Seitsenruototokko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seitsenruototokko
Bass Rock - Two-spotted Goby (Gobiusculus flavescens) (15496722789).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae
Suku: Gobiusculus
Laji: flavescens
Kaksiosainen nimi

Gobiusculus flavescens
(Fabricius, 1779)

Seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) on rakkolevän keskellä viihtyvä pieni kala.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko kasvaa 4–6 cm pitkäksi ja on muodoiltaan hoikka ja pitkulainen. Sen väritys sopii hyvin rakkolevän keskellä elämiseen: punaruskeassa vartalossa on naaraalla yksi, koiraalla kaksi suurta täplää. Selkäevät ovat punavalkoraitaiset, ja etummaisessa selkäevässä on seitsemän ruotoa. Seitsenruototokko muistuttaa lähinnä seuraavia lajeja: hietatokko, liejutokko ja mustatokko.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko elää Pohjois-Euroopan rannikoilla, pääasiassa Itä-Atlantin vesillä.

Se havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1904.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko elää rakkolevävyöhykkeellä, kirkkaissa vesissä jopa 15 metrin syvyydessä. Se poikkeaa muista tokoista siinä, että se ei lepää pohjassa vaan uiskentelee vedessä lähes koko ajan. Kutuaikaa ennen koiraan värit voimistuvat. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenruototokko syö planktonia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Herler, J., Kovacic, M. & Williams, J.T.: Gobiusculus flavescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  2. Lauri Urho ja Hannu Lehtonen: Kalalajit Suomessa, s. 7. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nyk. Luonnonvarakeskus), 2008. ISBN ISBN 978-951-776-601-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.6.2018).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.