Feliks Lujanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Feliks Lujanen
Feliks Lujanen.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 29. maaliskuuta 1869
Polvijärvi
Kuollut 19. marraskuuta 1936 (67 vuotta)
Kokemäki
Ammatti kirkkoherra, kirjailija
Puoliso Anna Eufrosyne Castrén
Vanhemmat Kaarle Fredrik Lujanen ja Kristiina Pitkänen
Kirjailija
Aikakausi 1898–1936
Tyylilajit hengellinen kirjallisuus
Esikoisteos Ripistä ja synnin päästöstä
Pääteokset Ilmestyskirjan selitys teoksessa Uuden testamentin selitysteos. 3. nide.
Kun Herran tuli syttyi : silmäyksiä apostolisen kirkon alkuhistoriaan.
Herra tulee!
Muuta tietoa

Rovastin arvo 1921

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Feliks Lujanen (29. maaliskuuta 1869 Polvijärvi19. marraskuuta 1936 Kokemäki) oli suomalainen pappi, kirkkoherra ja kirjailija.[1][2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feliks Lujanen syntyi Polvijärvellä vuonna 1869. Hänen vanhempansa olivat siltavouti Kaarle Fredrik Lujanen ja Kristiina Pitkänen. Perheen muut neljä lasta olivat tyttöjä. Pojan ollessa kolmivuotias perhe muutti Kuopioon, kun isä nimitettiin Kuopion kasarmin sairaalan varusmestariksi vääpelin arvoisena.[3]

Feliks Lujanen avioitui 1897 Anna Eufrosyne Castrénin kanssa.[1] Heidän perheeseensä syntyi viisi lasta. Yksi tytär kuoli nuorena. Sotilaspastorina toiminut Martti-poika kaatui jatkosodassa kesällä 1941.[3]

Opintie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feliks Lujasen äiti kuoli pojan ollessa lyseon neljännellä luokalla. Varhainen äidin kuolema muutti perheen tilannetta. Isä juopotteli ja menetti varusmestarin toimensa. Perheen talous romahti. Isä ilmoitti, että Feliksin on lopetettava koulunkäyntinsä ja huolehdittava itse toimeentulostaan. Poika ajatteli toisin. Hän oli rukoillut ja ilmoitti isälleen, että hän aikoi omin voimin pyrkiä eteenpäin opintiellä. Ansaitakseen koulurahoja hän neljäsluokkalaisena rupesi ohjaamaan kolmen, neljän alempiluokkalaisen läksynlukua. Feliks oli luokkansa parhaita, vaikka hän pääsi syventymään omiin läksyihinsä vasta iltamyöhällä. Perheen tilanne valkeni hiukan, kun isä sai konstaapelin toimen Maaningalta.[3]

Viidesluokkalaisena Feliks pääsi asumaan Nilsiän kirkkoherran Hj. Th. Dahlströmin lasten Kuopion asuntoon kahden pojan lukujen ohjaajaksi. Yksityisoppilaina hänellä kävi mm. Minna Canthin kaksi poikaa. Suurimmat vaikeudet Feliks oli voittanut päästyään ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1887.[3]

Yliopisto-opinnot Feliks Lujanen suoritti velkavaroin. Lainojen saannissa oli tosin oli vaikeuksia. Teologian erotutkinnon hän suoritti Helsingin yliopistossa jo 1890.[3] Lujanen vihittiin papiksi 1892.[1]

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feliks Lujasen papinura alkoi Nilsiässä kirkkoherra Dahlströmin apulaisena. Esimies oli vaativa ja tarkka, mutta herännäishenkisenä vaikutti kasvattavasti. Syksyllä 1894 Lujanen määrättiin Karungin vt. kirkkoherraksi, voimakkaalle lestadiolaisalueelle. Sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen saattoi tulla miesjoukko käännyttämään. Kerrotaan, että hän saattoi keskeyttää puheen kysymällä: ”Onko Raamatussa näin sanottu?”.[3]

Karungissa Lujanen oli lähes kolme vuotta. Hän hoiti ajoittain myös Tornion kirkkoherran virkaa ja Karungin kansakoulun uskonnonopettajan tehtäviä. Vuonna 1897 Lujanen siirtyi Kemin kappalaiseksi. Vastakkaisuus papiston ja lestadiolaisten välillä näkyi selvästi. Näistä piireistä ei kirkkoon ei kirkkoon juuri tultu. Karihaaran tehtaiden piiriin Lujanen perusti NMKY:n säännöllisine kokouksineen ja raamattutunteineen. Kirkkoherra J. G. Snellmanin ja kappalaisen suhde oli läheinen. Tornion kirkkoherraksi tuli vuonna 1899 Jooseppi Joakim Simelius, joka tuli myös läheiseksi.[3]

