The Runaways

The Runaways
Tiedot
Toiminnassa	1975–1979
Tyylilaji	hard rock, glam rock, punk
Kotipaikka	Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Joan Jett, laulu, rytmikitara ; Sandy West, rummut ; Cherie Currie, laulu ; Lita Ford, kitara ; Jackie Fox, basso ; Vicki Blue, basso ; Alecia Kathleen Love MacGranaghan, basso ;
Entiset jäsenet	Michael Steele, basso Kari Krome, kitara;
Levy-yhtiö	Mercury Records ;
	Infobox OKNimi-testi OK

Hakusana ”Runaways” ohjaa tänne. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla Runaway.

The Runaways (suom. ’karkulaiset’) oli 1970-luvulla toiminut yhdysvaltalainen rock-musiikkia esittänyt tyttöbändi. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Cherry Bomb”, ”Queens of Noise”, ”Rock n Roll”, ”Neon Angels (On the Road to Ruin)” ja ”Born to Be Bad”. Yhtye ei pysynyt koossa pitkään, sillä se aloitti vuonna 1975 ja lopetti vuonna 1979.

Historia

Tausta

Vuonna 1975 kitaristi Joan Jett ja rumpali Sandy West molemmat olivat esitelleet itsensä kuululle tuottaja Kim Fowleylle, joka tutustutti heidät toisiinsa antamalla Jettin puhelinnumeron Westille. Fowleyn avustukselle Jett muodosti The Runaways -yhtyeen yhdessä rumpali Sandy Westin ja basisti Michael Steelen kanssa. Myöhemmin The Banglesin basistina tunnetuksi tullut Steele lähti yhtyeestä varsin pian, mutta siihen liittyi Cherie Currie laulajaksi.

Yhtyeessä soitti hetken aikaa myös kitaristi Kari Krome, joka osallistui myös kappaleiden kirjoittamiseen. Krome erosi yhtyeestä hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta hän allekirjoitti julkaisusopimuksen Kim Fowleyn kanssa ollessaan neljätoista. Sopimuksen mukaan yhtye sai käyttää Kromen kirjoittamia sanoituksia.^[1]

Kromen tilalle tuli Lita Ford kitaristiksi ja Jackie Fox basistiksi. Tässä ensimmäisen albumin nauhoittaneessa kokoonpanossa Jett soitti rytmikitaraa. Foxin jälkeen bassoa soitti Vicki Blue, joka on sittemmin ohjannut dokumenttielokuvan yhtyeen jäsenistä nimeltään Edgeplay: A film about The Runaways.

Yhtenä yhtyeen ajatuksena oli olla naisten yhtye, joka vastaa siihen aikaan ainoastaan miesten miehittämiä rock-yhtyeitä. Toisaalta yhtye ikään kuin näytti että ’naapurintyttö’, amerikkalaisteinityttö saattoi yhtäkkiä ollakin 'toisella puolella maailmaa' rajuna ja kapinoivana esiintyjänä.

Taustavoimat

Yhtyeen manageri- ja levy-yhtiö-tasolla oli vaikuttamassa manageri-tuottaja Kim Fowley, Mercury Records -levy-yhtiö/ Peermusic-yhtiön johtoa - johtaja Ralph Peer II henkilökohtaisesti jopa studiossa, sekä kiertuemanageri Scott Anderson.

Menestys

Yhtye sai levytyssopimuksen Mercury Recordsilta vuonna 1976, ja pian sen jälkeen se julkaisi esikoisalbuminsa The Runaways. Yhtye julkaisi vielä studio- ja livealbumin ennen kuin joidenkin jäsenmuutosten myötä (Cherie Currien poistuminen yhtyeestä) Joan Jettistä tuli yhtyeen päälaulaja. Jett oli laulajana kahdella albumilla ennen kuin yhtye hajosi vuonna 1979.

The Runaways oli tunnettu Euroopassa ja varsin suosittu yhtye Japanissa, mutta kotimaassaan yhtye saavutti suosiota lähinnä vain länsirannikon punkpiireissä.

Yhtye oli ensimmäisiä rock-musiikkia tosissaan soittavia tyttöbändejä ja herätti huomiota myös rock-elämäntyylillään sekä ulkomuodollaan. Esiintymisasuina saattoivat olla tavalliset vaatteet, seksikkäät asut tai glam rock -typpiset esintymisasut. Musiikissa tuon ajan punk-rockin uho ja vihaisuus oli myös uutta nuorten nais-esiintyjien taholta.

