruskeassa vartalossa on naaraalla yksi, koiraalla kaksi suurta täplää. Selkäevät ovat punavalkoraitaiset, ja etummaisessa selkäevässä on 6–8, yleensä seitsemän ruotoa. Seitsenruototokko muistuttaa hietatokkoa, liejutokkoa ja mustatokkoa.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko elää Pohjois-Euroopan rannikoilla, pääasiassa Itä-Atlantin vesillä.[4]

Se havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1904.[5] Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä.[6] Suomessa sitä tavataan kahdella kasvillisuusvyöhykkeellä: Ahvenanmaan sekä Lounaisen rannikkomaan lauhkean vyöhykkeen sekametsissä ja Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon eteläboreaalisella vyöhykkeellä.[7][8]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko syö planktonia.[3] Se elää rakkolevävyöhykkeellä[3], kirkkaissa vesissä jopa 15 metrin syvyydessä.lähde? Muista tokoista se poikkeaa siinä, että se ei lepää pohjassa vaan uiskentelee vedessä lähes koko ajan. Sukukypsyyden seitsenruototokko saavuttaa yhden vuoden iässä.[9] Seitsenruototokko kutee kesäkuusta elokuuhun. Kutuaikaa ennen koiraan värit voimistuvat. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti. Nämä tokot kuolevat ensimmäisen kutunsa jälkeen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Herler, J., Kovacic, M. & Williams, J.T.: Gobiusculus flavescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  2. Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi)
  3. a b c d Särki (Rutilus rutilus) Luontoportti. NatureGate Promotions Finland. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  4. *Gobiusculus flavescens (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
  5. Lauri Urho ja Hannu Lehtonen: Kalalajit Suomessa, s. 7. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nyk. Luonnonvarakeskus), 2008. ISBN ISBN 978-951-776-601-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.6.2018).
  6. Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi)
  7. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019: tiedostolataus (versio 2) (xlsx) (Tieto sivustolta löytyvästä ladattavasta tietokannasta (kohta tiedostolatauksia)) Punainen kirja. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
  8. Punaisen kirjan verkkopalvelu Punainen kirja. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
  9. Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.