Sarvinokat
Sarvinokat | |
---|---|
Malabarintoko (Ocyceros griseus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Bucerotiformes |
Heimo: |
Sarvinokat Bucerotidae Rafinesque, 1815 |
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Sarvinokat (Bucerotidae) ovat lintuheimo, jonka lajit elävät trooppisessa ja subtrooppisessa Afrikassa ja Aasiassa. Niiden tunnuspiirteenä on pitkä, alas kaartuva nokka, jossa on usein kirkkaita värejä. Yläleuassa on myös usein erikoinen sarvimainen lisäke, josta koko heimo on saanut sekä tieteellisen että suomenkielisen nimensä. Erityispiirteenä on lisäksi lintujen kaksilohkoinen munuainen. Sarvinokat ovat myös ainoita lintulajeja, joilla ensimmäiset kaulanikamat (kannattajanikama ja kiertäjänikama) ovat sulautuneet yhteen. Nikamien sulautuminen tarjoaa todennäköisesti paremman tuen lintujen suurelle nokalle.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bucerotidae-heimoon kuuluu lähes 60 nykyisin elävää lajia. Niiden levinneisyys ulottuu Saharan eteläpuolisesta Afrikasta trooppiseen Aasiaan ja Oseaniaan, Filippiineille ja Salomonsaarille. Useimmat sarvinokat elävät puissa, mutta sarvekkaiden ryhmään kuuluvat suurikokoiset lajit elävät maan pinnalla savanneilla. Afrikassa tavatuista yli 20 lajista enemmistö elää aukeilla savanneilla, ja loput tiheämmissä metsissä. Aasiassa pesivät sarvinokat sen sijaan ovat yhtä lukuun ottamatta metsissä eläviä lajeja.[2]
Ominaispiirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eri sarvinokkalajit ovat varsin erikokoisia, noin 100 gramman painoisista ja 30 cm:n pituisista lajeista yli kuuden kilon painoisiin ja 1,2 metrin pituisiin sarvekkaisiin.[2] Koiraat ovat säännönmukaisesti naaraita suurempia, vaikka sukupuolten suhteellisessa kokoerossa on lajien välillä huomattavia eroja. Sukupuolierot korostuvat tietyissä ruumiinosissa, kuten nokan ja siipien pituudessa.[2] Sarvinokkien lajeille tunnusomaisin piirre on suuri nokka, jota kannattavat voimakkaan kaulalihakset, sekä yhteensulautuneet kaulanikamat.[2]
Suuresta nokasta on hyötyä paitsi ravinnon hankinnassa, myös taisteluissa, sukimisessa ja pesän rakentamisessa. Sarvinokille erityinen ominaispiirre on yläleuassa oleva ontto rakenne, joka on joillakin lajeilla lähes huomaamaton, mutta toisilla lajeilla huomattavan suuri ja tukeva. Ontto rakenne antaa lintujen lauluäänelle hyvän kaikupohjan.[1] Naurusarvinokalla yläleuan rakenne ei kuitenkaan ole ontto, vaan se on täyteistä sarveisainetta. Koiraat käyttävät sitä ilmassa käytävissä keskinäisissä tappeluissa aseenaan.[3]
Sarvinokkien höyhenpeite on tavallisesti musta, harmaa, valkoinen tai ruskea, mutta värikkyyttä linnuille antaa yleensä kirkkaampi väritys nokassa ja kasvojen tai kaulan paljaalla iholla. Sarvinokkien näkö on binokulaarinen, vaikkakin suuri nokka rajoittaa niiden näkökenttää.[4] Silmien suojana ovat kookkaat silmäripset, joita lintu hyödyntää myös aurinkosuojana.
Sarvinokat ovat päivälintuja, jotka liikkuvat joko pareina tai pienissä perheparvissa. Suurempia parvia voi toisinaan muodostua pesimäkauden ulkopuolella. Linnut ovat yleensä melko kaikkiruokaisia, ja niiden ravinto koostuu pääosin hedelmistä, hyönteisistä ja muista pienistä eläimistä. Jotkut metsissä elävät lajit ovat erikoistuneet pelkkään kasvisruokavalioon.[2] Metsissä eläviä sarvinokkia pidetään tärkeinä siementen levittäjinä.[5] Jotkut sarvinokat puolustavat reviiriään ravinnon saannin turvaamiseksi.[1]
Sarvinokat ovat tavallisesti pariuskollisia, mutta osa lajeista pariutuu vaihtelevammin. Naaras munii yhdestä kuuteen munaa joko puussa tai maassa olevaan pesäkoloon.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarvinokkien heimoon luetaan 59 lajia:[6]
- Afrikantokot Tockus
- Tockus ruahae
- Tockus kempi
- Tockus damarensis
- Tockus rufirostris
- Tockus rufirostris
- Punanokkatoko Tockus erythrorhynchus
- Angolantoko Tockus monteiri
- Akaasiatoko Tockus deckeni
- Turkanantoko Tockus jacksoni
- Etelänkeltatoko Tockus leucomelas
- Keltanokkatoko Tockus flavirostris
- Lophoceros
- Namibiantoko Lophoceros bradfieldi
- Kruunutoko Lophoceros alboterminatus
- Kirjotoko Lophoceros fasciatus
