Frynikhos (tragediakirjailija)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frynikhos
Φρύνιχος
Henkilötiedot
Syntynyt500-luku eaa.
Ateena
Kuollut400-luku eaa.
Sisilia
Ammatti näytelmäkirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi arkaainen kausi
Tyylilajit tragedia
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Frynikhos (m.kreik. Φρύνιχος, lat. Phrynichus; toimi n. 511476 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän oli yksi varhaisimpia kreikkalaisen tragedian edustajia, ja häntä pidettiin antiikin aikana joskus jopa tragedian perustajana.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frynikhos oli Polyfradmonin (tai joidenkin lähteiden mukaan Minyraan) poika ja Thespiksen oppilas.[1][2] Hän saavutti ensimmäisen voittonsa näytelmäkilpailuissa 67. olympiadin aikaan eli vuonna 511 eaa., 24 vuotta Thespiksen (535 eaa.) jälkeen ja 12 vuotta ennen Aiskhylosta (499 eaa.), ja viimeisen voittonsa 76. olympiadin aikaan eli vuonna 476 eaa. Näin hän on toiminut ainakin 35 vuotta.[2]

Frynikhos esitetään antiikin lähteissä tragedian toisena kehittäjänä Thespiksen jälkeen. Muita tragediamuodon varhaisia kehittäjiä olivat Khoirilos, Pratinas ja Aiskhylos. He tekivät näytelmiin useita uudistuksia ja omaksuivat niitä myös toisiltaan.[2]

Frynikhoksen tunnetuin näytelmä on Miletoksen valtaus (Halōsis Milēsiōn), joka kirjoitettiin todennäköisesti pian sen jälkeen kun persialaiset olivat vallanneet Miletoksen kaupungin Joonian kapinan aikana. Miletos oli Ateenan siirtokunta ja siksi läheinen sen emäkaupungille. Herodotos kertoo, että yleisö liikuttui Frynikhoksen näytelmästä kyyneliin, ja häntä syytettiin ikävien muistojen mieleenpalauttamisesta. Siksi hänelle määrättiin tuhannen drakhman sakko ja näytelmän esittäminen jatkossa kiellettiin.[1][2][3]

Vuonna 476 eaa. Frynikhos voitti näytelmällä Foinikian naiset (Foinissai), joka sai nimensä sen kuoron muodostaneista foinikialaisista naisista. Näytelmä juhlisti Kserkseen tappiota Salamiin taistelussa neljä vuotta aiemmin. Themistokles rahoitti näytelmän koregina, ja eräs näytelmän päämääristä oli muistuttaa ateenalaisia tämän suurista teoista. Aiskhyloksen Persialaiset (472 eaa.) oli Foinikian naisten jäljitelmä.[1][2][4]

Frynikhos siirtyi ilmeisesti monien muiden aikansa taiteilijoiden tavoin Syrakusaan tyranni Hieronin hoviin. Hänen kerrotaan myös kuolleen Sisiliassa.[1][2] Hänen poikansa Polyfradmon oli myös tragediakirjailija.[2]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frynikhos oli keskeisellä sijalla muuntamassa varhaisempia kevyitä Dionysia-juhlien näytelmäesityksiä varsinaisiksi tragedioiksi, joiden aiheet olivat vakavia ja perustuivat herooisesta ajasta kertoneisiin myytteihin, tai yhtälailla — vaikkakin harvemmin — esitysajan herooisiin sotatapahtumiin. On esitetty, että Frynikhoksen valitsemiin aiheisiin vaikutti hieman aiemmin Peisistratoksen aikana tehty Homeroksen eeposten ”standardilaitoksen” julkaiseminen.[2]

Frynikhos toi näytelmiin erillisen näyttelijän kuoronjohtajan lisäksi, ja loi näin pohjan dialogille näytelmissä. Hän vaikuttaa kiinnittäneen suurta huomiota myös kuorojen esittämiin tansseihin. Hänen näytelmissään draamallinen elementti oli, kuten varhaisissa tragedioissa yleensä, kuitenkin edelleen alisteinen lyyriselle elementille, jota edustivat kuoron laulu ja tanssi. Vasta Aiskhylos ja Sofokles siirsivät päähuomion kuorosta näyttelijöiden väliseen dialogiin ja toimintaan.[1][2] Frynikhoksen nimiin on laitettu myös naispuolisia hahmoja esittäneiden teatterinaamioiden käyttöönotto, mikä voi tarkoittaa yleensäkin naishahmojen tuomista ensimmäistä kertaa mukaan näytelmiin.[2][5]

Frynikhos teki paljon uudistuksia myös näytelmien runouteen. Hän lisäsi Thespiksen käyttämien mimeettisten kuorojen rinnalle dithyrambiset kuorot. Vielä Aristofanes muisti kiittäen hänen arkaaisia ja kauniita sävelmiään.[2][6] Joskus Frynikhoksen nimiin on laitettu vanha hymni Pallakselle, jota Aristofanes piti vanhan runouden malliesimerkkinä.[2][7] Hänet tunnettiin myös osasta niitä paiaaneja, joita oli tapana laulaa juhlissa ja uhritoimitusten yhteydessä.[2]

Frynikhoksen näytelmät eivät ole säilyneet nykyaikaan. Näytelmistä tiedetään nimiltä seuraavat:[2]

  • Aktaion (Ἀκταίων, Aktaiōn)
  • Alkestis (Ἄλκηστις, Alkēstis)
  • Andromeda (Ἀνδρομέδα)
  • Antaios (Ἀνταῖος) eli Libyalaiset (Λίβυες, Libyes)
  • Danaoksen tyttäret (Δαναίδες, Danaides)
  • Egyptiläiset (Αἰγύπτιοι, Aigyptioi)
  • Erigone (Ἠριγόνη, Ērigonē)
  • Foinikian naiset (Φοίνισσαι, Foinissai)
  • Miletoksen valtaus (Ἅλωσις Μιλησίων, Halōsis Milēsiōn tai Μιλήτου ἅλωσις, Milētū halōsis)
  • Oikeudenmukaiset (Δίκαιοι, Dikaioi) eli Persialaiset (Πέρσαι, Persai) eli Neuvonantajat (Σύνθωκοι, Synthōkoi)
  • Pleuronian naiset (Πλευρωνίαι, Pleurōniai)[8]
  • Tantalos (Τάνταλος)[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Phrynichus”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Smith, William: ”Phrynichus (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  3. Herodotos: Historiateos 6.21.
  4. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Themistokles” 5.
  5. Frynikhos Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  6. Aristofanes: Linnut 748, Ampiaiset 219, Sammakot 911, 1294, Naistenjuhla 164.
  7. Aristofanes: Pilvet 964.
  8. Pausanias: Kreikan kuvaus 10.31.4.
  9. Phrynichus' Tantalus Archive of Performances of Greek & Roman Drama. Viitattu 6.4.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nauck, Johann August (toim.): Tragicorum graecorum fragmenta, s. 720–725. Leipzig: Teubner, 1887. Teoksen verkkoversio. Frynikhos-fragmentit.