Constantin Argetoianu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Constantin Argetoianu
Argetoianu vuonna 1932 valtionvarainministerinä Nicolae Iorgan hallituksessa.
Argetoianu vuonna 1932 valtionvarainministerinä Nicolae Iorgan hallituksessa.
41. Romanian pääministeri
Edeltäjä Gheorghe Argeșanu
Seuraaja Gheorghe Tătărescu
Romanian senaatin puhemies
Edeltäjä Nicolae Iorga
Seuraaja ei kukaan, senaatti suljettiin syyskuussa 1940 ja lakkautettiin 15. heinäkuuta 1946
Romanian ulkoministeri
Edeltäjä Ion Mihalache
Ion Gigurtu
Seuraaja Dimitrie I. G. Ghica
Mihail Manoilescu
Henkilötiedot
Syntynyt15. maaliskuuta 1871
Romania Craiova, Romanian kuningaskunta
Kuollut6. helmikuuta 1955 (83 vuotta)
Romania Sighet, Romania
Ammatti liikemies, diplomaatti, poliitikko, juristi, lääkäri
Puoliso Clemența Talievici
Valentina Boambă
Tiedot
Puolue Konservatiivinen puolue (1913-1918)
Kansanliiga (1918-1923)
Kansallis-demokraattinen puolue (1924-1925)
Romanian kansallinen puolue (1925-1926)
Kansallisliberaali puolue (1927-1930)
Agraariliitto (1932-1938)
Kansallinen uudelleensyntymisen rintama (1938-1940)
Kansallisen työn ja jälleenrakentamisen liitto (1947)
Uskonto ortodoksi

Constantin Argetoianu (15. maaliskuuta 1871 Craiova6. helmikuuta 1955 Sighet) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä syyskuusta marraskuuhun 1939. Lisäksi hän toimi aiemmin ministerinä useissa hallituksissa ja kuningas Kaarle II:n valtakauden lopulla parlamentin ylähuoneen eli senaatin puhemiehenä. Häntä pidetään yhtenä maailmansotien välisten vuosien eli 1920- ja 1930-lukujen merkittävimpänä romanialaispoliitikkona.[1]

Koulutus Pariisissa ja sen jälkeen diplomaattina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argetoianu opiskeli lakia ja lääketiedettä Pariisissa suorittaen molemmista loppututkinnon. Hän siirtyi kuitenkin varhain diplomaatin uralle, jossa työskenteli vuoteen 1913 sijoituspaikkoina Romanian lähetystöt Konstantinopolissa, Roomassa, Wienissä ja Pariisissa. Sen jälkeen hän siirtyi Romanian politiikkaan. Hänet valittiin senaattiin eli parlamentin ylähuoneeseen vuonna 1914 Konservatiivipuolueen edustajana. Hän liittyi myöhemmin marsalkka Alexandru Averescun Kansanpuolueeseen. Argetoianu oli oikeusministerinä, kun ensimmäisessä maailmansodassa keisarillisen Saksan johtamille keskusvalloille hävinnyt Romania joutui solmimaan toukokuussa 1918 Bukarestin rauhan, joka lisäsi Saksan ja sen liittolaisten valtaa Romaniaan nähden. Rauha kuitenkin mitätöitiin Saksan solmiessa marraskuussa 1918 aselevon ympärysvaltojen kanssa.[1][2]

Vuoden 1918 marsalkka Averescun hallituksen virkaanastujaiset. Kuvassa vasemmalta ministerit Fotin Enescu, marsalkka Alexandru Averescu, Constantin Sărăţeanu, kenraali Ioan Culcer, Constantin Argetoianu, kenraali Constantin Iancovescu ja Matei B. Cantacuzino.

Poliitikkona 1920- ja 1930-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhan tultua Argetoianu jatkoi aluksi Averescun hallituksessa ja puolueessa, mutta riitauduttuaan Averescun kanssa hän siirtyi kannattajineen Nicolae Iorgan Kansallis-demokraattiseen puolueeseen vuonna 1924. Argetoianu oli 1920-luvun alussa Kansallisliberaalien (PNL) Ionel Brătianun vastustaja, mutta myöhemmin 1920-luvun lopulla hän liittyi puolueeseen ja oli sen edustajana mukana Barbu Știrbeyn ja Brătianun hallituksissa.[1]

Pääministeri Constantin Argetoianu ministereineen syksyllä 1939 virka-asussa, jonka kuningas Kaarle vaati hallinnossaan diktatuuriaikanaan.

