Tokot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kalaheimoa, toko-nimisistä linnuista katso sarvinokat.
Tokot
Rubiiniraputokko (Amblyeleortis guttata)
Rubiiniraputokko (Amblyeleortis guttata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Tokkokalat Gobiiformes
Heimo: Tokot
Gobiidae
Regan, 1911
Katso myös

  Tokot Wikispeciesissä
  Tokot Commonsissa

Tokot (Gobiidae) on tokkokalojen lahkoon kuuluva kalaheimo[1], joka on levinnyt kaikkiin maailman meriin ja jonka jäsenet ovat yleisiä etenkin lauhkeassa vyöhykkeessä.

Tokkoja tunnetaan yli 1 800 lajia, jotka on jaettu kahteensataan sukuun. Vuosittain löytyy 10-20 uutta lajia.[2] Muun muassa hiekkatokkojen (Kraemeriidae), nuolikkojen (Microdesmidae) ja toukkakalojen (Schindleriidae) entisten heimojen lajit sisällytetään nykyisin tokkojen heimoon.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokot ovat pienikokoisia kaloja. Suurin tokko, Karibialla elävä Gobioides broussenetii voi kasvaa puolimetriseksi.[2] Useimmat ovat kuitenkin alle kymmensenttisiä, ja Filippiineillä elävä kääpiötokko (Pandaka pygmaea) jää alle 13 mm pitkäksi ja kuuluu maailman pienimpiin selkärankaisiin. Tokkojen vartalo on pitkulainen, niiden selkä- ja rasvaevät muodostavat yhden evän selkäpuolelle ja niiltä puuttuu kylkiviiva. Monet ovat kirkasvärisiä, jotkut lähes läpinäkyviä.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokkoja tavataan sekä merivedessä, murtovedessä että makeassa vedessä. Suurin osa lajeista elää Indopasifisella merialueella. Niitä on paljon koralliriutoilla sekä valtamerten saarien makeavetisissä lammikoissa. Jotkut lajit leviävät laivojen vesijärjestelmissä tai painolastin mukana.[2]

Suomessa tokkoja esiintyy kuutta lajia: hietatokko (Pomatoschistus minutus), liejutokko (Pomatoschistus microps), mustatokko (Gobius niger), seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) sekä vieraslajit mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) ja idänsieraintokko (Proterorhinus semipellucidus).[4]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat lajit asuvat pehmeään merenpohjaan tekemissään koloissa. Jotkut toimivat puhdistajakaloina ja nyppivät loisia isompien kalojen iholta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 331. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.7.2020). (englanniksi)
  2. a b c Gobiidae Animal Diversity Web. Viitattu 27.1.2019.
  3. a b Goby Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.1.2019.
  4. Laji.fi: Tokot (Gobiidae)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]