Dion Khrysostomos

Dion Khrysostomos
Δίων ὁ Χρυσόστομος
Henkilötiedot
Syntynyt	n. 40 Prusa
Kuollut	n. 117–120 Rooma
Ammatti	reettori, sofisti, kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	muinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi	roomalainen kausi
Tyylilajit	filosofia, retoriikka
Kirjallinen suuntaus	toinen sofistiikka
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dion Khrysostomos (m.kreik. Δίων ὁ Χρυσόστομος, Diōn ho Khrysostomos; lat. Dio Chrysostomus, Dio Cocceianus) eli Dion Prusalainen (m.kreik. Δίων ὁ Προυσαεύς, Diōn ho Prūsaeus; lat. Dion Prusaeus) (n. 40–120) oli kreikkalais-roomalainen reettori, sofisti ja kirjailija. Hän on merkittävimpiä antiikin kreikkalaisia reettoreita ja sofisteja, ja hän sai lisänimensä Khrysostomos (”Kultasuu”) hyvien puhujanlahjojensa ansiosta. Latinankielisen lisänimen Cocceianus (Κοκκηιανός, Kokkēianos) hän lainasi keisari Nervalta, johon hänellä oli läheiset suhteet.

Elämä

Dion oli kotoisin Prusasta roomalaisen Bithynian alueelta, nykyisen Turkin Bursasta. Hän kuului vauraaseen perheeseen, ja hänen isoisänsä oli ollut merkittävä vaikuttaja ja opettaja, joka oli saattanut hänkin toimia Roomassa. Dionin isä Pasikrates oli vaurastunut rahanlainaajana ja vaikuttaa panostaneen merkittävästi poikansa koulutukseen. Osan tiedoistaan Dion sai matkoiltaan, sillä hänen tiedetään käyneen jo nuorena ainakin Egyptissä.

Dion toimi aluksi kotikaupungissaan, jossa hänellä oli merkittäviä virkoja. Hän toimi sofistina ja kirjoitti puheita sekä retoris-sofistisia tutkielmia. Lopulta hän kuitenkin hylkäsi sellaisen turhana ja omisti elämänsä filosofian opinnoille. Hän ei harjoittanut teoreettisempaa ajattelua vaan pyrki soveltamaan filosofian oppeja käytännölliseen elämään ja erityisesti julkisten asioiden hoitoon, ja näin parantamaan asioita.

Prusalaiset suhtautuivat Dioniin epäilevästi ja vihamielisesti. Niinpä hän siirtyi Roomaan, jossa hän sai opetusta stoalaiseen koulukuntaan kuuluneelta Musonius Rufukselta. Ennen pitkää Dion sai päälleen keisari Domitianuksen vihan. Tämä tunsi filosofeja kohtaan sellaista vihamielisyyttä, että lopulta karkotti nämä Roomasta ja koko Italiasta vuonna 82. Dion joutui jättämään kaupungin salaa.

Tämän jälkeen Dion omaksui kerjäläisen ja kyynikon ulkomuodon ja ryhtyi kierteleväksi filosofiksi, omien sanojensa mukaan Delfoin oraakkelin neuvosta, vertautuen näin Sokrateehen. Puheissaan hän vertaa osaansa selvästi myös kyynikkofilosofi Diogeneehen. Dion kierteli viisitoista vuotta opettajana Rooman valtakunnan koillis- ja itäosissa, muun muassa Traakiassa, Skyytiassa, Myysiassa ja gettien mailla, ainoana omaisuutenaan kopiot Platonin Faidonista ja Demostheneen puheesta Väärästä lähetystöstä. Hän sai puheillaan hyvän vastaanoton. Vaikka Dion saattoikin haluta omaksua filosofin roolin ja kertoa elämäntarinansa niin, että hän kääntyi sofistista filosofiksi, tutkijat ovat kuitenkin olleet erimielisiä siitä, pitäisikö hänet lukea tässäkin elämänvaiheessa edelleen ennemmin sofisteihin. Mikäli hänet luetaan filosofien joukkoon, hänet voidaan asettaa ajatuksiltaan kyynikoiden ja stoalaisuuden välimaastoon.

