Walter Greuling
Walter Greuling (10. lokakuuta 1880 Mengersgereuth, Thüringen, Saksa – 23. syyskuuta 1944 Tukholma) oli suomalainen yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1][2]
Greulin oli merkittävä suomalainen elinkeinoelämän vaikuttaja, joka kehitti useita eri toimialoja itsenäistyneessä Suomessa.[1] Hän vaikutti ideoillaan ja innovatiivisuudellaan Suomen teknis-taloudelliseen kehitykseen.[1]
Greuling oli suurin omistaja Oy Nikolajeff Ab:ssa, joka toi maahan amerikkalaisen General Motorsin ja saksalaisen Mercedes-Benzin autoja.[1][3] Nikolajeff Oy:n omistajat perustivat Veho-automaahantuontiyrityksen hotelli Kämpin tiloissa vuonna 1939, joka ryhtyi tuomaan Mercedes-Benz-autoja Suomeen.[4][3] Hän oli Mercantilen hallituksen puheenjohtaja ja Helvarin pääomistaja.[4][1]
Greulingin vanhemmat olivat tehtaanjohtaja Max August Greuling ja Aline Christiane Krämer ja puoliso vuodesta 1905 Maud Sofia Elmgren. Vuonna 1892 perheensä mukana Suomeen muuttanut Greuling kävi ruotsinkielisen alkeiskoulun Tampereella.[1]
Hän oli John Blomin Tukkuliikkeen kirjanpitäjä ja kirjeenvaihtaja Tampereella 1898–1899, Arthur Koppelin sivukonttorin kirjeenvaihtaja Helsingissä 1899–1904.[1] Mercantilen prokuristi 1904–1908, toimitusjohtaja 1908–1914 ja johtokunnan jäsen 1905–1915.[1]. Ab Hugo Hartig & Co -yhtiön sisäänostaja Greuling oli 1914–1918, Savonlinnan Oluttehdas -yhtiön tilintarkastaja 1907–1911 ja 1920 sekä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja 1912–1914, Joensuun Mallasjuomatehdas -yhtiön kirjanpitäjä 1909–1912, toimitusjohtaja 1912–1914, johtokunnan jäsen 1910–1914 ja tilintarkastaja 1918, Hangö Lådfabrik Ab:n eli vuodesta 1935 Oy Hangon Teollisuus Ab:n hallituksen puheenjohtaja 1922–1925 sekä 1936–1943 ja toimitusjohtaja 1925–1943, Parator-yhtiön toimitusjohtaja 1927–1943 ja Hangon Värin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja 1938–1942.[1]
Vuonna 1919 Suomen kansalaisuuden saaneella Greulingilla oli myös useita osakkuuksia eri yhtiöissä, samoin kuin luottamustehtäviä.[1] Hän teki myös merkittäviä lahjoituksia.[1]
Kauppaneuvoksen arvonimen Greuling sai 1941.[2][5][1]
Yritysjohtaja Dieter Aminoff oli Greulingin lapsenlapsi. Yritysjohtaja Philip Aminoff on Greulingin lapsenlapsenlapsi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kauppaneuvos Walter Greuling (1881–1944) kansallisbiografia.fi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.10.2023.
- ↑ a b Walter Greuling Biografiasampo. Viitattu 23.7.2022.
- ↑ a b History | Veho Group Veho. Viitattu 8.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Karin Backlund: Walter Greuling Archives Veho Blogi. 15.1.2019. Viitattu 8.10.2023.
- ↑ Direktör Walter Greuling 60 år. Suomen paperi- ja puutavaralehti: Suomen paperi-insinöörien yhdistyksen äänenkannattaja, 15.10.1940, nro 19, s. 21. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2022.
- ↑ Voisiko saksalainen yritysmalli auttaa taantuvia suomalaispaikkakuntia? Kaleva. Viitattu 8.10.2023.