Take Ionescu
| Take Ionescu | |
|---|---|
 |
|
| Romanian pääministeri | |
| Edeltäjä | Alexandru Averescu |
| Seuraaja | Ionel Brătianu |
| Romanian ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Duiliu Zamfirescuu |
| Seuraaja | Gheorghe Derussi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. lokakuuta 1858 Ploești, Valakian ruhtinaskunta |
| Kuollut | 21. kesäkuuta 1922 (63 vuotta) Rooma, Italia |
| Ammatti |
insinööri poliitikko pankkiiri diplomaatti |
| Tiedot | |
| Puolue |
Romanian kansanpuolue -1932 Romanian kansallinen agraaripuolue 1932-1935 Romamian kansallinen kristillinen puolue 1935-1938 Romanian kansallinen uudelleensyntymisen rintama 1938-1940 |
| Uskonto | ortodoksi |
Take Ionescu (synt. Dumitru Ionescu; 25. lokakuuta 1858 Ploești – 21. kesäkuuta 1922 Rooma, Italia)[1][2] oli romanialainen poliitikko, joka toimi Romanian ulkoministerinä 1920–1921 ja lyhyen aikaa pääministerinä vuodenvaihteessa 1921–1922.
Ionescu kouluttautui Pariisissa lakitieteen tohtoriksi ja toimi sen jälkeen asianajajana Bukarestissa. Hänet valittiin vuonna 1884 Romanian parlamenttiin liberaalien ehdokkaana, mutta hän siirtyi seuraavana vuonna konservatiiveihin. Hän oli konservatiivien hallituksissa opetusministerinä 1891–1895 ja 1899 sekä valtiovarainministerinä 1900 ja 1905–1907. Erottuaan konservatiiveista Ionescu perusti vuonna 1908 oman konservatiivis-demokraattisen keskustapuolueen. Hän oli 1912–1914 sisäministerinä Titu Maiorescun hallituksessa ja vaikutti Romanian osallistumiseen toiseen Balkanin sotaan vuonna 1913.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Ionescu kannatti innokkaasti Romanian liittymistä sotaan ympärysvaltojen puolelle, ja onnistui vaikuttamaan tässä kysymyksessä merkittävästi yleiseen mielipiteeseen. Sodanjulistuksen ja Romanian armeijan katastrofaalisten vastaiskujen jälkeen Ionescu liittyi Ionel Brătianun kokoamaan kansalliseen yhtenäisyyden hallitukseen, jossa hän oli joulukuusta 1916 heinäkuuhun 1917 salkuttomana ministerinä ja sen jälkeen helmikuuhun 1918 saakka varapääministerinä. Romanian antauduttua keskusvalloille Ionescu siirtyi kesällä 1918 Pariisiin, jossa hän toimi maailmansodan loppuvaiheessa Romaniaa epävirallisesti edustaneen kansallisen neuvoston puheenjohtajana.[2][1] Erimielisyyksien vuoksi Brătianu ei kuitenkaan kelpuuttanut häntä Romanian valtuuskuntaan Pariisin rauhankonferenssissa 1919. Vaikka Ionescun puolue menetti pääosan vaikutusvallastaan vuoden 1919 parlamenttivaaleissa, hänestä tuli kesäkuussa 1920 Alexandru Averescun hallituksen ulkoministeri.[2] Hänellä oli merkittävä rooli Pikku-Ententenä tunnetun Romanian, Jugoslavian ja Tšekkoslovakian välisen puolustusliiton perustamisessa vuonna 1921. Averescun erottua Ionescusta tuli joulukuussa 1921 pääministeri, mutta hän joutui itsekin eroamaan jo tammikuussa 1922. Hän kuoli puoli vuotta myöhemmin Roomassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 666–667 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.9.2015.
- ↑ a b c Daniel Cain: Ionescu, Dumitru (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 9.9.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Take Ionescu Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
