Emma Laine
| Emma Laine | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1986 |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 164 cm |
| Paino | 58 kg |
| Kätisyys | vasen |
| Ammattilaisena | 2004–2019 |
| Palkintorahat | 506 301 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 50. (7.8.2006) |
| Voitot/tappiot | 293–206 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | 2. kierros (2006) |
| Ranskan avoimet | 2. kierros (2006) |
| Wimbledon | 1. kierros (2006) |
| Yhdysvaltain avoimet | 2. kierros (2005, 2006) |
| Nelinpeli | |
| Paras sijoitus | 64 () |
| Voitot/tappiot | 321–175 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| WTA | |
Emma Johanna Laine[1] (s. 26. maaliskuuta 1986 Karlstad, Ruotsi) on suomalainen tennispelaaja. Parhaimmillaan hän on sijoittunut WTA-maailmanlistalla kaksinpelissä sijalle 50 elokuussa 2006 ja nelinpelissä sijalle 64 lokakuussa 2006. Grand Slam -turnauksissa hän on selviytynyt neljä kertaa toiselle kierrokselle. WTA-tasolla hän on pelannut kerran kaksinpelin puolivälierissä ja kaksi kertaa nelinpelin välierissä. Hän on voittanut ITF-tasolla 11 kaksinpeliturnausta ja 42 nelinpeliturnausta.[2]
Laine on kaikkien aikojen korkeimmalle sijoitettu suomalainen naistennispelaaja.[3] Hän on pelannut Suomen Fed Cup -joukkueessa vuodesta 2001 alkaen.[4] Hän on voittanut eniten otteluita joukkueessa.[5]
Vasenkätinen Laine pelaa kahden käden rystyllä. Hän nousee harvoin verkolle ja viihtyy parhaiten kovilla kentillä.[2]
Huhtikuussa 2019 Laine ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa Fed Cup -kotiturnaukseen huhtikuussa 2019 Helsingissä.[6]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja juniorikilpailuja (–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laine aloitti tenniksen pelaamisen viisivuotiaana osallistuttuaan isosiskonsa Essin kanssa Lahden Verkkopalloseuran järjestämään pallokouluun. Tenniksen lisäksi hän harrasti koripalloa.[7]
Laine voitti ensimmäisen ulkokenttien Suomen mestaruutensa 14-vuotiaana.[8] Elokuussa 2002 hän sai villin kortin Nordea Nordic Light Openiin Espoossa. Ensimmäisen WTA-ottelunsa hän hävisi Petra Mandulalle.[2] Australian avoimissa 2003 hän selviytyi tyttöjen kaksinpelin välieriin.[9] Keväällä hänet valittiin ITF:n junioritiimiin.[10] Vuoden aikana hän selviytyi tyttöjen kaksinpelissä Wimbledonissa välieriin ja Ranskan avoimissa ja Yhdysvaltain avoimissa 2003 kolmannelle kierrokselle.[9] Elokuussa hän sai taas villin kortin Nordea Nordic Light Openiin, mutta hävisi avausottelunsa Zuzana Ondráškoválle.[2]
ITF-kiertueelta uran huipulle (2004–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2004 Laine kierteli ITF-kilpailuja voittaen Tiptonin, Capriolon, Torre del Grecon ja Jerseyn turnaukset. Lokakuussa hän selviytyi karsintojen kautta Luxemburgin WTA-turnaukseen. Avauskierroksella hän voitti Magdalena Maleevan ja samalla ensimmäisen WTA-tason ottelunsa. Toisella kierroksella hän hävisi Dinara Safinalle.[2]
Alkuvuodesta 2005 Laine kierteli ITF-turnauksia ja WTA-turnauksien karsintoja ilman kummempaa menestystä. Ranskan avoimissa 2005 hän hävisi niukasti kolmannella karsintakierroksella Clarisa Fernándezille. Elokuussa 2005 hän selviytyi karsintojen kautta Nordea Nordic Light Openin Tukholmassa. Voitettuaan avauskierroksella María Sánchez Lorenzon hän hävisi Catalina Castañolle. Viikkoa myöhemmin hän voitti Helsingin ITF-turnauksen. Yhdysvaltain avoimissa hän selviytyi karsintojen kautta ensimmäiseen Grand Slam -turnaukseensa. Hän voitti avauskierroksella Peng Shuain, mutta hävisi toisella kierroksella Francesca Schiavonelle. Syksyllä hän selviytyi vielä kaksi kertaa WTA-turnauksen toiselle kierrokselle. Vuoden lopulle hän oli nostanut maailmanlistan sijoituksensa sataan.[2]
