Alexandru Averescu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexandru Averescu
Alexandru Averescu.
Alexandru Averescu.
Romanian 24. pääministeri
29. tammikuuta 1918 – 4. maaliskuuta 1918
13. maaliskuuta 1920 – 16. joulukuuta 1921
30. maaliskuuta 1926 – 4. kesäkuuta 1927
Edeltäjä Ion I. C. Brătianu
Alexandru Vaida-Voevod
Ion I. C. Brătianu
Seuraaja Alexandru Marghiloman
Take Ionescu
Barbu Știrbey
Henkilötiedot
Syntynyt 22. huhtikuuta 1859
Romania Izmail, Moldavia
Kuollut 3. lokakuuta 1938 (79 vuotta)
Romania Bukarest, Romania
Ammatti Sotilas
Arvonimi Romanian marsalkka

Alexandru Averescu (22. huhtikuuta 1859, Izmail, Moldavia3. lokakuuta 1938 Bukarest)[1] oli romanialainen kenraali ja poliitikko. Hän kohosi kansallissankariksi ensimmäisen maailmansodan aikana ja toimi Romanian pääministerinä kolmesti vuosina 1918, 1920–1921 sekä 1926–1927.

Averescu palveli sotilaana Romanian itsenäisyyssodassa Venäjän–Turkin sodan aikana 1877–1878 ja jatkoi sen jälkeen sotilasopintojaan Italiassa. Kenraalina ja vastanimitettynä sotaministerinä hän kukisti suuren talonpoikaiskapinan maalis–huhtikuussa 1907 käyttäen ankaria keinoja. Toisen Balkanin sodan aikana vuonna 1913 Averescu toimi Romanian armeijan esikuntapäällikkönä ja johti sotilasoperaatioita Bulgariaa vastaan.[1] Romanian liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle elokuussa 1916 hän sai johdettavakseen kolmannen armeijan, joka vastasi maan etelärajan puolustuksesta Bulgarian hyökkäysten varalta. Syyskuusta 1916 alkaen hän johti eteläistä armeijaryhmää, joka kärsi pian tappion yhtyneille bulgarialais-turkkilaisille joukoille hyökätessään Tonavan yli Flămândassa. Averescu sai kuitenkin maineensa takaisin johtaessaan seuraavana vuonna Karpaateilla puolustustaisteluita hyökkääviä saksalaisia vastaan.[2] Hänen johtamansa armeija saavutti vuonna 1917 merkittävän torjuntavoiton saksalaisista Mărăștin taistelussa. Averescu sai tämän jälkeen Romaniassa sankarillisen maineen.[1] Romanian vastarinta kuitenkin murtui pian ja Venäjän irtauduttua sodasta lokakuun vallankumouksen jälkeen Romania jäi yksin vihollisten ympäröimäksi.

Maaliskuussa 1918 kuningas Ferdinand I nimitti Averescun Romanian pääministeriksi Ion I. C. Brătianun seuraajana, ja tämä sai tehtäväkseen neuvotella aselevon keskusvaltojen kanssa. Kuningas ei ollut tyytyväinen neuvotteluissa sovittuihin ehtoihin ja Averescu erosi pääministerin tehtävästä ennen kuin Romanian sodasta irrottanut Bukarestin rauhansopimus allekirjoitettiin toukokuussa 1918.[1][2] Hän jätti myös armeijan ja siirtyi politiikkaan perustamalla populistisen Kansanpuolueen.

Averescu palasi Romanian pääministeriksi maaliskuussa 1920 ja hänen hallituksensa ryhtyi toteuttamaan odotettua maareformia, tosin varsin laimennetussa muodossa. Hänen toinen hallituksensa kaatui joulukuussa 1921, mutta hän palasi vielä kolmannen kerran pääministeriksi maaliskuussa 1926. Averescu pyrki poliittisella urallaan vähentämään Romanian politiikkaa hallinneen Kansallisliberaalin puolueen valtaa, mutta huonolla menestyksellä. Hänen sisäpolitiikkansa oli enimmäkseen konservatiivista ja autoritääristä.[1] Averescun kolmas hallitus kaatui vuonna 1927 kun paljastui, että hän oli käynyt salaa neuvotteluja kruununperimysoikeutensa menettäneen prinssi Karolin kanssa.

Averescu ylennettiin vuonna 1930 marsalkaksi. Kuninkaaksi tullut Kaarle II nimitti hänet 1937 kuninkaallisen neuvoston jäseneksi. Hän kuoli seuraavana vuonna.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Alexandru Averescu (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.5.2013.
  2. a b c Alexandru Averescu (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 28.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]