Sen jälkeen kun Domitianus murhattiin vuonna 96, Dion käytti vaikutusvaltaansa rajaseudulle sijoitettuihin armeijan joukkoihin tukeakseen ystäväänsä Nervaa keisariksi, ja hän vaikuttaa palanneen Roomaan pian Nervan valtaannousun jälkeen. Nervan kunniaksi hän otti loppuiäkseen lisänimen Cocceianus, sillä keisarin koko nimi oli Marcus Cocceius Nerva.

Nervan seuraaja Trajanus suhtautui hänkin hyvin Dioniin, ja hänen kerrotaan vierailleen usein Dionin luona ja jopa sallineen tämän ajaa yhdessä kanssaan triumfivaunuissa. Dion pyrki ohjaamaan Trajanuksen ajattelua stoalalaiseen suuntaan ja kannusti tätä etsimään sopusointua. Roomassa Trajanuksen suosio tuotti Dionille monia merkittäviä ystäviä. Näihin lukeutuivat muun muassa Apollonios Tyanalainen ja Eufrates Tyroslainen. Dionin puheita ihailtiin paljon. Hänet luetaan osaksi tuohon aikaan vaikuttanutta, kreikkalaista kulttuuria harrastanutta ja ihaillutta toisen sofistiikan liikettä, ja hänellä oli merkittävä osuus kreikkalaisen kirjallisen kulttuurin henkiinherättämisessä.

Saatuaan näin hyvityksen aiemmille vastoinkäymisilleen Dion palasi Prusaan noin vuonna 100. Siellä hän toimi arvovaltaisena vaikuttajana. Toisaalta hän teki puhujavierailuja muihin kaupunkeihin. Prusassa Dioniin alettiin suhtautua edelleen kateellisesti, ja hänen tekojensa motiivien puhtautta epäiltiin. Lopulta hän joutui syytetyksi julkisten varojen haaskaamisesta sekä majesteettirikoksesta Trajanusta vastaan. Viimeksi mainitusta syytteestä Trajanus kuitenkin vapautti hänet.

Loppuelämäkseen Dion palasi Roomaan, jossa hän kuoli noin 117–120 jaa. Lisänimensä Khrysostomos, ”Kultasuu”, Dion sai puhujanlahjojensa ansiosta postuumisti 200-luvulla. Dionin elämäkerta on osana samaisella vuosisadalla kirjoittaneen Filostratoksen teosta Sofistien elämä. Siinä Filostratos kehuu Dionia erinomaiseksi joka saralla.

Perinteisesti on katsottu, että historioitsija Dion Kassios olisi ollut Dion Khrysostomoksen lapsenlapsi, mutta nykyisin tämä on kyseenalaistettu.

Teokset

Dion kirjoitti puheita tai paremminkin puheen kirjallisessa muodossa esitettyjä tutkielmia monenlaisista poliittisista, moraalisista ja filosofisista aiheista. Nykyaikaan häneltä on säilynyt 80 puhetta, jotka olivat jäljellä Fotioksen aikana, joskin hän luettelee ne jossakin määrin eri järjestyksessä kuin mitä nykyisin käytetään. Puheet ovat suurimmaksi osaksi Dionin myöhemmän elämän tuotantoa, eikä yhtään niistä voida varmuudella yhdistää hänen varhaisvuosiinsa.

Dionin puheiden ensimmäinen sivu Johann Jakob Reisken laitoksesta vuodelta 1784.

