Siirry sisältöön

Faith No More

Wikipediasta
Faith No More
Faith No More esiintymässä Brixtonissa kesäkuussa 2009.
Faith No More esiintymässä Brixtonissa kesäkuussa 2009.
Tiedot
Toiminnassa 1982–1998, 2009–
Tyylilaji alternative metal, alternative rock, funk metal, experimental rock, easy listening[1], nu metal
Kotipaikka San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet
Entiset jäsenet
Levy-yhtiö
Aiheesta muualla
www.fnm.com

Faith No More on kalifornialainen rock-yhtye.

Yhtyeen musiikilla on vahvat juurensa alternative rockissa,[2][3] vaikka innoitusta haettiin myös kantrimusiikista, rapmusiikista, latinorytmeistä ja funk rockista. 1990-luvun lopun nu metal on tyylillisesti paljon velkaa Faith No Morelle, esimerkkinä laulaja Mike Pattonin monialainen laulanta yhdistettynä kitaristi Jim Martinin heavy-riffeihin.

Yhtyeen tunnetuimpia kappeleita ovat "Epic", "Midlife Crisis", "Easy", "From Out Of Nowhere", "Digging the Grave" ja "Ashes to Ashes".

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1982–1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumpali Mike Bordin, kosketinsoittaja Roddy Bottum ja basisti Billy Gould kokosivat Faith No Moren vuonna 1982, aiemman yhteisen yhtyeensä Faith. No Manin hajottua[4]. Kolmikko löysi Jim Martinin soittamaan joukkoonsa. Muutaman epäonnistuneen laulajakokeilun (Courtney Love mukaan lukien) jälkeen yhtye löysi täystoimiseksi laulajakseen Chuck Mosley -nimisen nuorukaisen. Ensimmäinen albumi We Care A Lot julkaistiin 1985, ja seuraava levy Introduce Yourself kaksi vuotta myöhemmin. "We Care A Lot" -kappaleesta tuli pienehkö hitti Yhdysvalloissa. Vuonna 1988 yhtyeen ja laulaja Chuck Mosleyn välit kiristyivät Moselyn käyttäytymisen ja lauluvaikeuksien takia. Hän muun muassa katosi ennen tärkeää keikkaa. Hänet erotettiin yhtyeestä ja yhtye alkoi etsiä uutta laulajaa. Yksi ehdokas oli muiden muassa Chris Cornell, mutta koska Soundgarden oli juuri lyönyt läpi FNM jäsenet eivät lopulta halunneet rikkoa yhtyettä ja Cornellkin kieltäytyi kunniasta[5]. Lopulta tilalle otettiin Mr. Bungle-yhtyeessä laulanut jonkin verran muita nuorempi Mike Patton, jota oli ehdotettu yhtyeeseen jo pari vuotta aiemmin Mosleyn ollessa vielä laulajana[6].

1989–1991

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava levy, The Real Thing julkaistiin samana vuonna. Music Television-tyylisen kaupallisen tuotannon omaava levy ylsi suursuosioon ja levyltä löytyvät hittikappaleet "From out of Nowhere", "Epic" ja "Falling To Pieces"[7]. Levy äänitettiin vuodenvaihteessa 1988-89 Sausalitossa Studio D:ssä ja sen tuotti ja äänitti yhtyeen luottotuottaja Matt Wallace. Jim Martinin kitara oli huomattavasti enemmän esillä kuin aikaisemmilla levyillä ja Wallace kiinnitti kitarasoundiin paljon huomiota ja aikaa[8]. Levy saatiin lopulta julkaistua erinäisten ongelmien jälkeen kesäkuussa 1989.

The Real Thing sai erittäin hyvät arvostelut Yhdysvaltojen musiikkimedioissa.[9] Levyn julkaisun jälkeen yhtye lähti Yhdysvaltojen kiertueelle Metallican kanssa ja sen jälkeen pääesiintyjäksi Eurooppaan, jossa vielä sattuivat keikalle Berliiniin samaksi yöksi kuin Berliinin muuri murtui[10]. Faith No More kiersi paljon ympäri maailman vuodet 1989–1991 ja oli erittäin suosittu keikka-akti. He saivat myös paljon aikaa erilaisissa medioissa[11].

