Tämä on hyvä artikkeli.

Eve (The Alan Parsons Projectin albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pyramid
The Alan Parsons Project
Studioalbumin Pyramid kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  joulukuu 1978 – kesäkuu 1979
 Studio  Super Bear, Ranska[3]
 Julkaistu syyskuu 1979[1][2]
(Joidenkin tietojen mukaan 27. elokuuta 1979.)
 Tuottaja(t) Alan Parsons
 Tyylilaji progressiivinen pop
 Kesto 39.18
 Levy-yhtiö Arista
The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit
Pyramid
1978
Eve
1979
The Turn of a Friendly Card
1980

Eve on englantilaisen rockyhtye The Alan Parsons Projectin neljäs albumi vuodelta 1979. Se on naisia ja naiseutta käsittelevä konseptialbumi: monet kappaleista käsittelevät naisvihaa ja ne on kirjoitettu sovinististen hahmojen näkökulmasta. Yhtyeen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pilkata naisia vaan kritisoida sukupuoleen perustuvaa vallankäyttöä. Yhtyeen aiemmista levyistä poiketen Eve äänitettiin Ranskassa. Musiikillisesti se vei yhtyettä aiempaa kaupallisempaan suuntaan.

Eve oli ehdolla parhaan äänitystekniikan Grammy-palkinnon saajaksi. Arvostelut olivat kuitenkin enimmäkseen kielteisiä, ja myös myyntiluvut olivat hieman aiempaa heikommat vaikkakin silti hyvät. Monet kriitikot pitivät Even sanoituksia naisvihamielisinä ja teennäisinä. Kritiikkiä sai myös ”sadistinen” kansikuva, joka esittää paiseiden peittämiä naisia. Lisäksi yhtyettä arvosteltiin kaavamaisuudesta ja uudistumisen puutteesta. Nykyään albumia pidetään yleisesti The Alan Parsons Projectin huonoimpana 1970-luvun albumina.

Taustaa ja nauhoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Alan Parsons Projectin pääasiallisen säveltäjän ja sanoittajan Eric Woolfsonin alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä Jeanne d’Arcia ja muita historian suurnaisia käsittelevä albumi. Työskentelyn aikana konsepti kehittyi kuitenkin yleisempään suuntaan, ja Even lopulliseksi teemaksi tulivat modernin maailman ihmissuhteet. Woolfsonin tarkoituksena oli käsitellä naisten vahvuuksia ja miesten heikkouksia sekä ongelmia, joita naiset kohtaavat miesvaltaisessa maailmassa. Eräs Woolfsonia inspiroineista vahvoista naisista oli hänen anoppinsa Eve.[3]

Yhtyeen aiemmista albumeista poiketen Eveä ei äänitetty Englannissa vaan Ranskassa. Super Bear -niminen studio sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Nizzasta.[3] Parsons ja Woolfson olivat muuttaneet Monacoon 1978.[4] Taustayhtyeen kokoonpano pysyi samana kuin edellisellä albumilla Pyramidilla. Aiemmilla albumeilla esiintyneen The English Choralen sijaan yhtye käytti kuitenkin müncheniläistä kuoroa. Myös orkesterimuusikot olivat saksalaisia.[5][6][7][8]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Even myötä The Alan Parsons Projectin musiikki alkoi kaupallistua ja tyylilaji siirtyi aiempaa selkeämmin valtavirran popin suuntaan.[9][10] Tämä suuntaus jatkui 1980-luvun albumeilla. Evellä on kuitenkin myös yhtyeen aiemmille albumeille tyypillisiä, orkesterin säestämiä progressiivisia pop-kappaleita.[10] Naisteemasta huolimatta suurin osa Evellä laulavista muusikoista on miehiä, mutta albumin loppupuolella on myös kaksi naisen laulamaa kappaletta.[2]

Kappalemateriaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

You lie down with dogs, you fall in with thieves
You’re gonna catch something, but you do as you please
You’re scratchin’ an itch that nothing can ease
You lie down with dogs, you get up with fleas

– ”You Lie Down With Dogs”

