Detroit Rock City

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. ”Detroit Rock City” on myös Kissin kappale.
Detroit Rock City
Ohjaaja Adam Rifkin
Käsikirjoittaja Carl V. Dupré
Tuottaja Kathleen Haase
Säveltäjä J. Peter Robinson
Kuvaaja John R. Leonetti
Leikkaaja Mark Goldblatt
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Levittäjä New Line Cinema
Netflix
Ensi-ilta 1999
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 15 000 000 USD
Edeltäjä Kiss ja huvipuiston haamu (1978)
Seuraaja Kiss Loves You (2005)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Detroit Rock City on vuonna 1999 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka on ohjannut Adam Rifkin. Elokuva käsittelee diskomusiikin ja rockin välistä jännitettä. Elokuva sijoittuu vuoteen 1978, jolloin Kiss oli Love Gun -kiertueellaan. Se on eräänlainen ”jatko-osa” vuoden 1978 elokuvalle Kiss ja huvipuiston haamu.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hawk, Lex, Trip ja Jam asuvat Clevelandissa, ja eletään vuotta 1978. Pojat aikovat mennä katsomaan suurimpia idoleitaan eli Kissiä Detroitiin, mutta Jamin äiti on hyvin uskonnollinen ja vihaa Kissin ”saatanallista” musiikkia, joten hän polttaa löytämänsä konserttiliput. Tämän jälkeen Jam lähetetään uuteen kurinalaiseen kouluun, josta pojat joutuvat pelastamaan ystävänsä syöttämälle koulun johtajalle huumesienillä terästettyä pizzaa. Heidän on myös hankittava jotenkin uudet liput. Matkalla Lexin äidin auto varastetaan, mutta Lex saa auton takaisin kouluttamalla pari kulkukoiraa. Trip miettii, tekisikö hän kaupparyöstön, mutta lopulta hän pelastaa kyseisen kaupan myyjän varkaalta. Palkkiorahat hän menettää kaupassa uhkailemalleen pikkupojalle, jolla on atleettinen isoveli. Hawk yrittää tienata rahaa lippuihin strippaamalla, mutta ei onnistu tavoitteessaan. Rahat hän saa myymällä itseään eräälle strippiklubin naisasiakkaista (Shannon Tweed, Gene Simmonsin vaimo). Jamin äiti, joka on ollut protestoimassa Kissiä keikkapaikan läheisyydessä, äkkää poikansa kaupungilta, ja vie hänet ripittäytymään läheiseen kirkkoon. Kaupungissa on myös Jamiin ihastunut tyttö Beth (Nimi kappaleesta ”Beth”), joka seuraa Jamia kirkkoon, kun pojan äiti on palannut kaupungille protestoimaan. Sillä välin Jam menettää poikuutensa ripittäytymiskopissa. Jam saa myös selvitettyä välit äitinsä kanssa. Lopulta kaikki pojat palaavat yhteen liputtomina, mutta keksivät keinon päästä konserttiin: pieksemällä toisensa ja uskottelemalla vartijoille, että heidän liput on varastettu. Verisinä ja mustelmilla he menevät konserttiareenalle, jossa Trip huijaa hänen lompakkonsa vieneen pikkupojan liput itselleen ja ystävilleen, jolloin pojat pääsevät konserttiin. Konsertin loputtua Jam saa Peter Crissin rumpukapulan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Edward Furlong    Hawk  
  Giuseppe Andrews    Lex  
  James DeBello    Trip  
  Sam Huntington    Jam  
  Melanie Lynskey    Beth  
  Lin Shaye    Mrs. Bruce  
  Natasha Lyonne    Christine  
  Miles Dougal    talonmies Elvis  
  Gene Simmons    Gene Simmons  
  Paul Stanley    Paul Stanley  
  Peter Criss    Peter Criss  
  Ace Frehley    Ace Frehley  

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta tehtiin myös soundtrack-albumi. Kyseinen levy sisältää seuraavat kappaleet:

  1. "The Boys Are Back in Town" – Everclear
  2. "Shout It Out Loud" – Kiss
  3. "Runnin' with the Devil" – Van Halen
  4. "Cat Scratch Fever" – Pantera
  5. "Iron Man" – Black Sabbath
  6. "Highway to Hell" – AC/DC
  7. "20th Century Boy" – Drain STH
  8. "Detroit Rock City" – Kiss
  9. "Jailbreak" – Thin Lizzy
  10. "Surrender (Live)" – Cheap Trick
  11. "Rebel Rebel" – David Bowie
  12. "Strutter" – The Donnas
  13. "School Days" – The Runaways
  14. "Little Willy" – Sweet
  15. "Nothing Can Keep Me From You" – Kiss
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.