Vuonna 1991 julkaistiin Englannissa nauhoitettu Live At The Brixton Academy-livealbumi, ensin videolla ja pari kuukautta myöhemmin äänitteellä.[12]

1992–1993

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet eivät halunneet jatkaa kaupallisella musiikkilinjalla ja seuraava albumi Angel Dust (1992) osoittautuikin huomattavasti vaikeammaksi yleisölleen vaikka yhtyeen kokoonpano pysyi muuttumattomana ja tuotannosta vastasi edelleen Matt Wallace[13]. Levyn tekoprosessi oli edellisiä haastavampi koska Mike Patton ja Jim Martin viivyttelivät omien osiensa kirjoittamisen ja äänittämisen kanssa. Levyä tehtiin nyt San Franciscon keskustassa Coast Recordings -studiossa. Levy on edellisiin verrattuna huomattavasti synkempi ja raskasrakenteisempi, mutta sai siitä huolimatta kriitikoilta suitsutusta[14]. Jotkut kriitikot tosin pitivät levyä hyvin ristiriitaisena ja turhan epäkaupallisena seuraajana hittilevylle.[15]

Albumi lähti lentoon heti ilmestymisensä jälkeen ja oli useissa maissa albumilistoilla kymmenen parhaan joukossa. Levy ei silti menestynyt levy-yhtiön odotusten mukaan. [16] Levy kuitenkin putosi listoilta muutamien viikkojen jälkeen, vaikka single "Midlife Crisis" ja myöhemmin äänitetty ja levyn uusintapainoksiin lisätty The Commodores -laina "Easy" saivatkin melkoisesti soittoaikaa etenkin eurooppalaisilla radioasemilla.

Kitaristi Jim Martin ei ollut tyytyväinen asemaansa yhtyeessä ja muut bändin jäsenet kiusoittelivat häntä jatkuvasti joka johti siihen että hänen välinsä muihin jäseniin kiristyivät. Martin erotettiin yhtyeestä lopulta keikkatauon aikana faksilla vuonna 1993 kun häneen ei oltu saatu yhteyttä pitkiin aikoihin. Myös Roddy Bottumin huumeiden käyttö aiheutti ristiriitoja yhtyeen sisällä.[17]

1994–1996

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye kokeili useampia kitaristeja Martinin tilalle mutta lopulta ratkaisu löytyi läheltä, kun Pattonin toisen yhtyeen Mr. Bunglen kitaristi Trey Spruance otettiin mukaan Pattonin vastustuksesta huolimatta.[18]. Yhtye äänitti levyn King for a Day... Fool for a Lifetime vuoden 1994 lopulla Spruancen ja tuottaja Andy Wallacen kanssa. Spruance ei kuitenkaan ollut tyytyväinen saamaansa palkkioon joten hän päätti erota. Yhtye ymmärsi syyksi että Spruance ei olisi ollut halukas lähtemään kiertueille mutta Harten kirjassa hän itse sanoo että syynä oli ainoastaan raha-asiat.[19] Hänen tilalleen löydettiin oikeastaan heti jo valmiiksi yhtyeen mukana ollut, Bottumin kosketinsoitinteknikko ja Gouldin kämppäkaveri Dean Menta[20].

King for a day... julkaistiin maaliskuussa 1995, mutta se ei saanut samanlaista ylistystä kriitikoilta kuin aiemmat levyt vaan sitä pidettiin ennemminkin sekavana. Myös uuden aallon punkbändien esiinmarssi oli vienyt suosiota Faith No Moren edustamalta vaihtoehtometallilta. [21] Levy ei noussut Yhdysvaltojen listalla edes sadan joukkoon mutta Euroopassa se nousi useissa maissa kymmenen joukkoon. Suomessa jopa toiseksi. Euroopassa he olivat mukana jopa useammissa MTV Europen erikoisohjelmissa.

Yhtye lopetti kiertueensa vuoden 1995 lopussa ja virallisten tietojen mukaan alkoi suunnittelemaan uutta levyä, mutta uuden levyn tekemistä vaikeutti se että Patton lähti Mr Bungle -yhtyeensä ja Bottum uuden Imperial Teen -yhtyeensä kanssa ensin tekemään levyä ja sitten kiertueille. Myös rumpali Bordin sai kiinnostavan yhteydenoton Ozzy Osbournelta ja päätyi hänen taustabändinsä rumpaliksi.[22] Uusi kitaristi Menta ei myöskään sopeutunut porukkaan ja hänet erotettiin kesällä 1996. Mentan tilalle löydettiin taas lähipiiristä Jon Hudson.[23]

1997–1998

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinkolmikko Gould, Bottum ja Bordin teki jo vuodesta 1996 alkaen useita äänityksiä joista kuitenkin Patton siirsi suurimman osan roskakoriin. Sen jälkeen Gould alkoi tehdä kappaleita kahdestaan Hudsonin kanssa muiden ollessa eri yhtyeidensä kanssa kiertueilla. Näistä syntynyt itseironisesti nimetty Album of the Year ilmestyi keväällä 1997. Levy sai hyvän vastaanoton Euroopassa ja sitä pidettiin sisällöltään edellisiä levyjä tasaisempana. Yhdysvalloissa yhtyeen suosio oli kuitenkin alamaissa edellisen levyn heikon menestyksen vuoksi vaikka kriitikot edelleen pitivät heistä. Tunnetuimmiksi kappaleiksi levyltä nousivat radiossa tiuhaan soinut "Ashes To Ashes" sekä "Last Cup Of Sorrow". [24].