Avauskappale ”Lucifer” on aggressiivinen instrumentaali,[1] jota syntetisaattori kuljettaa.[11] Kappaleen rytmi muodostaa morseaakkosilla kirjaimet E-V-E.[12] ”You Lie Down with Dogs” on APP:n 1970-luvun tuotannolle epätavallinen suoraviivainen rock-kappale.[1][2] Sanoituksessa mies syyttää kumppaniaan uskottomuudesta loukkaavin sanankääntein.[11][1][2] ”I’d Rather Be a Man” on samantyyppinen pop rock -kappale, ja myös sen sanoituksessa pilkataan naisia.[11][2] ”You Won’t Be There” on tunteellinen balladi, joka kertoo jätetyksi tulemisesta ja epävarmuudesta.[10][1] Sen kertoja on herkkä ja tunteellinen mies, joka ei tajua omaa sovinistisuuttaan.[13] ”Winding Me Up” alkaa mekaanisen lelun (engl. wind-up toy) äänellä. Varsinainen kappale yhdistelee klassista musiikkia ja progressiivista popia; sanoitukset kertovat naisen kyvystä hallita puolisoaan.[1][10]

B-puolen aloittava ”Damned If I Do” on radioystävällistä poppia,[11] jossa on kuitenkin katkerat sanoitukset.[1] ”Don’t Hold Back” oli alun perin tarkoitettu mieslaulajalle, mutta äänitysvaiheessa laulajaksi tuli Clare Torry, minkä vuoksi laulumelodiaan piti tehdä pieniä muutoksia. Torry oli aiemmin työskennellyt Parsonsin kanssa Pink Floydin The Dark Side of the Moonin äänityksissä.[14] Sanoitus kehottaa naisia toteuttamaan unelmansa ja taistelemaan oikeuksiensa puolesta.[15] ”Secret Garden” on pianon ja syntetisaattorin varaan rakennettu kappale.[10] Sävellys on enimmäkseen instrumentaalinen, mutta siinä on myös muutama tahti sanatonta laulua.[16] Lopetusraita ”If I Could Change Your Mind” on naisen laulama surumielinen balladi.[10] Kappaleen alkuperäinen versio kertoi Jeanne D’Arcista,[3] mutta lopullisessa sanoituksessa haikaillaan menetetyn rakastetun perään.[17] Laulaja Lesley Duncan oli Torryn tavoin Parsonsin vanha työtoveri The Dark Side of the Moonin ajoilta.[11]

Albumin uudelleenjulkaisulla on mukana ”Elsie’s Theme” -niminen bonuskappale. Woolfson sävelsi sen julkaisematta jääneelle The Sicilian Defence -albumille,[3] jonka yhtye hyllytti Even julkaisun aikoihin.[18] Woolfson löysi kappaleen etsiessään Even uusintapainokselle sopivaa materiaalia ja omisti alkujaan nimettömän sävelmän nuorimmalle lapsenlapselleen.[3]

Kansikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Even taka- ja etukansi yhtenäiseksi kuvaksi avattuna.

Even kansikuvan suunnitteli yhtyeen aiempien albumien tapaan levynkansiin erikoistunut suunnitteluryhmä Hipgnosis. Kannet olivat avautuvaa gatefold-mallia,[8] ja ne esittävät kauniita, hunnutettuja naisia, joiden kasvoissa on sukupuolitaudin aiheuttamia arpia, syyliä ja paiseita.[9][19] Urbaanilegendan mukaan kannen naiset olivat pariisilaisia prostitutoituja,[19] mutta todellisuudessa he olivat terveitä malleja, jotka maskeerattiin sairaan näköisiksi.[20]

Kansikuva herätti kritiikkiä ja syytöksiä antifeminismistä.[9][20][3] Woolfson ei pitänyt kansikuvasta, koska se antoi koko albumille naisvihamielisen leiman, mikä ei ollut hänen alkuperäinen tarkoituksensa.[3]

Julkaisu ja painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Even mainos: ”Uusi mestariteos mieheltä joka kykenee mahdottomaan.”

Eve tuli myyntiin syyskuussa 1979.[1][2] Studioprojektina The Alan Parsons Project ei markkinoinut albumia kiertueella. Myyntiluvut olivat tästä huolimatta hyvät.[21] Suosituin yhtye oli Saksassa, missä Eve myi tuoreeltaan 400 000 kappaletta.[21] Levy kohosi kymmenen suosituimman joukkoon myös Itävallassa, Uudessa-Seelannissa, Norjassa ja Ruotsissa.[22]

