Mihail Kogălniceanu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mihail Kogălniceanu, Mișu Poppin maalaama muotokuva.

Mihail Kogălniceanu (6. syyskuuta 1817 Iași, Moldavia1. heinäkuuta 1891 Pariisi, Ranska) oli romanialainen valtiomies ja historioitsija, joka toimi Romanian pääministerinä vuosina 1863–1865. Hän oli myös yksi romanialaisen historiankirjoituksen perustajista.[1]

Saksassa opiskellut Kogălniceanu asettui vuonna 1838 Iașiin, jossa hän ryhtyi kirjoittamaan aktiivisesti Romanian historiasta ja politiikasta.[2] Hän ryhtyi vuonna 1840 julkaisemaan Dacia literară -kirjallisuuslehteä ja Arhiva românească -nimistä historiallista aikakauskirjaa. Hän julkaisi myös vuosina 1845–1852 kolmiosaisen kokoelman muinaisia moldavialaisia kronikoita. Turkkilaiset viranomaiset pyrkivät ajoittain puuttumaan Kogălniceanun pitämiin yleisöluentoihin Romanian historiasta niiden avoimen kansallismielisyyden vuoksi. Vallankumousvuonna 1848 hän julkaisi ”Kansallisen puolueen toiveet Moldaviassa” -nimisen poliittisen pamfletin, minkä seurauksena hän joutui pakenemaan tilapäisesti Itävallan puolelle Bukovinaan. Kogălniceanu kamppaili vuosien ajan Moldavian ja Valakian yhdistymisen puolesta. Hän kannatti myös maareformia ja romaniväestön vapauttamista orjuudesta.[1]

Romanian valtion perustamisen jälkeen ruhtinas Alexandru Ioan Cuza nimitti Kogălniceanun pääministeriksi lokakuussa 1863. Hänen hallituksensa toteutti monia merkittäviä uudistuksia, kuten luostarien omaisuuden pakkolunastus, maanomistussuhteita muuttanut vuoden 1864 maalaki ja koululaitoksen uudistaminen. Nämä toimet nostattivat vastarintaa varsinkin aatelisten suurmaanomistajien piirissä, ja osa uudistuksista oli ajettava läpi toukokuussa 1864 suoritetun valtiokaappauksen turvin. Ajauduttuaan erimielisyyksiin myös ruhtinas Cuzan kanssa Kogălniceanu joutui eroamaan helmikuussa 1865.[1][2] Hän toimi myöhemmin Romanian sisäministerinä 1868–1870 ja 1879–1880 sekä ulkoministerinä 1876 ja 1877–1878. Hänen ulkoministerikaudelleen osui Venäjän–Turkin sota, jonka lopputulos varmisti Romanialle täyden itsenäisyyden Turkista. Kogălniceanu toimi Romanian edustajana Berliinin kongressissa 1878 yhdessä Ion Brătianun kanssa. Hän oli vielä sen jälkeen maansa lähettiläänä Pariisissa 1880–1881. Myöhempinä vuosinaan hän esiintyi Brătianun hallituksen arvostelijana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mihail Kogălniceanu (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.9.2015.
  2. a b c Nordisk familjebok (1911), s. 480 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]