Poliittisissa puheissaan Dion käsittelee muun muassa hyvää hallintoa kehottaen yhteiskunnalliseen sopusointuun (ὁμόνοια, homonoia) ja suosittelee myös älymystöä osallistumaan poliittiseen elämään. Puheisiin sisältyvät muun muassa neljä puhetta nimellä Kuninkuudesta, jotka oli osoitettu Trajanukselle ja käsittelevät hallitsijan hyveitä; puhe Tyranniasta, joka käsittelee kyynikko Diogenes Sinopelaisen elämäntapaa sekä yksinvaltiaan kohtaamia lukuisia ongelmia, joita luonnon mukaan elävällä ei ole; puheita orjuudesta ja vapaudesta; puheita keinoista saada mainetta puhujana; sekä eri kaupungeille osoitettuja poliittisia puheita, joissa hän välillä moittii ja välillä kehuu kaupunkeja mutta tekee tämän aina maltillisesti ja viisaasti. Puheisiin sisältyy myös lukuisia kirjoituksia etiikasta ja käytännöllisestä filosofiasta, joissa Dion käsittelee aiheita populaarilla tyylillä; puheita myyttisistä aiheista; sekä näytösluontoisia puheita.

Kirjallisista puheista esimerkkejä ovat Troijalainen puhe siitä, ettei Troijaa vallattu, joka pyrkii osoittamaan Homeroksen epäluotettavuuden, sekä Aiskhyloksesta ja Sofokleesta ja Euripideesta eli Filokteteen jousesta, joka vertailee Aiskyloksen, Sofokleen ja Euripideen Filoktetes-aiheisia tragedioita ja on kiinnostava erityisesti siksi, että ainoastaan Sofokleen Filoktetes on säilynyt nykyaikaan.

Säilyneiden 80 puheen lisäksi on säilynyt katkelmia 15 muusta. Suda mainitsee Dion Kassioksen teosten joukossa gettejä käsitelleen tekstin, joka saattaa pikemmin olla peräisin Dion Khrysostomokselta, sillä Filostratos mainitsee hänen kirjoittaneen teoksen nimeltä Getika. Dionin nimissä on säilynyt myös viisi kirjettä, jotka on osoitettu Rufukselle ja joiden aitouden jotkut tutkijat ovat hyväksyneet. Nuorempana Dionin tiedetään kirjoittaneen leikillisiä harjoituspuheita, jotka eivät ole säilyneet nykyaikaan.

Dionin säilyneet puheet ovat tyyliltään elegantteja, ja kirjoittaja jäljittelee selvästi klassisen kauden kirjailijoita, kuten Platonia, Demosthenestä, Hypereidestä ja Aiskhinesta. Dion nousi suurten ja arvostettujen puhujien joukkoon sekä kyvyllään jäljitellä suuria esikuviaan että omien lahjojensa ansiosta. Hänellä oli kyky kirjoittaa miellyttävästi ja pitää hienoja puheita ex tempore. Dion kirjoitti puhdasta attikalaista kreikkaa. Hänen tyyliään on arvioitu selkeäksi ja kauniiksi ja sellaiseksi, jossa ei ole liikaa keinotekoista korostusta, vaikkakaan hän ei kyennyt täysin välttämään aasialaisen retoriikan koulukunnan vaikutusta. Puutteiksi mainitaan joskus rönsyilevät sivuhuomautukset sekä epäsuhta puheiden eri osuuksien pituuksissa.

Dionin kaikki kirjoitukset yhteen koonnut editio princeps oli Dionysius Paravisinuksen vuonna 1476 toimittama (Milano, 4to.). Sitä seurasi Aldus Manutiuksen laitos vuonna 1511 (Venetsia, 8vo.). Seuraava merkittävämpi laitos oli Claude Morelin laitos vuodelta 1601 (Pariisi). Se painettiin uudelleen vuonna 1623 laajennettuna latinankielisellä käännöksellä ja selityksillä. Merkittävä kriittinen laitos oli Johann Jakob Reisken laitos vuodelta 1784 (Leipzig, 2 osaa, 8vo.).