Vaikka Eve oli The Alan Parsons Projectin ensimmäinen listaykkönen Saksassa,[23][24][25] jäi kokonaismyynti edellistä albumia Pyramidia heikommaksi: Pyramidille oli myönnetty platinalevy, mutta Even myynti riitti vain kultalevyyn.[26][27] Kanadassa, missä The Alan Parsons Projectin kaksi edellistä albumia olivat myyneet kaksinkertaista platinaa, Even myynti oli hieman aiempaa heikompi vaikka riittikin platinalevyyn.[28] Albumille myönnettiin kultalevyt myös Uudessa-Seelannissa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa.[29][30][31]

The Alan Parsons Projectin kotimaassa Britanniassa Even suosio jäi aiempien levyjen tapaan marginaaliseksi.[21] Albumi käväisi brittilistan häntäpäässä ja pysyi sielläkin vain viikon.[32]

Eve ilmestyi CD-muodossa ensi kertaa 1984. Vuonna 2008 siitä ilmestyi remasteroitu versio,[4] jolla oli mukana seitsemän bonuskappaletta. Suurin osa bonuskappaleista on raakaversioita tai vaihtoehtoisia miksauksia alkuperäisen albumin kappaleista, mutta mukana on myös ennenjulkaisematon sävellys ”Elsie’s Theme”.[3]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Lähde
 Alankomaat 40. 3 [22]
 Iso-Britannia 74. 1 [32]
 Itävalta 2. 32 [22]
 Norja 6. 10 [22]
 Ruotsi 10. 5 [22]
 Saksa 1. 66 [22]
 Uusi-Seelanti 4. 22 [22]
 Yhdysvallat 13. 27 [33]

Sertifikaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Sertifikaatti Toimitukset tai myynti Lähde
 Espanja Gold record icon.svg kultalevy 50 000 [31]
 Kanada Platinum record icon.svg platinalevy 100 000 [28]
 Saksa Gold record icon.svg kultalevy 400 000[21] [27]
 Uusi-Seelanti Gold record icon.svg kultalevy 7 500 [29]
 Yhdysvallat Gold record icon.svg kultalevy 500 000 [30]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
The All-Music Guide to Rock[2]
Daevid Jehnzen
2/5 tähteä
AllMusic[1]
Mike DeGagne
4/5 tähteä
The Encyclopedia of Popular Music[34]
Colin Larkin
4/5 tähteä
Village Voice[9]
Robert Christgau
D

Aikalaisarviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eve oli vuonna 1979 ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi parhaan äänitystekniikan kategoriassa (”Best Engineered Recording - Non-Classical”), mutta ei voittanut.[35]

Village Voicen Robert Christgau kuvaili yhtyeen jäseniä ”taiderock-eunukeiksi”, joiden ”seksuaalinen turhautuminen on ilmeisen ansaittua”. Musiikki on omahyväistä tusinatavaraa ja tekotaiteelliset sanoitukset vastenmielisiä. Kansikuva on Christgaun mukaan ”sadistinen”.[9]

Rolling Stonen Stephen Holden kutsui Eveä ”vuoden hölmöimmäksi levyksi” suuren luokan yhtyeeltä – ”kolmiulotteiseksi avaruusrock-oratorioksi nahkahattuisesta viktorianaikaisesta huorasta, joka vilauttelee alusvaatteitaan ja sähisee kirouksia”. Parsonsin ”mahtipontinen ja synteettinen” musiikki toimi ihmisen ja koneen suhdetta tutkineella I Robotilla, mutta inhimillisiin teemoihin se on täysin sopimaton. Holdenin mielestä on myös erikoista, että naisille omistetulla albumilla on vain kaksi naisen laulamaa kappaletta, ja niissäkin ”ruikutetaan yksinäisyydestä”. Naisvihamielisistä sanoituksista huolimatta Parsonsin tuottama äänimaailma on vaikuttava. Holdenin mukaan Eve soveltuukin lähinnä äänentoistolaitteiden testaamiseen.[2]

Stereo Review’n Edward Buxbaumin mukaan albumin teemana on miesten ja naisten välisten suhteiden kaksijakoisuus. Mieslaulajat puhuvat naisista halventavaan ja vihamieliseen sävyyn, kun taas naislaulajat toivovat voivansa muuttaa miesten suhtautumista. Aiheen valinta ei Buxbaumin mukaan ole ”syvällisin mahdollinen” eikä sitä myöskään käsitellä erityisen hienostuneesti, mutta se tuo kuitenkin albumille kaivatun syvemmän tason. Buxbaumin mukaan Even todellinen ongelma on, että Parsons ja Woolfson ovat alkaneet toistaa konseptiaan, ja heidän sinänsä omaperäinen tyylinsä on menettänyt tuoreutensa. The Alan Parsons Projectin faneille albumi tarjoaa kuitenkin sitä mitä he kaipaavatkin.[2]

