François Bazaramba

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

François Bazaramba (s. 1. tammikuuta 1951 Nshili, Gikongoron piirikunta, Ruanda) on Suomessa asuva ruandalainen, joka on tuomittu elinkautiseen vankeuteen kansanmurhasta Ruandan vuoden 1994 tapahtumiin liittyen.[1] Ruandassa asuessaan hän toimi opettajana ja ammattikoulun rehtorina ja sittemmin Sambiassa baptistikirkon pastorina. Bazaramban tapaus oli Suomen ensimmäinen rikoslain 11. luvun 1. pykälässä (aikaisemmin 13. luvun 4. pykälässä) määritellystä joukkotuhonnasta käyty oikeusjuttu kyseisen lainkohdan voimassaoloaikana; se otettiin rikoslakiin vuonna 1974.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bazaramba syntyi Burundissa kunnes pakeni 21-vuotiaana Ruandaan vuonna 1972 kun Burundin tutsien hallitsema armeija alkoi järjestelmällisesti vainota hutuheimoon kuuluneita.[2] Palattuaan Kamerunista, jossa hän opiskeli, hän oli mukana vuonna 1994 Ruandassa toreilla puhumassa ja kiihotti hutuja tappamaan tutseja. Bazaramba osallistui hyökkäyksiin, joissa hutut tappoivat jopa 30 000 tutsia.[2] Kansanmurhan jälkeen Bazaramba pakeni perheineen Kongon demokraattiseen tasavaltaan jossa hän sai pakolaisleirillä kontaktin Suomeen erään suomalaispapin kautta. Bazaramba lähti leiriltä Keniaan ja sieltä edelleen Lusakaan, Sambiaan. Suomeen Bazaramba tuli vuonna 2003 Vaasan vastaanottokeskukseen.[2] Suomessa hänet vangittiin vuonna 2007 ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 2010.

Oikeudenkäynti Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bazaramba vangittiin Porvoon käräjäoikeuden määräyksenä joukkotuhonnasta epäiltynä 6. huhtikuuta 2007 kotonaan Porvoossa.[3] Suomi kieltäytyi helmikuussa 2009 luovuttamasta Bazarambaa Ruandaan tuomittavaksi. Oikeusministeriö perusti päätöksensä muun muassa YK:n Ruanda-tuomioistuimen kantaan, jonka mukaan epäilty ei olisi saanut Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.[4]

Syyskuussa 2009 syyttäjä vaati Porvoon käräjäoikeudessa Bazaramballe elinkautista vankeusrangaistusta. Syyttäjän mukaan hutuihin kuuluva Bazaramba oli surmannut ja käskenyt surmata tutseja.[5] Bazaramba kiisti syytökset ja kertoi olleensa kansanmurhan aikaan itsekin vaarassa, koska suojeli tutseja. Hänen mukaansa Ruandan nykyhallinto piti häntä syyllisenä syntyperänsä ja asemansa vuoksi ja lisäksi monet hyötyisivät taloudellisesti hänen tuomitsemisestaan.[6]

Kesäkuussa 2010 käräjäoikeus tuomitsi Bazaramban joukkotuhonnasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.[7] Bazaramba tuomittiin käskystä tai yllytyksestä tappaa viisi tutsia. Kymmenen lisäsyytettä murhista hylättiin. Lisäksi oikeus katsoi että Bazaramba oli hankkinut tutsien omistamien rakennusten polttamisessa käytettyjä tarvikkeita ja jakanut näitä sekä yllyttänyt ja käskenyt hutuja polttamaan rakennuksia.[7]

Helsingin hovioikeus aloitti tapauksen käsittelyn 18. lokakuuta 2010.[8] Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden tuomion elinkautisesta vankeusrangaistuksesta 30. maaliskuuta 2012. Tuomion perustelut olivat käräjäoikeuden päätöstä laajemmat, koska hovioikeus katsoi Bazaramban paitsi antaneen käskyjä tutsien tappamiseen ja heidän kotiensa polttamiseen, myös tappaneen henkilökohtaisesti useita tutseja.[9] Korkein oikeus hylkäsi Bazaramban valituslupahakemuksen päätöksellään 22. lokakuuta 2012, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.[10]

