Filippiiniensarvinokka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Filippiiniensarvinokka
Pari Alankomaissa Alphen aan den Rijnissa Avifaunan lintutarhassa.
Pari Alankomaissa Alphen aan den Rijnissa Avifaunan lintutarhassa.
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sarvinokkalinnut Bucerotiformes
Heimo: Sarvinokat Bucerotidae
Suku: Filippiiniensarvinokat Penelopides
Laji: panini
Kaksiosainen nimi

Penelopides panini
(Boddaert, 1783)[2]

Alalajit
  • P. p. panini (Boddaert, 1783)
  • P. p. ticaensis Hachisuka, 1930
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Filippiiniensarvinokka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Filippiiniensarvinokka Commonsissa

Filippiiniensarvinokka (Penelopides panini) on sarvinokkien heimoon kuuluva lintu. Sitä tavataan Filippiineillä Panayn saarella ja rannikon lähisaarilla.[1]

Esiintymisalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia esiintyy Filippiineillä Panayn saarella ja sen rannikolla lähisaarilla Sicogon ja Pan de Azucar, Guimaras, Negros, Masbate ja Ticao. Se on 1800-luvulla ollut yleinen saarilla Panay, Guimaras, Negros ja Masbate. Pareja voi nykyisin olla alle 900. Panaylla se on edelleen melko yleinen Panayn vuoriston kansallispuistossa mutta muualla harvinainen. Negrosilla se on havaintojen mukaan vähentynyt. Alalaji ticaensis on hävinnyt Ticaolta, jossa se oli runsaslukuinen 1900-luvun alussa, mutta nyttemmin sen esiintymisestä ei ole näyttöä, eikä saari ole sopiva elinalue. Sicogonilta ja Guimarasilta laji on luultavasti hävinnyt.[1]

Kannan suuruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraan pää.

Kannan suuruudeksi on arvioitu vähintään 1 800 yksilöä, mikä vastaa 1 200 aikuista yksilöä, mutta arvio on nykyisin vanhentunut, ja nyt kannan suuruus voi olla alle tuhat yksilöä. Kanta on ilmeisesti hävinnyt monilta saarilta, ja vähenemisen uskotaan jatkuvan nopeasti. Uutta tietoa kannan suuruudesta tai sen vähenemisestä ei ole, mutta määrän väheneminen ei ole todennäköisesti yhtä nopea tulevaisuudessa, koska jäljellä olevat elinalueet on suojeltu.[1]

Elinalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää vanhoissa ainavihannissa dipterokarpusmetsissä 1 100 metrin korkeuteen asti, ehkä metsienhakkuun vuoksi siirtynyt jopa 1 500 metrin korkeudellekin, ja toisinaan sitä voi tavata sekundaarimetsissä ja yksittäisissä hedelmäpuissa. Sen pesä on korkeassa puussa, usein muutaman hehtaarin suuruisilla alueilla. Pesäkolojen on havaittu keskittyvän jäljellä oleville elinpaikoille keskimäärin 11 metrin korkeuteen, ja etäisyys pesien välillä oli havaintojen mukaan noin 190 metriä. Pesätiheydeksi arvioitiin Balabagvuorella kolme pesää neliömetrillä.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin ravinto koostuu pääasiassa hedelmistä, mutta 14 prosentissa tarkkailuista pesistä ravinto sisälsi eläinperäistä ainesta.[1]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin merkittävimmät uhat ovat metsien hävitys ja metsästys. Pieniä metsäalueita on jäljellä saarilla Masbate, Guimaras, Ticao, Pan de Azucar ja Sicogon. Vuonna 1988 arvioitiin, että Negrosilla on jäljellä metsää neljä prosenttia (se voi tosin olla aliarvio) ja Panaylla kahdeksan prosenttia. Aikuisten ja nuorten lintujen metsästys on hyvin yleistä. Lintujen myyntihinta voi olla jopa vain yksi dollari.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g BirdLife International: Penelopides panini IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Penelopides panini (TSN 554433) itis.gov. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]