Luettelo teoksista

Dionilta säilyneet 80 puhetta on numeroitu; suomennoskokoelmaan kuuluvat kymmenen kirjoitusta on merkitty asteriskilla nimen perään (*):

• 1. Kuninkuudesta I (Περὶ βασιλείας Α', Peri basileias I)
• 2. Kuninkuudesta II (Περὶ βασιλείας Β', Peri basileias II)
• 3. Kuninkuudesta III (Περὶ βασιλείας Γ', Peri basileis III)
• 4. Kuninkuudesta IV (Περὶ βασιλείας Δ', Peri basileias IV)
• 5. Libyalainen kertomus (Λιβυκὸς μύθος, Libykos mythos)
• 6. Tyranniasta (Διογένης ἤ Περὶ τυραννίδος, Diogenēs ē Peri tyrannidos) *
• 7. Euboialainen puhe eli Metsästäjä (Εὐβοϊκὸς ἤ Κυνηγός, Euboïkos ē Kynēgos)
• 8. Diogeneestä ja hyveestä (Διογένης ἤ Περὶ ἀρετῆς, Diogenēs ē Peri aretēs) *
• 9. Isthmialainen puhe (Διογένης ἤ Ἰσθμικὸς, Diogenēs ē Isthmikos) *
• 10. Palvelijoista (Διογένης ἤ Περὶ οἰκετῶν, Diogenēs ē Peri oiketōn)
• 11. Troijalainen puhe siitä, ettei Troijaa vallattu (Τρωικὸς ὑπέρ τοῦ Ἲλιον μὴ ἁλῶναι, Trōikos hyper tū Ilion mē halōnai)
• 12. Olympialainen puhe eli Ensimmäisestä jumalaa koskevasta ajatuksesta (Ὀλυμπικὸς ἢ Περὶ τῆς πρώτης τοῦ θεοῦ ἐννοίας, Olympikos ē Peri tēs prōtēs tū theū ennoias)
• 13. Ateenassa, koskien karkotusta (Ἐν Ἀθήναις περὶ φυγῆς, En Athēnais peri fygēs)
• 14. Orjuudesta ja vapaudesta I (Περὶ δουλείας καὶ ἐλευθερίας Α', Peri dūleias kai eleutherias I) *
• 15. Orjuudesta ja vapaudesta II (Περὶ δουλείας καὶ ἐλευθερίας Β', Peri dūleias kai eleutherias II)
• 16. Kivusta ja sielun kärsimyksestä (Περὶ λύπης, Peri lypēs)
• 17. Ahneudesta (Περὶ πλεονεξίας, Peri pleoneksias)
• 18. Puhumaan kouluttautumisesta (Περὶ λόγου ἀσκήσεως, Peri logū askēseōs)
• 19. Hänen omasta musiikinrakkaudestaan (Περὶ τῆς αὑτοῦ φιληκοΐας, Peri tēs hautū filēkoïas)
• 20. Vetäytymisestä (Περὶ ἀναχωρήσεως, Peri anakhōrēseōs) *
• 21. Kauneudesta (Περὶ κάλλους, Peri kallūs)
• 22. Rauhasta ja sodasta (Περὶ εἰρήνης καὶ πολέμου, Peri eirēnēs kai polemū)
• 23. Viisaan ihmisen onnellisuudesta (Ὃτι εὐδαίμων ὁ σοφὸς, Hoti eudaimōn ho sofos) *
• 24. Onnellisuudesta (Περὶ εὐδαιμονίας, Peri eudaimonias) *
• 25. Suojelushengestä (Περὶ τοῦ δαίμονος, Peri tū daimonos)
• 26. Harkitsevuudesta (Περὶ τοῦ βουλεύεσθαι, Peri tū būleuesthai)
• 27. Ihmisistä juhlissa ja pidoissa (Διατριβή περὶ τῶν ἐν συμποσίῳ, Diatribē peri tōn en symposiō) *
• 28. Melankomas II (Μελαγκόμας Β')
• 29. Melankomas I (Μελαγκόμας Α')
• 30. Kharidemos (Χαρίδημος, Kharidēmos)
• 31. Rhodoslainen puhe (Ῥοδιακὸς, Rhodiakos)
• 32. Aleksandrialaisille (Πρὸς Ἀλεξανδρεῖς, Pros Aleksandreis)
• 33. Ensimmäinen tarsoslainen puhe (Ταρσικὸς πρῶτος, Tarsikos prōtos)
• 34. Toinen tarsoslainen puhe (Ταρσικὸς δεύτερος, Tarsikos deuteros)
• 35. Puhe Fryygian Kelainaissa (Ἐν Κελαιναῖς τῆς Φρυγίας, En Kelainais tēs Frygias)
• 36. Borysthenesläinen puhe, jonka hän piti kotikaupungissaan (Βορυσθενικὸς ὃν ἀνέγνω ἐν τῇ πατρίδι, Borysthenikos hon anegnō en tē patridi)
• 37. Korinttilainen puhe (Κορινθιακὸς, Korinthiakos)
• 38. Nikomedeialaisille sovinnosta nikaialaisten kanssa (Πρὸς Νικομηδεῖς περὶ ὁμονοίας τῆς πρὸς Νικαεῖς, Pros Nikomēdeis peri homonoias tēs pros Nikaeis)
