Dieter Aminoff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaaherra Dieter Aminoff.

Dieter Max Gregori Aminoff (9. joulukuuta 1941 Helsinki - 30. joulukuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra, hyväntekijä. yritysjohtaja ja hallitusammattilainen.[1][2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoff oli vapaaherra Cecil Aminoffin ja Dorrit Greulingin poika. Kauppaneuvos Walter Greuling oli hänen isoisä. Yritysjohtaja Philip Aminoff on Aminoffin veljenpoika.[3][4][5][6][5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoff opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa.[7]

Aminoff toimi Vehon, Mercantilen, Örumin, Electrosonicin ja Fastemsin omistajana ja hallituksien jäsenenä. Aminoff toimi Vehon hallituksen puheenjohtajana, hallituksen jäsenenä ja väliaikaisena toimitusjohtajana. Hän piti toimistoa Helsingin Autotalon yhdeksännessä kerroksessa Salomonkadun puolella. Aminoff toimi perheyritysten johtajien mentorina.[8][9][10][5][1][7][11]

Kauppaneuvos Anders Wiklöf sai oikeuden Aminoffilta edustaa Vehoa Ahvenanmaalla, joka toi maahan Mercedes-Benzin ja BMW:n autoja.[12][13]

Aminoffin nimi oli listattu amerikkalaisen Marquis Who's Who -kirjassa.[11]

Aminoff toimi hyväntekijänä. Hän tuki Suomen Pakolaisapu ry:tä, Suomen Ateenan-instituuttia ja Helsingin yliopistoa. Aminoff lahjoitti varoja Aalto-yliopiston pääomaan. Hän oli Suomen Pakolaisapu ry:n hallituksen jäsen. Ugandassa toimiva The Dieter Aminoff Refugee Youth Center on nimetty hänen mukaan.[14][1][15][16][7][17]

Aminoff oli Svenska Klubbenin ja RKP:n jäsen. RKP palkitsi Aminoffin kunniamerkillä. Hän oli arvoiltaan liberaali.[1][18][19][18]

Aminoff ei ollut julkisuuden henkilö. Hän pysyi mieluiten taka-alalla. Häntä on kuvailtu ystävälliseksi ja auttavaiseksi.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Dieter Aminoff 1941–2016 Helsingin Sanomat. 13.2.2017. Viitattu 18.12.2023.
  2. Släktföreningen Aminoff i Finland: Släkten Aminoff. Ekenäs: Ekenäs tryckeri, 1978. ISBN 978-951-9000-60-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2023).
  3. Heikki Haapavaara: Philip Aminoff on tiiminrakennuksen mestari Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. 18.12.2023. Viitattu 18.12.2023.
  4. Dieter Max Gregori Aminoff:n sukupuu Geneanet. Viitattu 18.12.2023.
  5. a b c Veho on ollut 80 vuotta johtotähden edustajana Suomessa Koneviesti. Viitattu 18.12.2023.
  6. Dorrit Greuling:n sukupuu Geneanet. Viitattu 18.12.2023.
  7. a b c Hertell, Joni: Nekrolog Dieter Aminoff www.pressreader.com. 12.2.2017. Hufvudstadsbladet. Viitattu 18.12.2023.
  8. Osa perheyrityksestä oli myytävä Helsingin Sanomat. 4.11.2003. Viitattu 21.4.2024.
  9. Niemi, Tuomas & Franck, Michael: Johtotähden matkassa - Perheyritys Vehon tarina. Franck Media, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2023).
  10. Martti Rantanen: Uusi toimitusjohtaja satsaa Veholla henkilöstön johtamiseen Ilta-Sanomat. 30.10.2001. Viitattu 18.12.2023.
  11. a b Dieter Max Gregori Aminoff prabook.com. Viitattu 18.12.2023. (englanniksi)
  12. Robert Jansson: Anders Wiklöf: Låt inte kapitalismen ta över www.hbl.fi. Viitattu 18.12.2023. (ruotsiksi)
  13. Bruun, Staffan: Muurarin pojasta miljonääriksi - Anders Wiklöfin tarina. Kustantamo S&S, 2019.
  14. Väkiparta, Kaisa: Uusi hallitus aloitti toimintansa. Pakolainen-lehti, 1/2012. Suomen Pakolaisapu ry.
  15. Lahjoittajat | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 18.12.2023.
  16. Suomen Ateenan instituutti: Suomen Ateenan instituutti tukijat 1983- Suomen Ateenan instituutti. Viitattu 18.12.2023.
  17. Kiitos lahjoittajillemme! | Aalto-yliopisto www.aalto.fi. 24.5.2018. Viitattu 21.4.2024.
  18. a b SFP- RKP, SFP: Högre utmärkelser på Sfp:s partidag sfp.fi. 1.1.2000. Viitattu 18.12.2023.
  19. Degerman, Henrik: Medlemmar. Svenska Klubbens Meddelande, Maalliskuu 2018. Svenska Klubben i Helsingfors r f.