Vuosi 1997 kuitenkin alkoi merkitsemään yhtyeelle pidennettyjä hautajaisia ja vuoden 1998 alkupuolella he tekivät vielä kiertueen Euroopassa jonka keikka Lissabonissa oli heidän viimeinen yli kymmeneen vuoteen. Heille tarjottiin vielä uutta kiertuetta, mutta koska jäsenillä alkoi olemaan niin paljon tekemistä muiden yhtyeidensä kanssa he päättivät lopettaa Faith No Moren Gouldin vastustuksesta huolimatta.[25]

Faith No More lepää ja palaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faith No Moren tauon aikana Mike Pattonilla on ollut peräti kolmekin yhtyettä yhtä aikaa: Mr. Bungle, Tomahawk ja Fantômas. Rumpali Mike Bordin on soittanut jo kymmenisen vuotta Ozzy Osbournen yhtyeessä, sekä vieraillut myös Korn -yhtyeessä. Kosketinsoittaja Roddy Bottum soitti perustamassaan Imperial Teen -yhtyeessa. Basisti Billy Gould on toiminut tuottajana ja hänellä on oma levy-yhtiö. Hän on tuottanut muun muassa suomalaisen CMX:n Vainajala-albumin.[26]

Faith No More lähti vuonna 2009 Euroopan-laajuiselle Reunion-kiertueelle, jonka aikana he vierailivat Helsingin Kaisaniemessä ja Turun Ruisrockissa kesällä 2009 sekä Joensuun Ilosaarirockissa kesällä 2010.[27][28][29] Sitä ennen yhtye oli esiintynyt Suomessa ainakin 1990 Helsingin Lepakossa ja Kauhajoen Nummirockissa, 1992 Helsingin jäähallissa, 1993 Turun Ruisrockissa, 1995 Seinäjoen Provinssirockissa ja 1997 Helsingin Kulttuuritalossa.[30][31][32]

Syyskuussa 2014 yhtye ilmoitti valmistelevansa uutta albumia, joka on tarkoitus julkaista huhtikuussa 2015. [33] Albumi Sol Invictus julkaistiin maailmanlaajuisesti 15. toukokuuta 2015. Yhtye vieraili sen myötä toistamiseen Provinssirockissa kesäkuussa 2015[34].

Marraskuussa 2017 yhtyeen alkuperäinen laulaja Chuck Mosley kuoli huumeiden käytön seurauksena.[35]

Marraskuussa 2019 yhtye ilmoitti palaavansa Euroopan-kiertueelle kesällä 2020, mutta kiertue ei toteutunut maailmanlaajuisen koronaviruspandemian vuoksi. Suomessakin yhtyeen piti olla Helsingin Tuska-festivaalin yksi pääesiintyjistä.[36] [37]

Yhtyeen laulaja Mike Patton on kärsinyt mielenterveysongelmista, jonka johdosta esimerkiksi yhtyeen maailmanlaajuinen kiertue peruttiin syksyllä 2021. Samasta syystä myös heidän esiintymisensä Suomessa In The Park -festivaalilla Helsingin Kaisaniemen puistossa kesällä 2022 peruttiin.[38]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Instrumentti Aika yhtyeessä Albumit, joilla mukana
Roddy Bottum koskettimet 1981–1998, 2009– kaikki
Billy Gould basso 1981–1998, 2009– kaikki
Mike Bordin rummut 1981–1998, 2009– kaikki
Mike Patton laulu 1988–1998, 2009– The Real Thing, Angel Dust, King for a Day... Fool for a Lifetime, Album of the Year, "Sol Invictus"
Jon Hudson kitara 1996–1998, 2009– Album of the Year, "Sol Invictus"

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Instrumentti Aika yhtyeessä Albumit, joilla mukana
Wade Worthington koskettimet 1981 Faith. No Man:in single Quiet in Heaven/Song of Liberty
Mike Morris kitara, laulu 1981–1982 Faith. No Man:in single Quiet in Heaven/Song of Liberty
Jim Martin kitara 1983–1993 We Care a Lot, Introduce Yourself, The Real Thing, Angel Dust
Chuck Mosley laulu 1984–1988 We Care a Lot, Introduce Yourself
Trey Spruance kitara 1995 King for a Day... Fool for a Lifetime
Dean Menta kitara 1995–1997 King for a Day -albumin singlejen b-puolet
Courtney Love laulu 1983  
Joe Pye laulu 1983  
Paula Frazer laulu 1983  
Walter laulu 1983  
Mark Bowen kitara 1983  
Scott Colbertson kitara 1983  
Mark Stewart kitara 1983  
Desmond Trial kitara 1983  
Jake Crucifix kitara 1983  