- Kalliotoko Lophoceros hemprichii
- Harmaatoko Lophoceros nasutus
- Pikkutoko Lophoceros camurus
- Valkonokkatoko Lophoceros pallidirostris
- Afrikansarvinokat Bycanistes
- Kimittäjäsarvinokka Bycanistes fistulator
- Trumpettisarvinokka Bycanistes bucinator
- Nigeriansarvinokka Bycanistes cylindricus
- Bycanistes albotibialis
- Suomusarvinokka Bycanistes subcylindricus
- Hopeasarvinokka Bycanistes brevis
- Trumpettisarvinokat Ceratogymna
- Pussisarvinokka Ceratogymna atrata
- Guineansarvinokka Ceratogymna elata
- Horizocerus
- Aarnitoko Horizocerus hartlaubi
- Valkotöyhtötoko Horizocerus albocristatus
- Berenicornis
- Myssysarvinokka Berenicornis comatus
- Kaksisarvinokat Buceros
- Sulttaanisarvinokka Buceros rhinoceros
- Keisarisarvinokka Buceros bicornis
- Luzoninsarvinokka Buceros hydrocorax
- Rhinoplax
- Naurusarvinokka Rhinoplax vigil (joskus liitetään kaksisarvinokkiin)
- Lippasarvinokat Anthracoceros
- Palawaninsarvinokka Anthracoceros marchei
- Intiansarvinokka Anthracoceros albirostris
- Lippasarvinokka Anthracoceros coronatus
- Sulunsarvinokka Anthracoceros montani
- Mustasarvinokka Anthracoceros malayanus
- Aasiantokot Ocyceros
- Malabarintoko Ocyceros griseus
- Srilankantoko Ocyceros gingalensis
- Intiantoko Ocyceros birostris
- Sarvinokat Anorrhinus
- Ruostesarvinokka Anorrhinus tickelli
- Ruskosarvinokka Anorrhinus austeni
- Harjasarvinokka Anorrhinus galeritus
- Aceros
- Kiilasarvinokka Aceros nipalensis
- Uurresarvinokat Rhyticeros
- Liekkisarvinokka Rhyticeros leucocephalus
- Sundansarvinokka Rhyticeros plicatus
- Narcondaminsarvinokka Rhyticeros narcondami
- Uurresarvinokka Rhyticeros undulatus
- Visayasinsarvinokka Rhyticeros waldeni
- Sumbansarvinokka Rhyticeros everetti
- Thaimaansarvinokka Rhyticeros subruficollis
- Celebesinsarvinokka Rhyticeros cassidix
- Kurttusarvinokka Rhyticeros corrugatus
- Filippiiniensarvinokat Penelopides
- Penelopides manillae
- Penelopides mindorensis
- Penelopides affinis
- Penelopides samarensis
- Filippiiniensarvinokka Penelopides panini
- Ruotosarvinokka Penelopides exarhatus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kemp, Alan C. & Woodcock, Martin (1995): The Hornbills: Bucerotiformes. Oxford University Press, Oxford, New York. ISBN 0-19-857729-X
- Maclean, Gordon Lindsay & Roberts, Austin (1988): Roberts' Birds of Southern Africa (Revised Edition). Hyperion Books. ISBN 1853680370
- Wallace, Alfred Russel (1863): The Bucerotidæ, or Hornbills (Arkistoitu – Internet Archive). The Intellectual Observer' June 1863: 309–316.
- Zimmerman, Dale A., Turner, Donald A., & Pearson, David J. (1999): Birds of Kenya and Northern Tanzania (Field Guide Edition). Princeton University Press. ISBN 0-691-01022-6
- Gonzalez, J.-C. T., B.C. Sheldon, N.J. Collar & J.A. Tobias: A comprehensive molecular phylogeny for the hornbills (Aves: Bucerotidae). Mol. Phy. Evol., 2013, 7. vsk, s. 468-483. doi:10.1016/j.ympev.2013.02.012 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kemp, Alan: Encyclopaedia of Animals: Birds, s. 149–151. London: Merehurst Press, 1991. ISBN 1-85391-186-0
- ↑ a b c d e Kemp, A. C. (2001). Family Bucocerotidae (Hornbills). Teoksessa: del Hoyo, J., Elliott, A. & Sargatal, J. Handbook of the Birds of the World. Volume 6, Mousebirds to Hornbills. Barcelona: Lynx Edicions. S. 436–487. ISBN 84-87334-30-X
- ↑ Kinnaird, Margret: Aerial jousting by Helmeted Hornbills Rhinoplax vigil: observations from Indonesia and Thailand. Ibis, 2003, 145. vsk, nro 3, s. 506–508.
- ↑ Martin, Graham: Visual fields in hornbills: precision-grasping and sunshades. Ibis, 2003, 146. vsk, nro 1, s. 18–26.
- ↑ Holbrook, Kimberley: Implications of long-distance movements of frugivorous rain forest hornbills. Ecography, 2002, 25. vsk, nro 6, s. 745–749.
- ↑ Gill, F. & Donsker, D.: Todies, motmots, bee-eaters, hoopoes, wood hoopoes & hornbills IOC World Bird List. Version 7.2. Viitattu 15.5.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hornbill videos Internet Bird Collection
- ITIS Taxonometric Report Data
- Birds of India
- Hornbill Conservation: Hornbill Specialist Group, IUCN.