Faith No More

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Faith No More
Faith No More esiintymässä Brixtonissa kesäkuussa 2009.
Faith No More esiintymässä Brixtonissa kesäkuussa 2009.
Tiedot
Toiminnassa 19821998, 2009
Tyylilaji alternative metal, alternative rock, funk metal, experimental rock, easy listening[1], nu metal
Kotipaikka San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Roddy Bottum, koskettimet
Billy Gould, basso
Mike Bordin, rummut
Mike Patton, laulu (1988– )
Jon Hudson, kitara (1996– )

Entiset jäsenet

Wade Worthington, koskettimet (1981)
Mike Morris, kitara, laulu (19811982)
Jim Martin, kitara (19831993)
Chuck Mosley, laulu (19841988)
Trey Spruance, kitara (19931995)
Dean Menta, kitara (19951996)

Levy-yhtiö

Slash Records
London Records
Reprise Records
Mordam Records

Aiheesta muualla
www.fnm.com

Faith No More on kalifornialainen rock-yhtye.

Yhtyeen musiikilla on vahvat juurensa alternative rockissa,[2][3] vaikka innoitusta haettiin myös kantrimusiikista, rapmusiikista, latinorytmeistä ja funk rockista. 1990-luvun lopun nu metal on tyylillisesti paljon velkaa Faith No Morelle, esimerkkinä laulaja Mike Pattonin monialainen laulanta yhdistettynä kitaristi Jim Martinin heavy-riffeihin.

Yhtyeen tunnetuimpia kappeleita ovat "Epic", "Midlife Crisis", "Easy", "From Out Of Nowhere", "Digging the Grave" ja "Ashes to Ashes".

Rumpali Mike Bordin, kosketinsoittaja Roddy Bottum ja basisti Billy Gould kokosivat Faith No Moren vuonna 1982, aiemman yhteisen yhtyeensä Faith No Manin hajottua. Vanhan yhtyeen kitaristi ei jatkanut, joten ryhmä löysi Jim Martinin soittamaan joukkoonsa. Muutaman epäonnistuneen laulajakokeilun (Courtney Love mukaan lukien) jälkeen yhtye löysi täystoimiseksi laulajakseen Chuck Mosley -nimisen nuorukaisen. Ensimmäinen albumi We Care A Lot julkaistiin 1985, ja seuraava levy Introduce Yourself kaksi vuotta myöhemmin. "We Care A Lot" -kappaleesta tuli pienehkö hitti Yhdysvalloissa. Vuonna 1988 yhtyeen ja laulaja Chuck Mosleyn välit kiristyivät Moselyn käyttäytymisen ja lauluvaikeuksien takia. Hänet erotettiin yhtyeestä ja vuonna 1989 tilalle otettiin Mr. Bungle-yhtyeessä laulanut Mike Patton.

Seuraava levy, The Real Thing julkaistiin samana vuonna. Music Television-tyylisen kaupallisen tuotannon omaava levy ylsi suursuosioon ja levyltä löytyvät hittikappaleet "Epic" ja "Falling To Pieces". Faith No Moresta tuli suosittu yhtye ympäri maapalloa ja se kiersikin ahkerasti levyn tiimoilta. Vuonna 1991 julkaistiin Englannissa nauhoitettu Live At The Brixton Academy-livealbumi. Yhtyeen jäsenet eivät halunneet jatkaa kaupallisella musiikkilinjalla ja seuraava albumi Angel Dust (1992) osoittautuikin huomattavasti vaikeammaksi yleisölleen. Albumi meni kriitikkojen siunauksista huolimatta varsin pahasti suuren yleisön silmien ohi, vaikka single "Midlife Crisis" ja myöhemmin äänitetty The Commodores -laina "Easy" saivatkin melkoisesti soittoaikaa etenkin eurooppalaisilla radioasemilla. Angel Dust on kuitenkin yhtyeen eniten Yhdysvaltojen ulkopuolelle myyty albumi. Kitaristi Jim Martin ei ollut tyytyväinen uuteen linjaan ja hänen välinsä muihin yhtyeen jäseniin kiristyivät. Martin erosi yhtyeestä 1993.