• 39. Sovinnosta Nikaiassa koskien sisäisiä erimielisyyksiä (Περὶ ὁμονοίας ἐν Νικαίᾳ πεπαυμένης τῆς στάσεως, Pros homonoias en Nikaia pepaumenēs tēs staseōs)
• 40. Puhe kotikaupungissaan koskien sovintoa apameialaisten kanssa (Ἐν τῇ πατρίδι περὶ τῆς πρὸς Ἀπαμεῖς ὁμονοίας, En tē patridi peri tēs pros Apameis homonoias)
• 41. Apameialaisille sovinnosta (Πρὸς Ἀπαμεῖς περὶ ὁμονοίας, Pros Apameis peri homonoias)
• 42. Puhe kotikaupungissaan (Διαλέξεις ἐν τῇ πατρίδι, Dialekseis en tē patridi)
• 43. Poliittinen puhe kotikaupungissaan (Πολιτικὸς ἐν τῇ πατρίδι, Politikos en tē patridi)
• 44. Ystävyyspuhe kotikaupungilleen sen ehdotettua hänelle kunnianosoituksia (Φιλοφρονητικὸς πρὸς τὴν πατρίδα εἰσηγουμένην αὑτῷ τιμὰς, Filofronētikos pros tēn patrida eisēgūmenēn hautō timas)
• 45. Kotikaupunkiaan koskevien hyvien suhteiden puolustus (Ἀπολογισμός ὅπως ἔσχηκε πρὸς τὴν πατρίδα, Apologismos hopōs eskhēke pros tēn patrida)
• 46. Puhe kotikaupungissaan ennen filosofin uraa (Πρὸ τοῦ φιλοσοφεῖν ἐν τῇ πατρίδι, Pro tū filosofein en tē patridi)
• 47. Puhe kansankokouksessa kotikaupungissaan (Δημηγορία ἐν τῇ πατρίδι, Dēmēgoria en tē patridi)
• 48. Poliittinen puhe kansankokouksessa (Πολιτικὸς ἐν ἐκκλησίᾳ, Politikos en ekklēsia)
• 49. Kieltäytymispuhe neuvostossa arkontin virkaa koskien (Παραίτησις ἀρχῆς ἐν βουλῇ, Paraitēsis arkhēs en būlē)
• 50. Puhe neuvostossa koskien aiempia tekoja (Περὶ τῶν ἔργων ἐν βουλῇ, Peri tōn ergōn en būlē)
• 51. Vastaus Diodorokselle (Πρὸς Διόδωρον, Pros Diodōron)
• 52. Aiskhyloksesta ja Sofokleesta ja Euripideesta eli Filokteteen jousesta (Περὶ Αἰσχύλου καὶ Σοφοκλέους καὶ Εὐριπίδου ἢ Περὶ τῶν Φιλοκτήτου τόξων, Peri Aiskhylū kai Sofokleūs kai Euripidū ē Peri tōn Filoktētū toksōn)
• 53. Homeroksesta (Περὶ Ὁμήρου, Peri Homērū)
• 54. Sokrateesta (Περὶ Σωκράτους, Peri Sōkratūs)
• 55. Homeroksesta ja Sokrateesta (Περὶ Ὁμήρου καὶ Σωκράτους, Peri Homērū kai Sōkratūs)
• 56. Agamemnon eli Kuninkuudesta (Ἀγαμέμνων ἤ Περὶ τῆς βασιλείας, Agamemnōn ē Peri tēs basileias)
• 57. Nestor (Νέστωρ, Nestōr)
• 58. Akhilleus (Ἀχιλλεύς, Akhilleus)
• 59. Filoktetes (Φιλοκτήτης, Filoktētēs)
• 60. Nessos (Νέσσος)
• 61. Khryseis (Χρυσηίς, Khrysēis)
• 62. Kuninkuudesta ja tyranniasta (Περὶ βασιλείας καὶ τυραννίδος, Peri basileias kai tyrannidos)
• 63. Onnesta I (Περὶ τύχης Α', Peri tykhēs I)
• 64. Onnesta II (Περὶ τύχης Β', Peri tykhēs II)
• 65. Onnesta III (Περὶ τύχης Γ', Peri tykhēs III)
• 66. Maineesta (Περὶ δόξης Α', Peri doksēs I)
• 67. Yleisestä mielipiteestä (Περὶ δόξης Β', Peri doksēs II) *
• 68. Mielipiteestä (Περὶ δόξης Γ', Peri doksēs III)
• 69. Hyveestä (Περὶ ἀρετῆς, Peri aretēs)
• 70. Filosofiasta (Περὶ φιλοσοφίας, Peri filosofias)
• 71. Filosofista (Περὶ φιλοσόφου, Peri filosofū)
• 72. Ulkonäöstä (Περὶ τοῦ σχήματος, Peri tū skhēmatos)
• 73. Luottamuksesta (Περὶ πίστεως, Peri pisteōs)
• 74. Epäluottamuksesta (Περὶ ἀπιστίας, Peri apistias)
• 75. Laista (Περὶ νόμου, Peri nomū)
• 76. Tavoista (Περὶ ἒθνους, Peri ethnūs)
• 77–78. Kateudesta (Περὶ θρόνου, Peri thronū)
• 79. Rikkaudesta (Περὶ πλούτου, Peri plūtū)
• 80. Vapaudesta (Περὶ ἐλευθερίας, Peri eleutherias) *