Hajoaminen

Manageri Kim Fowleyn mukaan yhtyeen jäsenet olivat huonoissa väleissä. keskenään. Cherie Currie on kertonut kirjassaan Neon Angel: A Memoir of a Runaway (Neonenkeli: Runawayn muistelmat) omasta huumeiden käytöstään ja raskaasta kiertue-elämästä. On myös sanottu että yhtye oli liikaa 1970-luvun sovinnaiselle amerikkalaisyleisölle avoimesti rock and roll -elämäntyyliä viettävine naispuolisine teineineen, mukaan lukien nuoren amerikkalaisteinitytön Cherie Currien huomiota herättänyt esiintymisasu korsetteineen ja sukkanauhaliiveineen. Myynti Yhdysvalloissa ei yltänyt huippumenestykseen.

Yhtyeen jälkeen

Joan Jett ja Lita Ford ovat menestyneet muusikkoina. Cherie Currie esiintyi 1980-luvulla muun muassa elokuvassa Tyttölaakso (englanninkielinen nimi ’Foxes’) Jodie Fosterin kanssa ja on levyttänyt musiikkia sisarensa Marie Currien kanssa.

Cherie Currien kirjaan Neon Angel: A Memoir of a Runaway perustuvassa elokuvassa ja muuallakin yhtyeen johdon tai manageri-henkilöstön on vihjailtu mahdollisesti toimineen svengalimaisesti eli hyväksikäyttäneen yhtyeen kokemattomuutta musiikkialalla ja esimerkiksi laittaneen yhtyeen liian koville.

Yhtyeen alkuperäinen kitaristi Kari Krome on syyttänyt The Runawaysin manageria Kim Fowleyta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Krome on haastanut oikeuteen Fowleyn perikunnan sekä Fowleyn bisneskumppanina toimineen tiskijukan Rodney Bingenheimerin ja vaatinut korvauksia. Bingenheimer on kiistänyt syytteet.^[2]^[3]

Yhtyeen jäsenet aikajärjestyksessä

Diskografia

Albumit

1976: The Runaways
1977: Queens of Noise
1977: Live in Japan
1977: Waitin' for the Night
1978: And Now... The Runaways
1980: Flaming Schoolgirls
1981: Little Lost Girls
1982: I Love Playin' With Fire
1982: The Best Of The Runaways
1991: Born to be Bad
1992: Neon Angels
1997: The Runaways featuring Joan Jett and Lita Ford

The Runaways Suomessa

18. marraskuuta 1977 Urheilutalo, Seinäjoki
19. marraskuuta 1977 Työväentalo, Helsinki ^[4]

Elokuvat

Pääartikkeli: The Runaways (elokuva)

Maaliskuussa 2010 ilmestyi Floria Sigismondin käsikirjoittama ja ohjaama elokuvaversio yhtyeen tarinasta. The Runaways -elokuvan pääosia esittävät Kristen Stewart, Dakota Fanning, Stella Maeve, Scout Taylor-Compton ja Michael Shannon. Alia Shawkat soittaa yhtyeen basistina fiktiivistä roolia nimeltä Robin. Elokuvan soundtrackilla on useita The Runawaysin kappaleita.

The Runawaysista on myös ilmestynyt elokuvia aiemminkin. Vuonna 2005 Edgeplay: A film about The Runaways -dokumenttielokuva yhtyeen jäsenistä. Sen ojasi oli entinen The Runaways -basisti Victory Tischler-Blue (Vicki Blue). Joan Jettiä ei näy filmin haastatteluissa hänen kieltäydyttyään osallistumasta kyseiseen elokuvaan.

Vuonna 1984 julkaistiin Du-beat-e-o (myös nimellä: ’We’re All Crazy Now’), -elokuva The Runaways -yhtyeeseen liittyen, mutta jossa yhtyeestä on mukana jostain syystä ainoastaan Joan Jett.

Lähteet

peermusic.com/peermusic/index.cfm/peermusic-news/music-publisher-played-key-role-in-launching-runaways/
imdb.com/title/tt0216731 Edgeplay: A Film About the Runaways Internet Movie Database-sivustolla
imdb.com/title/tt0087179 Du-beat-e-o-elokuva Internet Movie Database-sivustolla

Viitteet

↑ Kari Krome: The Spark that Set Off the Cherry Bomb The New Historia. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
↑ X, Instagram: Sexual assault began at 13, Runaways songwriter says; her suit names ex-KROQ DJ, band manager Los Angeles Times. 28.4.2023. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
↑ KBM Proudly Represents Kari Krome – KBM Law kbmlaw.com. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3

[1] Kari Krome: The Spark that Set Off the Cherry Bomb The New Historia. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)

[2] X, Instagram: Sexual assault began at 13, Runaways songwriter says; her suit names ex-KROQ DJ, band manager Los Angeles Times. 28.4.2023. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)

[3] KBM Proudly Represents Kari Krome – KBM Law kbmlaw.com. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)

[4] Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3

[1]

[2]

[3]

[4]