Elisabet Fjodorovna
| Elisabet Fjodorovna | |
|---|---|
|
Venäjän suuriruhtinatar Hessenin prinsessa | |
_compl.jpg) | |
| Syntynyt |
Elisabeth Alexandra Luise von Hessen-Darmstadt und bei Rhein 1. marraskuuta 1864 Darmstadt, Hessen, Saksan liitto |
| Kuollut |
18. heinäkuuta 1918 (53 vuotta) Alapajevsk, Neuvosto-Venäjä |
| Hautapaikka | Jerusalem, Israel[1] |
| Puoliso |
Sergei Aleksandrovitš ( 1884; 1905) |
| Suku |
Romanov (avioliiton kautta) Hessen |
| Isä | Ludvig IV |
| Äiti | Alice |
| Uskonto | ortodoksisuus, aiemmin luterilaisuus |
Suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovna (ven. Елизавета Фëдоровна, Jelizaveta Fjodorovna) (1. marraskuuta 1864 Darmstadt, Hessen – 18. heinäkuuta 1918 Alapajevsk, Neuvosto-Venäjä), syntyään Hessen-Darmstadin prinsessa Elisabet, suurherttua Ludvigin tytär, oli suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš Romanovin (1857–1905) puoliso. Suuriruhtinas oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n poika. Elisabetin sisar puolestaan oli Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n puoliso keisarinna Aleksandra Fjodorovna.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruudessaan prinsessa Elisabetiä pidettiin yhtenä Euroopan kauneimmista naisista ja hänellä oli paljon ihailijoita, joihin lukeutui myös tuleva Saksan keisari Vilhelm II.
Elisabet avioitui suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin kanssa Pietarissa 1884 ja otti nimen Elisabet (Jelizaveta) Fjodorovna. Hän kääntyi ortodoksiseen uskoon vuonna 1891. Vuodesta 1892 he asuivat Moskovassa, johon suuriruhtinas oli nimitetty kenraalikuvernööriksi, ja kesäisin sen lähistöllä Iljinskin palatsissa. Heillä ei ollut omia lapsia, mutta he toimivat Sergein veljenpojan ja -tyttären, Dmitri Pavlovitšin ja Maria Pavlovnan kasvatusvanhempina, kun näiden isä oli maanpaossa.
Elisabetin puoliso suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš kuoli salamurha-attentaatissa Moskovan Kremlissä 1905.
Suruajan jälkeen Elisabet Fjodorovna muutti elämänsä, myi omaisuutensa ja omistautui köyhien ja kärsivien auttamiselle. Hän perusti Moskovaan Martan ja Marian naisluostarin, jonka yhteydessä oli myös sairaala ja orpokoti, ja toimi itse sen abbedissana.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Elisabet Fjodorovna yhdessä eräiden muiden keisarin sukulaisten kanssa kuljetettiin Uralille. Hänet ja hänen seuranaan ollut nunna surmattiin Alapajevskin kaupungin läheisessä metsässä 18. heinäkuuta 1918, samassa yhteydessä kuin suuriruhtinas Sergei Mihailovitš, ruhtinaat Ioann Konstantinovitš, Konstantin Konstantinovitš ja Igor Konstantinovitš sekä runoilija Vladimir Palei. Sergei Mihailovitšia lukuun ottamatta heidät haudattiin elävinä kaivoskuiluun.[2]
Ortodoksisessa kirkossa suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovnaa kunnioitetaan nykyään uusmarttyyrinä ja pyhänä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Prince William Visits Great-grandmother’s Tomb in Jerusalem on Last Leg of Royal Visit Haaretz. Viitattu 4.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Richard Pipes: The Russian Revolution 1899–1919, s. 779–780. The Harvill Press 1990.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