Kirjallisuutta

Suomennetut teokset

• Dion Prusalainen: Onnellisuudesta. Sisältää puheet: Onnellisuudesta. Tyranniasta. Ihmisistä juhlissa ja pidoissa. Isthmialainen puhe. Yleisestä mielipiteestä. Orjuudesta ja vapaudesta. Vapaudesta. Diogeneestä ja hyveestä. Viisaan ihmisen onnellisuudesta. Vetäytymisestä. Muinaiskreikasta suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhana Torkki. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42569-4.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Dio Chrysostom: Discourses 1–11. Translated by J. W. Cohoon. Loeb Classical Library 257. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1932.
• Dio Chrysostom: Discourses 12–30. Translated by J. W. Cohoon. Loeb Classical Library 339. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1939.
• Dio Chrysostom: Discourses 31–36. Translated by J. W. Cohoon, H. Lamar Crosby. Loeb Classical Library 358. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1940.
• Dio Chrysostom: Discourses 37–60. Translated by H. Lamar Crosby. Loeb Classical Library 376. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1946.
• Dio Chrysostom: Discourses 61–80. Fragments. Letters. Translated by H. Lamar Crosby. Loeb Classical Library 385. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1951.

Aiheesta muualla

• Dio Chrysostom. LacusCurtius. (englanniksi)