Kesäkuussa 1930 maanpaossa ollut prinssi Kaarle (romaniaksi Carol II) teki vallankaappauksen ja nousi valtaan.[3] Argetoianu kuului Kaarlen kannattajiin ja nousi sisäministeriksi Iorgan hallitukseen huhtikuussa 1931.[1]

Mukana kuningas Kaarlen diktaatuurin hallinnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanian kuningaskunnan epävakaus muutti muotoaan vuoden 1938 alussa. Kuningas Kaarle erotti Octavian Gogan hallituksen 10. helmikuuta 1938 asettaen sotatilalait voimaan ja vuonna 1923 säädetyn perustuslain uusittavaksi. Nämä toimet aikaansaivat sen, että kuningas Kaarle oli saanut uusitun perustuslain pohjalta diktatooriset valtuudet. Puolueet kiellettiin, ja ainoa sallittu puolue oli kuninkaan johtama Kansallinen uudestisyntymisen puolue (romaniaksi Frontul Renașterii Naționale, FRN). Pääministeriksi Kaarle nimitti patriarkka Miron Cristean. Argetoianu oli Cristean hallituksen merkittävimpiä ministereitä. Hän liittyi FRN:ään ja toimi kuninkaan neuvonantajana ja maan ylimmän talousneuvoston puheenjohtajana.[1] Tilanne kävi yhteiskunnallisesti kriittiseksi fasistisen Rautakaartin murhattua Cristean kuoleman jälkeen keväällä 1939 pääministeriksi nousseen Armand Călinescun, minkä jälkeen kenraali Gheorghe Argeșanun viikon ikäinen hallitus suoritti puhdistuksen vangitsemalla ja surmaamalla joukon rautakaartilaisia.[4]

Argetoianu nousi pääministeriksi kenraali Argeșanun jälkeen 28. syyskuuta 1939. Hänen hallituksestaan tuli myös lyhytikäinen, sillä 24. maarraskuuta eli vajaa kaksi kuukautta muodostamisensa jälkeen se korvattiin Gheorghe Tătărescun hallituksella. Argetoianu itse jatkoi kuninkaan neuvonantajana ja oli mukana kuninkaan johtamassa kruununneuvostossa, joka joutui tekemään kipeitä päätöksiä vuoden 1940 aikana. Niiden mukaan Romania joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan sekä Unkarille Transsilvanian alueet.[5] Näiden seurauksena syyskuussa 1940 kuningas Kaarle joutui luopumaan vallasta ja lähtemään maanpakoon.[6], [7]

Syrjässä poliitikasta, maanpaossa ja vangittuna 1940- ja 1950-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1940 valtaan nousivat kenraali Ion Antonescu ja rautakaartilaiset. Rautakaartilaiset vangitsivat kuninkaan vallan aikaisia poliitikkoja marraskuussa 1940; niin myös Argeșanun. Kenraali Antonescu ja Romanian armeija pääsivät väliin rautakaartilaisten riehuntaan niin, että Argetoianu säilytti henkensä.[8] Tällöin hän vetäytyi julkisesta elämästä Antonescun saksalaismyönteisen vallassaolon aikana ja siirtyi keväällä 1944 Sveitsiin.[1]

Toisen maailmansodan päättyminen ja Antonescun saksalaismyönteisen vallan kaatumisen myötä Argetoianu palasi marraskuussa 1946 Sveitsistä Romaniaan. Tällöin maassa valtaan olivat nousemassa Neuvostoliiton tukemat kommunistit. Argetoianu ajatteli Romaniaan paluun myötä palata politiikkaan ollakseen vaihtoehtona pääministerinä toimineelle kommunistien yhteistyökumppanille Petru Grozalle. Argetoianun ajatuksena oli toimia yhteistyön luojana kommunistien ja Iuliu Maniun talonpoikaispuolueen välillä. Tämä ei häneltä onnistunut, joten hän joutui perustamaan tammikuussa 1947 oman uuden puolueen Kansallisen työn ja jälleenrakentamisen liiton (romaniaksi Uniunea Nationala Munca si Refacere, UNMR), jonka maata johtaneet kommunistit hajottivat vuoden 1947 aikana. Kommunistit saivat Romaniassa vuodesta 1948 alkaen täyden vallan, ja Argetoianu vangittiin maaliskuussa 1950 ja siirrettiin Sighetin vankilaan, jossa hän kuoli 6. helmikuuta 1955 ilman oikeudenkäyntiä.[1]

Kommunistivallan kaatumisen myötä vuoden 1989 jälkeen Argetoianun syytteet kumottiin vuonna 1999.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40. New York: Palgrave Macmillan, 2000. ISBN 978-1-379-41107-8. (englanniksi)
  • Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947. Newcaastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 2012. ISBN 978-1-4438-3582-4. (englanniksi)
  • Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet - Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet aseveljet 1939-1944. Jyväskylä: Docendo Oy, 2015. ISBN 978-952-29-170-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Constantin Argetoianu Grand Lodge of All Romanians. Viitattu 18.10.2020. (romaniaksi)
  2. Constantin Argetoianu - Diplomat al României Constructorii României. Viitattu 18.10.2020. (romaniaksi)
  3. Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 131. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
  4. Surujuhla Bukarestissä - Argesanun hallitus vain väliaikainen.. Helsingin Sanomat, 25.9.1939, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.10.2020.
  5. Prim-Miniştrii României Mari – CONSTANTIN ARGETOIANU (7) balcanii.ro. Viitattu 18.10.2020. (romaniaksi)
  6. Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 37
  7. Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 122
  8. Sotilasosastot järjestyksen valvojina Bukarestissä.. Helsingin Sanomat, 29.11.1940, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.10.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]