Vuonna 1918 Lujanen valittiin  Alajärven kirkkoherraksi. Alajärvellä oli ollut ns. raamatullisen suunnan edustajia pappeina. Lujasen sananjulistus liittyi hengeltään tähän. Lujanen korotti pastoraalitutkinnon arvosanaksi ”Korkeimmalla kiitoksella hyväksytty”. Hänet valittiin Turun tuomiokapitulin asessoriksi vuosiksi 1921–1927, ja hän muutti Turkuun. Alajärven kirkkoherran virassa jatkaminen tuli ongelmalliseksi. Siksipä hän siirtyi vuonna 1924 Kokemäen kirkkoherraksi, missä virassa hän oli kuolinvuoteensa 1936 saakka. Kokemäellä hän lähentyi Länsi-Suomen rukoilevaisia.[3]

Vuonna 1931 Lujanen valittiin uudelleen asessoriksi uudeksi toimikaudeksi. Vuodesta 1913 lähtien hän oli kaikissa kirkolliskokouksissa. Hänen syvällinen Raamatun tuntemuksensa sai aikaan, että papisto valitsi hänet kirkolliskokoukseen, jossa käsiteltiin Uuden Testamentin suomennusehdotusta. Vuonna 1933 Lujanen esitti kirkolliskokouksessa perusteellisen arvion Vanhan Testamentin käännösehdotuksesta. Virkaveljiensä keskuudessa Lujanen tuli huomatuksi syvällisten tietojensa ja oppineisuutensa takia.[3]

Lujanen oli Suomen Pipliaseuran johtokunnan jäsenenä 1921–1928 ja seuran sihteerinä 1921–1926.[1][2] Hän sai rovastin arvon 1921.

Julkaisutoiminnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feliks Lujanen oli  Herättäjä-lehden toimituksen jäsenenä 1921–1930.

Lujasen kirjallinen toiminta oli monipuolista. Lähtien ensimmäisestä teoksesta 1898 Ripistä ja synninpäästöstä kirjallinen toiminta osoittaa syvällistä perehtymistä Raamattuun ja sen selitysoppiin samoin kuin alkukristillisen ajan historiaan. Vuosina 1929 hän teki ulkomaanmatkan, joka suuntautui Saksaan, Italiaan, Egyptiin ja Palestiinaan. Matka vaikutti innostavasti hänen julkaisutoimintaansa. Vuonna 1929 häneltä ilmestyi Ilmestyskirjaa koskeva Uuden Testamentin selitysteoksen osa.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ripistä ja synnin päästöstä : Kemin provastikunnan pappein kokouksen päätöksestä 9/3 1897, raamatun ja evank. lutherilaisen tunnustuksen mukaan esitetty : provastikunnan pappein kokouksen hyväksymä 8/3 1898. Tekijä, Kemi 1898
  • Paavalin huomattavimmat apulaiset : piirteitä Barnabaan, Tiituksen, Timoteuksen, Apolloksen ynnä Akulaan ja Priskillan suhteesta Paavaliin ja hänen työhönsä. Suomen lähetysseura, Helsinki 1917
  • Ajan merkkejä juutalaisten keskuudessa : huomattavia ilmiöitä viimeiseltä vuosisadalta, raamatullista taustaa vastaan katsottuna. Suomen lähetysseura, Helsinki 1920
  • Onko kristinuskon opetus poistettava kouluista?. Suomen kirkon seurakuntatyön liitto, Turku 1922
  • Ilmestyskirjan selitys teoksessa Uuden testamentin selitysteos. 3 nide, Kirjeitä, Ilmestyskirja sekä kirjoitelmat Paavalista ja Uudentestamentin tekstilähteistä ; toimittajat J. A. Mannermaa ja Eero Hyvärinen. WSOY 1928–1929
  • Johanneksen ilmestys tieteellisen tutkimuksen valossa. Tekijä, Tampere 1930
  • Luvatun maan perillisinä. WSOY 1931 (Teos digitoituna Internet Archivessa)
  • Uudeksi minä teen kaikki. Suomen lähetysseura, Helsinki 1931
  • Kahden pedon edessä : silmäyksiä Johanneksen ilmestykseen. WSOY 1933
  • Herra tulee!. Tekijä, Kokemäki 1934
  • Kun Herran tuli syttyi : silmäyksiä apostolisen kirkon alkuhistoriaan. WSOY 1935
  • Herra tulee. WSOY 1936
  • Syntien tunnustaminen ihmisten edessä : raamatun ja luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan. Suomen lähetysseura, Helsinki 1936

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. a b Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
  3. a b c d e f g h i j Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Toimittanut Jaakko Haavio. WSOY, 1947. Mannermaan elämäkerran kirjoitti Väinö Perälä