Pratinas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pratinas
Πρατίνας
Henkilötiedot
Syntynyt500-luku eaa.
Fleius
Kuollut400-luku eaa.
Ammatti näytelmäkirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi arkaainen kausi
Tyylilajit tragedia, satyyrinäytelmä
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pratinas (m.kreik. Πρατίνας; toimi 400-luvun eaa. alussa) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, joka oli kotoisin Fleiuksesta. Hän oli varhaisia tragediarunoilijoita ja satyyrinäytelmän kehittäjä.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pratinas oli taustaltaan doorilainen ja kotoisin Fleiuksesta. Hänen isänsä nimeksi mainitaan Pyrrhonides ja Enkomios. Myöhemmin Pratinas toimi Ateenassa. Sinne siirtymisen ajankohtaa ei tunneta, mutta hän on osallistunut siellä näytelmäkilpailuihin ensimmäisen kerran viimeistään noin 70. olympiadin aikaan noin vuonna 500–499 eaa. Tuolloin hän kilpaili Aiskhylosta ja Khoirilosta vastaan.[1][2] Kilpakumppaneista Khoirilos oli toiminut tuolloin jo ainakin 20 vuotta, kun taas Aiskhylos oli mukana ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana. Pratinas oli ilmeisesti iältään heidän väliltään ja tuolloin jo parhaassa iässään.[1]

Muutoin Pratinaan elämästä ei tiedetä käytännössä mitään. Pratinaan poika Aristias oli myös tragediakirjailija.[1]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pratinaan nimiin on laitettu satyyrinäytelmien erottaminen tragedioista, toisin sanoen hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti myös erillisiä satyyrinäytelmiä.[1][2] Muutos mahdollisti sen, että osa vanhojen tragedioiden piirteistä voitiin säilyttää samalla, kun tragedia saattoi kehittyä omaan suuntaansa. Alkuperäisissä tragedioissa kuoron muodosti joukko satyyrejä, Dionysoksen kumppaneita. Näytelmän vakavammat osat sijoittuivat näiden pilailun väliin, eivätkä ne häirinneet kokonaisuutta sen enempää kuin ne Homeroksen eepoksissa olevat humoristisemmat kohtaukset, joista Aristoteles juonsi sekä satyyrinäytelmien että komedioiden alun.

Kun tragedia kehittyi sellaiseksi, että se viittasi yhä harvemmin Dionysokseen ja alkoi käsitellä laajemmin kaikenlaisia herooisen mytologian aiheita, satyyrien kuoro pilailuineen alkoi sopia näytelmiin yhä huonommin. Tällainen kuoro olisi sopinut vielä esimerkiksi Aiskhyloksen tragediaan Prometheus valontuoja, mutta ei lainkaan saman kirjailijan tragediaan Kahlehdittu Prometheus. Pratinaan keksintö vapautti tragedian tästä ongelmasta antamalla näyttämön kokonaan omaksi satyyreille satyyrinäytelmissä, kun taas tragediat saattoivat käsitellä vapaammin aivan toisenlaisia aiheita. Näin Pratinas samalla sekä säilytti vanhan ja arvostetun satyyrikuoron että mahdollisti kolmen tragedian ja yhden satyyrinäytelmän tetralogiat, joissa satyyrinäytelmä tarjosi katsojille hieman viihdykettä raskaampien tragedioiden jälkeen.[1]

Satyyrinäytelmän syntyä saattaa selittää osittain Pratinaan tausta. Fleiuksen naapuri Sikyon esitti olevansa tragediakuorojen alkuperäinen koti, samalla kun doorilaiset ylipäätään väittivät olevansa koko tragedian kehittäjiä. Läheinen Korintti taas tunnettiin myös vahvasta satyyrikuoroperinteestään.[1][3]

Muiden näytelmien alalla tuohon aikaan tehtyjen uusien keksintöjen tapaan muut kirjailijat omaksuivat myös satyyrinäytelmät hyvin nopeasti. Erityisesti niistä tunnettiin kuitenkin Pratinas itse. Sudan mukaan hän olisi kirjoittanut 50 näytelmää, joista 32 oli satyyrinäytelmiä. Tässä saattaa kuitenkin olla kirjoitusvirhe, sillä tetralogioihin sopisi paremmin se, jos satyyrinäytelmiä olisi ollut 12. Tällöin tetralogioita ja satyyrinäytelmiä olisi voinut olla 12 ja tragedioita 36, ja päälle mahdollisesti pari yksittäistä näytelmää. Pratinaan satyyrinäytelmät arvioitiin usein parhaiksi heti Aiskhyloksen jälkeen. Hänen tiedetään kuitenkin saaneen palkinnon vain yhdestä näytelmästä. Myös poika Aristias tunnettiin satyyrinäytelmistään.[1]

Pratinaan sanotaan kirjoittaneen myös lyyristä runoutta draamarunouden lisäksi. Hän kirjoitti erityisesti hyporkhema- ja dithyrambirunoutta. Näistä kummatkin liittyivät läheisesti satyyrinäytelmiin. Onkin vaikea sanoa, missä määrin hänen lyyrinen runoutensa oli todellisuudessa erillistä draamarunoudesta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Smith, William: ”Pratinas”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Suda, Αἰσχύλος, Πρατίνας.
  3. Herodotos: Historiateos 5.67; Themistios: Puheet (Orat.) XIX; Aristoteles: Runousoppi 3, 1448a28–1448b2.