Huhtikuussa 2013 Bazaramba jätti tuomiostaan valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Valituksen mukaan oikeudenkäynnissä käytettiin Bazarambaa vastaan näyttönä kiduttamalla saatuja todistajanlausuntoja eikä oikeudenkäynti ollut oikeudenmukainen. Jo Helsingin hovioikeus oli antamassaan tuomiossa ainakin epäsuorasti todennut, että osa todistajista oli saattanut joutua epäasiallisen kohtelun kohteeksi vankilassa, mutta hovioikeus ei nähnyt syy-yhteyttä kertomusten ja vankien kokeman kohtelun välillä.[11]

Bazaramba ei osaa suomea, joten oikeudenkäynnin aikana hänelle tulkattiin ranskaksi tuomarien ja syyttäjien väliset kysymykset ja keskustelut.[12] Bazarambaa puolusti Ville Hoikkala.[13] Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta määräsi Bazaramban puolustukseen kuuluneelle asianajaja Ingrid Heickellille 2000 euron seuraamusmaksun epäasiallisesta käyttäytymisestä oikeuden istunnossa.[14][15]

Tästä niin sanotusta Ruanda-oikeudenkäynnistä oli tullut kuluja Suomelle kesän 2010 käräjäoikeuden tuomioon mennessä poliisille 1,1 miljoonaa ja oikeusministeriölle noin 1,5 miljoonaa, johon sisältyy muun muassa matkoja Afrikkaan.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruandalaispastorille elinkautinen joukkotuhonnasta Yle uutiset. Viitattu 12.6.2010.
  2. a b c Helsingin Sanomat N:o 160 Sunnuntai 13.6.2010 s. D3
  3. Ruandalainen mies vangittiin epäiltynä osuudesta kansanmurhaan Helsingin Sanomat (Archive.orgin kautta). 7.4.2007. Viitattu 10.11.2015.
  4. Kansanmurhasta epäilty jää sittenkin Suomeen Uusi Suomi. 20.2.2009. Viitattu 7.9.2009.
  5. Pirhonen, Kalle: Ruandan kansanmurhaepäilyn pääkäsittely alkaa Porvoossa – Tappaja vai pelastaja? Ilta-Sanomat. 1.9.2009. Viitattu 7.9.2009.
  6. Kansanmurhasta syytetty: Olin vaarassa itse 2.9.2009. MTV3. Viitattu 7.9.2009.
  7. a b Passi, Minna: Ruanda-oikeudenkäynnissä elinkautinen vankeusrangaistus joukkotuhonnasta Helsingin Sanomat. 11.6.2010. Viitattu 11.6.2010.
  8. Joukkotuhonnan käsittely alkoi hovissa MTV3. 18.10.2010. Viitattu 28.10.2010.
  9. Ruandalaispastorille elinkautinen joukkotuhonnasta Yle Uutiset. 30.3.2012. Viitattu 30.3.2012.
  10. Korkeimman oikeuden tiedote: Valituslupaa ei myönnetty Ruandan joukkotuhonta-asiassa Annettu 22.10.2012. Helsinki: Korkein oikeus. Viitattu 22.10.2012.
  11. Kerkelä, Lasse: Bazaramba valitti Ruanda-tuomiosta ihmisoikeustuomioistuimeen Helsingin Sanomat. 19.4.2013. Viitattu 22.4.2013.
  12. Oikeudenkäynti Vantaan vankilassa: Valvontakamerakuvaa Ruandasta MTV3 uutiset. Viitattu 13.6.2010.
  13. Puolustus Ruanda-syytetystä: Hämmästyttävän hyvin järjissään 12.4.2011. HS.fi. Viitattu 29.4.2011.
  14. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2011, s. 47. Helsinki: Otava, 2010.
  15. MTV3: Asianajajaliitto tuomitsi ankarasti Ruanda-puolustajan möläytykset 22.12.2009. MTV3.fi. Viitattu 25.10.2012.
  16. Ruanda-oikeudenkäynti maksanut yli kaksi miljoonaa Iltalehti. 11.6.2010. Viitattu 11.6.2010.