Yhtye alkoi työstää seuraavaa albumia, jonka nimeksi tuli King For A Day... Fool For A Lifetime. Kitaristina levyllä toimi Mr. Bungle -yhtyeen kitaristi Trey Spruance. Hän ei kuitenkaan halunnut liittyä täysiaikaiseksi jäseneksi ja niinpä levyn ilmestymisen jälkeen vuonna 1995 kitaristiksi otettiin Dean Menta. Levyllä yhtye yhdisteli entistä rohkeammin eri tyylilajeja ja levy menestyi hyvin varsinkin Euroopassa, tunnetuimpana kappaleena "Digging the Grave". Menta erosi pian kiertueen jälkeen.

Vuonna 1997 yhtye julkaisi itseironisesti nimetyn Album Of The Year -albumin. Levy sai hyvän vastaanoton ja oli sisällöltään edellisiä levyjä tasaisempi. Tunnetuimmiksi kappaleiksi levyltä nousivat radiossa tiuhaan soinut "Ashes To Ashes" sekä "Last Cup Of Sorrow". Kitaraa levyllä ja sitä seuranneella kiertueella soitti Jon Hudson. Tässä vaiheessa yhtyeen jäsenillä alkoi olla paljon sivuprojekteja, ja Faith No Morelle ei tuntunut löytyvän enää kaikilta täysipainoista panosta. Vuoden 1998 kiertueen jälkeen yhtye päätti yksimielisesti hajota ja jäsenet siirtyivät omiin projekteihinsa.

Faith No More lepää ja palaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina Mike Pattonilla on ollut peräti kolmekin yhtyettä koolla yhtä aikaa: Mr. Bungle, Tomahawk ja Fantômas. Rumpali Mike Bordin on soittanut jo kymmenisen vuotta Ozzy Osbournen yhtyeessä, sekä vieraillut myös Korn -yhtyeessä. Basisti Billy Gould on toiminut tuottajana ja hänellä on oma levy-yhtiö. Hän on tuottanut muun muassa suomalaisen CMX:n Vainajala-albumin.

Faith No More lähti vuonna 2009 Euroopan-laajuiselle Reunion-kiertueelle, jonka aikana he vierailivat Helsingin Kaisaniemessä ja Turun Ruisrockissa kesällä 2009 sekä Joensuun Ilosaarirockissa kesällä 2010.[4][5][6] Sitä ennen yhtye oli esiintynyt Suomessa ainakin 1990 Helsingin Lepakossa ja Kauhajoen Nummirockissa, 1992 Helsingin jäähallissa, 1993 Turun Ruisrockissa, 1995 Seinäjoen Provinssirockissa ja 1997 Helsingin Kulttuuritalossa.[7][8][9]

Syyskuussa 2014 yhtye ilmoitti valmistelevansa uutta albumia, joka on tarkoitus julkaista huhtikuussa 2015. [10] Albumi Sol Invictus julkaistiin maailmanlaajuisesti 15. toukokuuta 2015. Yhtye vieraili sen myötä toistamiseen Provinssirockissa kesäkuussa 2015[11].

Marraskuussa 2017 yhtyeen alkuperäinen laulaja Chuck Mosley kuoli huumeiden käytön seurauksena.[12]

Marraskuussa 2019 yhtye ilmoitti palaavansa Euroopan-kiertueelle kesällä 2020, mutta kiertue ei toteutunut maailmanlaajuisen koronaviruspandemian vuoksi. Suomessakin yhtyeen piti olla Helsingin Tuska-festivaalin yksi pääesiintyjistä.[13] [14]

Yhtyeen laulaja Mike Patton on kärsinyt mielenterveysongelmista, jonka johdosta esimerkiksi yhtyeen maailmanlaajuinen kiertue peruttiin syksyllä 2021. Samasta syystä myös heidän esiintymisensä Suomessa In The Park -festivaalilla Helsingin Kaisaniemen puistossa kesällä 2022 peruttiin.[15]

Nykyiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Instrumentti Aika yhtyeessä Albumit, joilla mukana
Roddy Bottum koskettimet 1981–1998, 2009– kaikki
Billy Gould basso 1981–1998, 2009– kaikki
Mike Bordin rummut 1981–1998, 2009– kaikki
Mike Patton laulu 1988–1998, 2009– The Real Thing, Angel Dust, King for a Day... Fool for a Lifetime, Album of the Year, "Sol Invictus"
Jon Hudson kitara 1996–1998, 2009– Album of the Year, "Sol Invictus"

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Instrumentti Aika yhtyeessä Albumit, joilla mukana
Wade Worthington koskettimet 1981 single Quiet in Heaven/Song of Liberty
Mike Morris kitara, laulu 1981–1982 single Quiet in Heaven/Song of Liberty
Jim Martin kitara 1983–1993 We Care a Lot, Introduce Yourself, The Real Thing, Angel Dust
Chuck Mosley laulu 1984–1988 We Care a Lot, Introduce Yourself
Trey Spruance kitara 1995 King for a Day... Fool for a Lifetime
Dean Menta kitara 1995–1997 King for a Day -albumin singlejen b-puolet
Courtney Love laulu 1983  
Joe Pye laulu 1983  
Paula Frazer laulu 1983  
Walter laulu 1983  
Mark Bowen kitara 1983  
Scott Colbertson kitara 1983  
Mark Stewart kitara 1983  
Desmond Trial kitara 1983  
Jake Crucifix kitara 1983  

[16][17]

  • Who Cares a Lot? (1998)
  • This Is It: The Best of Faith No More (2003)
  • Epic and Other Hits (2005)
  • The Platinum Collection (2006)
  • The Works (2008)
  • The Very Best Definitive Ultimate Greatest Hits Collection (2009)
  • MidLife Crisis: The Very Best of Faith No More (2010)
  1. Mike Powell: They open with a Peaches & Herb cover... There are moments of easy listening and intense dissonance blogs.villagevoice.com. 6.6.2010. Arkistoitu 9.12.2014. Viitattu 13.4.2011.
  2. Metal Hammer: The mighty alternative rock band will play their first shows in over a decade this week at Brixton Academy and Download respectively. 6.6.2009. Metal Hammer.
  3. Rock Radio: Faith No More have announced a comeback season of festival shows. Rockradio.co.uk. Arkistoitu 23.7.2011.
  4. Faith No More villitsi yleisöä - katso kuvat yle.fi. 25.6.2009. Viitattu 30.6.2019.
  5. Faith No More lopetti - viimeinen keikka Suomessa Iltalehti. 19.07.2010. Viitattu 30.6.2019.
  6. Fnm.com Tour dates
  7. Mattila, Ilkka: Jenkkibändi Faith No More riitelee ja menestyy. Helsingin Sanomat, 27.6.1990, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  8. Mattila, Ilkka: Faith No More palaa keikoille. Helsingin Sanomat, 25.3.1995, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  9. Mattila, Ilkka: Smokkeja ja meteliä. Helsingin Sanomat, 30.7.1997, s. 24. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  10. rollingstone.com rollingstone.com.
  11. Koskinen, Kimmo K.: Kaikki mitä olet halunnut tietää jättiläisestä nimeltä Faith No More Rumba. 22.5.2015. Viitattu 30.6.2019.
  12. Entinen Faith No More -laulaja Chuck Mosley kuoli 57-vuotiaana iltalehti.fi. Viitattu 12.11.2017.
  13. Eriksson, Anssi: Sieltä se vahvistus tuli: Faith No More tekee paluun keikkalavoille Soundi. 26.11.2019. Viitattu 28.11.2019.
  14. Juuti, Mikko: Faith No More saapuu Suomeen - Tuska-festivaali julkaisi tukun muitakin kiinnityksiä Ilta-Sanomat. 28.11.2019. Viitattu 28.11.2019.
  15. Mike Patton kärsii mielenterveysongelmista – Faith No Moren Helsingin-konsertti peruuntuu www.iltalehti.fi. Viitattu 11.12.2021.
  16. AllMusic - Faith No More
  17. Faith No More Gig Database - Members

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]