Billboardin arvostelu oli myönteisempi. Sen mukaan Eve on ”jälleen uusi rock-eepos tarinankertoja Parsonsilta”. Albumin A-puoli on kerrottu miehen näkökulmasta, kun taas B-puoli painottaa naisen tunteita. Arvostelijan mukaan kaksijakoisuus on temaattisesti onnistunut ratkaisu, musiikki on totuttuun tapaan ammattimaisesti esitettyä ja tuotantoarvot erinomaiset.[2]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eveä pidetään usein The Alan Parsons Projectin huonoimpana 1970-luvun julkaisuna.[36] Daevid Jehnzen kirjoitti The All-Music Guide to Rockissa (1995) Even musiikin toistavan The Alan Parsons Projectin aiempien julkaisujen kaavaa. Albumin teema on kiehtova, mutta sanoitusten ”kylmä asennoituminen” tuo niihin naisvihamielisen sävyn.[2]

Myönteisessä arvostelussa AllMusicin Mike DeGagne valittelee Even heikkoa arvostusta ja kuvailee sitä erääksi yhtyeen parhaista töistä. Mukana on tarttuvia rytmejä mutta myös ”muutamia yhtyeen kokeellisimmista kappaleista”. Albumin kohokohtia ovat miehen epävarmuutta melodramaattisesti kuvaava ”You Won’t Be There”, klassisvaikutteinen "Winding Me Up", ”katkera mutta voimakas” ”Damned If I Do” sekä ”raivoisa” instrumentaali ”Lucifer”. DeGagne pitää Even sanoituksia älykkäinä, ja esimerkiksi provosoiva ”You Lie Down with Dogs” on ”tarkkanäköinen kuvaus sukupuolittuneesta loanheitosta”. DeGagnen mukaan naislaulajat Lesley Duncan ja Clare Torry tuovat onnistuneesti myös naisnäkökulmaa esiin.[1] Colin Larkinin The Encyclopedia of Popular Music (2011) antaa Evelle neljä tähteä viidestä, mikä tekee siitä I Robotin ohella The Alan Parsons Projectin parhaimmaksi arvioidun albumin.[34]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet on merkitty Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin säveltämiksi ja sanoittamiksi. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.

A-puoli

  1. ”Lucifer” (instrumentaali) – 5.09
  2. ”You Lie Down with Dogs” (Lenny Zakatek) – 3.47
  3. ”I’d Rather Be a Man” (David Paton) – 3.53
  4. ”You Won’t Be There” (Dave Townsend) – 3.34
  5. ”Winding Me Up” (Chris Rainbow) – 4.04

B-puoli

  1. ”Damned If I Do” (Lenny Zakatek) – 4.50
  2. ”Don’t Hold Back” (Clare Torry) – 3.37
  3. ”Secret Garden” (Chris Rainbow, sanaton laulu) – 4.41
  4. ”If I Could Change Your Mind” (Lesley Duncan) – 5.49

Vuoden 2008 uusintapainoksen bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Elsie’s Theme from ’The Sicilian Defence’ (The Project That Never Was)” – 2.59
  2. ”Lucifer” (demo) – 2.46
  3. ”Secret Garden” (early rough mix) – 4.40
  4. ”Damned If I Do” (rough mix) – 4.45
  5. ”Don’t Hold Back” (vocal rehearsal rough mix) – 3.42
  6. ”Lucifer” (early rough mix) – 4.15
  7. ”If I Could Change Your Mind” (rough mix) – 5.47

