Dmitri Pavlovitš Romanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dmitri Pavlovitš Romanov

Suuriruhtinas Dmitri Pavlovitš Romanov (ven. Дмитрий Павлович Романов; 18. syyskuuta (J: 6. syyskuuta), 1891 Iljinskoje, Moskovan läh., Venäjän keisarikunta5. maaliskuuta 1941 Davos, Sveitsi) oli venäläinen ylhäisaatelinen, joka parhaiten muistetaan Grigori Rasputinin murhasta vuonna 1916. Dmitri Pavlovitš Romanov oli Venäjän tsaarin Nikolai II:n serkku.

Romanov-suvun korkea-arvoinen ruhtinas Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dmitri Pavlovitš Romanov oli Aleksanteri II:n pojan, suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš Romanovin lapsi. Hänen äitinsä oli Kreikan prinsessa Maria, venäläisittäin Aleksandra Georgijevna. Dmitrin sisko oli Maria Pavlovna Romanova, hetken aikaa Ruotsin prinssi Vilhelmin puoliso. Heidän äitinsä Aleksandra Georgijevna kuoli lapsivuoteeseen Dmitri Pavlovitšin syntymän jälkeen. Kun leskimies, suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš meni uudelleen naimisiin vastoin tsaarin tahtoa, hän menetti oikeutensa kahteen lapseensa, koska he kuuluivat Romanov-dynastiaan. Heidät otti kasvattaakseen Moskovassa asunut isä-Pavel Aleksandrovitšin serkku suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš Romanov ja hänen vaimonsa Elisabet Fjodorovna. Kasvattisetä Sergei Aleksandrovitš surmattiin kuitenkin pian kasvatiksi oton jälkeen pommiattentaatissa vuonna 1905 Moskovassa. Dmitri Pavlovitš oli lähes samanikäinen keisari Nikolain lasten kanssa. Hänestä tuli tällöin hyvin läheinen ystävä keisariperheen kanssa.[1]

Dmitri Pavlovitš isänsä Pavel Aleksandrovitšin sylissä, vasemmalla kasvattivanhemmat setä Sergei Aleksandrovitš ja Sergein puoliso Elisabet Fjodorovna ja siskonsa Maria Pavlovna.

Dmitri Pavlovitš kuului aikuistuttuaan Venäjän ylhäisimpään aatelistoon. Hän oli siirtynyt vuonna 1909 Moskovasta Pietariin ja asui Beloselski-Belozerskin palatsissa, jonka hän peri edesmenneeltä sedältään Sergei Aleksandrovitšilta. Romanovien sotilaallisen perinteen mukaisesti Dmitri Pavlovitš opiskeli Nikolajevskin ratsuväkiopistossa ja siirtyi valmistumisensa jälkeen tsaarin henkikaartin ratsuväkirykmenttiin.[1]

Tähän aikaan hän kehittyi hyväksi ratsastajaksi ja osallistui vuonna 1912 Tukholman olympialaisten ratsastuskilpailuihin ja sijoittui henkilökohtaisessa esteratsastuksessa parhaana venäläisenä jaetulle 9. sijalle sekä joukkueena 5. sijalle. Dmitri Pavlovitš oli myös aktiivi valtakunnallisen venäläisen urheilutoiminnan aktivoija, järjestöjohtaja ja keulakuva. Ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikoihin hänen oli tarkoitus matkustaa Riikaan ja avata Venäjän toiset valtakunnalliset urheilukisat, mutta ne jouduttiin keskeyttämään Sarajevon laukausten myötä heinäkuussa 1914.[1], [2]

Maailmansodan sytyttyä Dmitri Pavlovitš osallistui ratsuväkirykmenttinsä mukana sotatoimiin Itä-Preussissa ja palkittiin Yrjön ristin 4. luokalla. Kesällä 1915 hänet siirrettiin ylipäällikön Nikolai Nikolajevitšin johtamaan Venäjän armeijan päämajaan, mutta siirtyi pian omaehtoisesti Petrogradiin. Hän palasi päämajaan Mogiljoviin kuullessaan vihiä keisari Nikolai II:n päätöksestä ottaa armeijan ylipäällikkyys omiin käsiinsä ja halusi taivuttaa serkkunsa tsaarin perumaan aikeensa. Tsaari otti serkkunsa vastaan päämajassa, mutta taivutteluista huolimatta ei perunut aiettaan, vaan Nikolai II teki itsestään armeijan ylipäällikön 21. elokuuta 1915. Mielipide-erosta huolimatta Dmitri Pavlovitš palveli päämajassa serkkuaan tsaaria. Lopulta kuitenkin mielipide-erot tulivat niin suureksi, että Dmitri Pavlovitš karkotettiin päämajasta.[1]