Australian avoimissa 2006 Laine voitti Nuria Llagostera Vivesin, mutta toisella kierroksella entinen maailmanlistan ykkönen Martina Hingis päihitti hänet. Helmikuun alussa Laine selviytyi Pattayan WTA-turnauksen puolivälieriin voitettuaan Zi Yanin ja Mara Santangelon. Puolivälierissä hän hävisi Jelena Kostanić Tošićille. Pacific Life Openissa hän selviytyi neljännelle kierrokselle saatuaan luovutusvoiton Flavia Pennetasta. Neljännellä kierroksella hän hävisi Gisela Dulkolle. Ranskan avoimissa hän voitti Yulia Fedossovan, mutta hävisi toisella kierroksella Venus Williamsille. Wimbledonissa Gisela Dulko tiputti Laineen ensimmäisellä kierroksella. Heinäkuussa hän selviytyi parinsa Hana Šromován kanssa Cincinnatin WTA-turnauksen välieriin. Elokuussa hän saavutti maailmanlistalla sijan 50, mikä jäi hänen uransa korkeimmaksi. Yhdysvaltain avoimissa hän voitti Meilen Tun, mutta hävisi toisella kierroksella Jelena Dementjevalle. Pekingin WTA-turnauksessa hän selviytyi parinsa María José Martínez Sánchezin kanssa välieriin.[2]
Ylikuntoa ja pitkä sairastelukierre (2007–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2007 Laine ei pystynyt uusimaan edellisen kauden saavutuksiaan. Hän putosi ensimmäisellä kierroksella Australian avoimissa ja Ranskan avoimissa ja jäi karsintoihin Wimbledonissa ja Yhdysvaltain avoimissa.[2] Vuoden aikana hän söi lukuisia antibioottikuureja. Laineen terveys romahti kunnolla vasta syksyllä, jolloin hän joutui pakkolevolle ylikunnon takia.[11]
Laine palasi parannuttuaan kilpakentille toukokuussa 2008, mutta vasta syksyllä lääkärit totesivat Laineen sydämen olevan terve.[2][12] Vuoden ainoaksi valopilkuksi jäi voitto Alexandra Panovasta Nordea Nordic Light Openin avauskierroksella. Tammikuussa 2009 Laine voitti kuudennen ITF-turnauksensa Glasgow'ssa.[2] Huhtikuussa hän joutui taas sairauslomalle, jonka jälkeen hän palasi kilpailemaan heinäkuun lopulla.[12] Elokuussa hän voitti Savitaipaleen ITF-turnauksen. Vuonna 2010 hän pääsi loppuotteluun Helsingin ITF-turnauksessa.[2]
Alkuvuodesta 2011 Laine mietti jo uransa lopettamista kuluvaan kauteen, mutta vahvisti loppuvuodesta jatkavansa ainakin vielä ensi vuoden.[13] Vuonna 2011 hän ei edennyt ITF-turnauksissa välieriä pidemmälle.[2] Alkuvuodesta 2012 hänellä todettiin mykoplasma,[14] ja hän meni myös olkapääleikkaukseen.[15]
Paluu kilpakentille (2014−2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laine palasi kilpakentille vasta kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2014. Maaliskuussa hän pääsi karsintojen kautta mukaan Egyptin ITF-turnaukseen, jonka hän lopulta voitti. Hän voitti siellä myös nelinpelin.[16] Syksyllä 2015 Laine muutti Hongkongiin, jossa hän saavutti joulukuussa uransa 11:nnen ITF-turnausvoiton kaksinpelissä.[17]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emma Laineen isä Erkki oli jääkiekkoilija, joka voitti muun muassa hopeaa Calgaryn olympialaisista 1988.[18] Laineen isä kiersi usein tyttärensä mukana kilpailuissa.[7] Isän kiekkouran vuoksi Laineen syntymäpaikka on Karlstad.[7] Emma Laineen sisar Essi on entinen tennispelaaja ja äiti Erika SM-tason uimari.[18][19] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Eiran aikuislukiosta syksyllä 2008.[20]
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksinpelimenestys vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Turnaus | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Australian avoimet | – | – | 2. kierros | 1. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Ranskan avoimet | – | – | 2. kierros | 1. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Wimbledon | – | – | 1. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Yhdysvaltain avoimet | – | 2. kierros | 2. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – | – |
| ITF-turnausvoitot | 4 | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 3 | 1 |
| Kauden päätösranking | 165 | 100 | 77 | 214 | 403 | 371 | 285 | 495 | – | – | 537 |
Nelinpelimenestys vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Turnaus | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Australian avoimet | – | – | 1. kierros | 1. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Ranskan avoimet | – | – | 2. kierros | 2. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Wimbledon | – | – | 3. kierros | 2. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – |
| Yhdysvaltain avoimet | – | – | 2. kierros | 1. kierros | – | – | – | – | – | – | – | – |
| ITF-turnausvoitot | 5 | 1 | 0 | 3 | 6 | 4 | 6 | 4 | 0 | 2 | 5 | 2 |
| Kauden päätösranking | 194 | 182 | 65 | 89 | 150 | 177 | 155 | 151 | – | – | 476 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Emma Laine wtatennis.com. Women's Tennis Association. Viitattu 10.4.2017. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Emma Laine Oy yritystele.fi. Yritystele. Viitattu 8.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Emma Laine - Stats wtatennis.com. Women's Tennis Association. Viitattu 10.4.2017. (englanniksi)
- ↑ Emma Laine MTV3.fi. MTV Oy. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Emma Laine Billie Jean King Cup -sivustolla (englanniksi)
- ↑ Finland fedcup.com. Fed Cup. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Emma Laine lopettaa tennisuransa Ilta-Sanomat. 5.4.2019. Viitattu 5.4.2019.
- ↑ a b c Isä Erkki kiertää Emma Laineen mukana MTV3.fi. 2.6.2006. MTV Oy. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Naiset 2-peli ulkokentillä Tennisverkko. Suomen Tennisliitto. Arkistoitu 23.5.2010. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ a b Laine, Emma (FIN) - Activity ITF Juniors. ITF. Arkistoitu 30.9.2013. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Einiö, Matti: Henri Kontinen unelmatiimiin iltasanomat.fi. 7.4.2008. Sanoma News Oy. Viitattu 8.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Tennistähti Emma Laine: Sairastuin kunnianhimoni vuoksi MTV3.fi. 10.9.2008. MTV Oy. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ a b Luovuttaminen ei ole käynyt Emma Laineen mielessäkään esaimaa.fi. 7.8.2009. Sanoma Lehtimedia Oy. Arkistoitu 20.8.2009. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Suomen naisten tennisykkösen ura jatkuu Ilta-Sanomat. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ Tuorein mykoplasman urheilijauhri: "Hermosärkyä ja tosi kova pääkipu" iltalehti.fi. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ Nelinpelipari feidasi – Emma Laine huomasi pärjäävänsä yksin Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ Tennispelaaja Emma Laine viittaa kintaalla luksuselämälle HS.fi. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ Emma Laine muutti Hong Kongiin ja voitti HS.fi. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ a b Erkki Laine löytyi hukkuneena yle.fi. 25.8.2009. Yleisradio Oy. Arkistoitu 31.8.2009. Viitattu 23.11.2009.
- ↑ Parkkonen, Sari: Emma Laine: ”Isän menetys on mielettömän kova paikka” menaiset.fi. 8.10.2009. Sanoma Magazines B.V.. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Lehti: Tennistähti Laineesta ylioppilas MTV3.fi. 5.12.2008. MTV Oy. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Emma Laine ITF:n sivuilla (englanniksi)