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sessiomuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lesley Duncan – laulu kappaleessa ”If I Could Change Your Mind”
  • David Paton – laulu kappaleessa ”I’d Rather Be a Man”
  • Chris Rainbow – laulu kappaleessa ”Winding Me Up”
  • Clare Torry – laulu kappaleissa ”Don’t Hold Back” ja ”Secret Garden”
  • Dave Townsend – laulu kappaleessa ”You Won’t Be There”
  • Lenny Zakatek – laulu kappaleissa ”You Lie Down with Dogs” ja ”Damned If I Do”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j DeGagne, Mike: Alan Parsons / The Alan Parsons Project: Eve. AllMusic. Viitattu 20.8.2020.
  2. a b c d e f g h i j k Eve - The Alan Parsons Project. Super Seventies. Viitattu 20.8.2020.
  3. a b c d e f g h i Eve (1979) The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
  4. a b Timeline The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
  5. The Alan Parsons Project: Tales of Mystery and Imagination. Charisma, 1976. (Sisäkannen tiedot.)
  6. The Alan Parsons Project: I Robot. Arista Records, 1977. (Sisäkannen tiedot.)
  7. The Alan Parsons Project: Pyramid. Arista Records, 1978. (Sisäkannen tiedot.)
  8. a b The Alan Parsons Project: Eve. Arista Records, 1979. (Sisäkannen tiedot.)
  9. a b c d e Christgau, Robert: Consumer Guide '70s: P Christgau's Record Guide. 1981. Yhdysvallat: Ticknor & Fields. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  10. a b c d e f EVE - The Alan Parsons Project. Prog Archives. Viitattu 20.8.2020.
  11. a b c d e Moore, Bob: EVE - The Alan Parsons Project. Prog Archives, 10.10.2006. Viitattu 20.8.2020.
  12. Lovelace, Craven: CRAVEN’S NOTES: How Morse Code has made its mark in music. Post Independent, 21.9.2013. Viitattu 20.8.2020.
  13. Levine, Keneth: EVE - The Alan Parsons Project. Prog Archives, 25.4.2009. Viitattu 20.8.2020.
  14. Davies, Paul: Alan Parsons EXCLUSIVE: Legend reveals what The Beatles and Pink Floyd were REALLY like Express. 21.8.2017. Lontoo: Northern & Shell. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  15. ”Don’t Hold Back” (Eve). The Alan Parsons Project, Arista, 1979.
  16. ”Secret Garden” (Eve). The Alan Parsons Project, Arista, 1979.
  17. ”If I Could Change Your Mind” (Eve). The Alan Parsons Project, Arista, 1979.
  18. Prasad, Anil: Alan Parsons: The Golden Touch Innerviews – Music Without Borders. 2013. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
  19. a b The Story Behind The Alan Parsons Project EVE Cover. Progressive Values, 6.4.2012.
  20. a b Nimim. Mr. X: Interview: Alan Parsons: The Artist and Scientist of Sound Recording The Alan Parsons Project -aiheinen blogi. 24.4.2010. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
  21. a b c d German Hit: Alan's Eve. Billboard, 22.9.1979. Viitattu 20.8.2020.
  22. a b c d e f g The Alan Parsons Project - Eve. AustrianCharts.at. Viitattu 10.10.2020.
  23. The Alan Parsons Project - I Robot. AustrianCharts.at. Viitattu 30.9.2020.
  24. The Alan Parsons Project - Pyramid. AustrianCharts.at. Viitattu 10.10.2020.
  25. The Alan Parsons Project: Eve. Offizielle Detusche Charts. Viitattu 21.8.2020.
  26. GOLD-/PLATIN-Datenbank (Hakusana ”Alan Parsons”.) Bundesverband Musikindustrie. Viitattu 18.8.2020. (saksaksi)
  27. a b GOLD-/PLATIN-Datenbank (Hakusana ”Alan Parsons”.) Bundesverband Musikindustrie. Viitattu 20.8.2020. (saksaksi)
  28. a b Gold/Platinum (Hakusana ”Alan Parsons”.) Music Canada. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
  29. a b Official Top 40 Albums. The Official NZ Music Charts. Viitattu 20.8.2020.
  30. a b Gold & Platinum (Hakusana ”Alan Parsons”.) Recording Industry Association of America (RIAA). Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)
  31. a b Sólo Éxitos 1959–2002 Año A Año: Certificados 1979–1990 (Spanish certifications for 1979-1990 [PDF].) Iberautor Promociones Culturales. Viitattu 20.8.2020. (espanjaksi)
  32. a b Eve: The Alan Parsons Project. Official Charts, The Official UK Charts Company, 2020. Viitattu 10.10.2020.
  33. Chart History: The Alan Parsons Project - Eve. Billboard. Viitattu 10.10.2020.
  34. a b Larkin, Colin: ”Parsons, Alan”, The Encyclopedia of Popular Music. Omnibus Press, 2011. ISBN 0857125958. Google-kirjat (viitattu 26.8.2020). (englanniksi)
  35. Alan Parsons. Recording Academy: Grammy Awards. Viitattu 26.9.2020.
  36. Miler, Ben (”Proghead”): EVE – The Alan Parsons Project Prog Archives. 29.10.2004. Viitattu 20.8.2020. (englanniksi)