Dmitri Pavlovitš suhtautui kriittisesti keisariperhettä lähellä olevaan munkki Grigori Rasputinin, jolla oli erityisesti vaikutusta keisarinna Aleksandra Fjodorovnaan ja sitä kautta keisarikunnan hallintoon. Dmitri Pavlovitš liittoutui ruhtinas Feliks Jusupovin, duuman äärikansallisen poliitikon Vladimir Puriškevitšin, luutnantti Sergei Mihalovits Suhotinin ja lääkäri Stanislaus de Lazovertin kanssa. Joulukuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä vuonna 1916 he tappoivat Rasputinin. Rangaistukseksi salaliittolaiset mukaan lukien Dmitri Pavlovitš määrättiin sisäiseen karkotukseen Pietarin ulkopuolelle. Dmitri Pavlovitš joutui sodan Persian rintamalle [3], [1], [4]

Pakeneminen ulkomaille vallankumouksen jaloista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun 1917 vallankumous kaatoi Romanov-sukuisten keisarikunnan. Sitä seurannut Lokakuun 1917 bolševikivallankumous aiheutti Romanov-sukuisten pakenemisen Venäjälta tai pahimmassa tapauksessa teloituksen uusien vallanpitäjien toimesta. Kesällä 1918 teloitettiin jo keisariperheen mukana joukko Dmitri Pavlovitšin sukulaisia mm. hänen velipuolensa Vladimir Pavlovitš Palei. Hänen isänsä Pavel Aleksandrovitš ja sukulaiset suuriruhtinaat Nikolai Konstantinovitš, Dmitri Konstantinovitš Romanov ja Nikolai Mihailovitš teloitettiin myöhemmin samaan aikaan tammikuussa 1919 Petrogradissa.[1]

Suuriruhtinas Dmitri Pavlovitš vastasyntyneen poikansa Paulin ja puolisonsa Audrey Emeryn kanssa vuonna 1928.

Dmitri Pavlovitšin oli Persian rintamalla ja onnistui paeta brittien avulla Teheranin kautta Bombayhin ja sieltä edelleen Lontooseen. Hänen elämänsä pakolaisuudessa oli aluksi taloudellisesti kunnossa, koska hänen Petrogradin asuntonsa oli onnistuttu myymään ja Venäjän väliaikainen hallitus oli sallinut rahojen siirron ulkomaille. Parin Lontoo-vuoden jälkeen Dmitri Pavlovitš siirtyi Pariisiin, jossa hänellä oli rakkaussuhde muotikuningatar Coco Chanelin kanssa. Dmitri Pavlovitš avioitui vuonna 1927 amerikkalaisen Audrey Emeryn kanssa, joka otti nimekseen prinsessa Iljinski. Heille syntyi yksi poika, Paul Romanovsky-Ilyinsky (Павел Дмитриевич Романов-Ильинский), josta tuli myöhemmin Floridassa sijaitsevan Palm Beachin kuvernööri. Dmitri Pavlovitš toimi 1930-luvulla viinikauppiaana Yhdysvalloissa. Dmitri Pavlovitš ja Audrey Emery erosivat vuonna 1939. Dmitri Pavlovitš Romanov palasi sairastelunsa vuoksi hoitoon Sveitsiin, mutta kuoli tuberkuloosiin Davosissa vuonna 1941.[1]

Dmitri Pavlovitš haudattiin aluksi Davosiin, mutta 1950-luvulla hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Saksan Mainauhun sen linnan kryptaan, jossa lepäävät myös hänen sisarensa suuriruhtinatar Maria Pavlovna ja sisaren poika, entinen Ruotsin prinssi, kreivi Lennart Bernadotte.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John van der Kiste: The Romanovs 1818–1958. Stroud, Gloucestershire: Sutton Publishing, 1998. ISBN 0-7509-1631-1. (englanniksi)
  • Staffan Skott: Romanovit. Jyväskylä: Gummerus, 1989. ISBN 951-50-0508-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.