[39][40]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Who Cares a Lot? (1998)
  • This Is It: The Best of Faith No More (2003)
  • Epic and Other Hits (2005)
  • The Platinum Collection (2006)
  • The Works (2008)
  • The Very Best Definitive Ultimate Greatest Hits Collection (2009)
  • MidLife Crisis: The Very Best of Faith No More (2010)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mike Powell: They open with a Peaches & Herb cover... There are moments of easy listening and intense dissonance blogs.villagevoice.com. 6.6.2010. Arkistoitu 9.12.2014. Viitattu 13.4.2011.
  2. ↑ Metal Hammer: The mighty alternative rock band will play their first shows in over a decade this week at Brixton Academy and Download respectively. 6.6.2009. Metal Hammer.
  3. ↑ Rock Radio: Faith No More have announced a comeback season of festival shows. Rockradio.co.uk. Arkistoitu 23.7.2011.
  4. ↑ Adrian Harte: ”5”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 55. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  5. ↑ Adrian Harte: ”16”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 158. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  6. ↑ Adrian Harte: ”16”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 162. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  7. ↑ Adrian Harte: ”17”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 170. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  8. ↑ Adrian Harte: ”17”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 174. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  9. ↑ Adrian Harte: ”20”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 203. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  10. ↑ Adrian Harte: ”21”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 213. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  11. ↑ Adrian Harte: ”23”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 232. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  12. ↑ Adrian Harte: ”23”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 234. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  13. ↑ Adrian Harte: ”30”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 288. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  14. ↑ Adrian Harte: ”36”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 335. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  15. ↑ Adrian Harte: ”36”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 336. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  16. ↑ Adrian Harte: ”37”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 337. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  17. ↑ Adrian Harte: ”39”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 353. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  18. ↑ Adrian Harte: ”40”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 356. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  19. ↑ Adrian Harte: ”41”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 373. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  20. ↑ Adrian Harte: ”41”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 375. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  21. ↑ Adrian Harte: ”42”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 378. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  22. ↑ Adrian Harte: ”43”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 387. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  23. ↑ Adrian Harte: ”43”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 392. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  24. ↑ Adrian Harte: ”45”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 406. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  25. ↑ Adrian Harte: ”47”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 424. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  26. ↑ Adrian Harte: ”48”, Faith no More Narrikuninkaat, s. 429. Suomentanut Joona Turunen. Minerva kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-475-1
  27. ↑ Faith No More villitsi yleisöä - katso kuvat yle.fi. 25.6.2009. Viitattu 30.6.2019.
  28. ↑ Faith No More lopetti - viimeinen keikka Suomessa Iltalehti. 19.07.2010. Viitattu 30.6.2019.
  29. ↑ Fnm.com Tour dates
  30. ↑ Mattila, Ilkka: Jenkkibändi Faith No More riitelee ja menestyy. Helsingin Sanomat, 27.6.1990, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  31. ↑ Mattila, Ilkka: Faith No More palaa keikoille. Helsingin Sanomat, 25.3.1995, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  32. ↑ Mattila, Ilkka: Smokkeja ja meteliä. Helsingin Sanomat, 30.7.1997, s. 24. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  33. ↑ rollingstone.com rollingstone.com.
  34. ↑ Koskinen, Kimmo K.: Kaikki mitä olet halunnut tietää jättiläisestä nimeltä Faith No More Rumba. 22.5.2015. Viitattu 30.6.2019.
  35. ↑ Entinen Faith No More -laulaja Chuck Mosley kuoli 57-vuotiaana iltalehti.fi. Viitattu 12.11.2017.
  36. ↑ Eriksson, Anssi: Sieltä se vahvistus tuli: Faith No More tekee paluun keikkalavoille Soundi. 26.11.2019. Viitattu 28.11.2019.
  37. ↑ Juuti, Mikko: Faith No More saapuu Suomeen - Tuska-festivaali julkaisi tukun muitakin kiinnityksiä Ilta-Sanomat. 28.11.2019. Viitattu 28.11.2019.
  38. ↑ Mike Patton kärsii mielenterveysongelmista – Faith No Moren Helsingin-konsertti peruuntuu www.iltalehti.fi. Viitattu 11.12.2021.
  39. ↑ AllMusic - Faith No More
  40. ↑ Faith No More Gig Database - Members (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Faith_No_More&oldid=24291087”