Lascăr Catargiu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lascăr Catargiu, D. Williamin piirros vuodelta 1881.

Lascăr Catargiu (13. marraskuuta 1823 Iași, Moldavia11. huhtikuuta 1899 Bukarest) oli romanialainen valtiomies, joka toimi Romanian pääministerinä neljä kertaa vuosina 1866, 1871–1876, 1889, 1891–1895.[1]

Catargiusta tuli vuonna 1858 jäsen niin sanottuun ad hoc -divaaniin, joka oli perustettu päättämään Moldavian ja Valakian ruhtinaskuntien tulevasta hallinnosta. Vuonna 1859 konservatiivit kannattivat häntä Moldavian ruhtinaaksi, mutta häntä ei valittu tähän tehtävään. Moldavian ja Valakian yhdistyttyä Romanian ruhtinaskunnaksi Catargiu osallistui ensimmäisen ruhtinaan Alexandru Ioan Cuzan syrjäyttämiseen ja Hohenzollern-Sigmaringen-sukuisen Kaarle I:n valitsemiseen tämän tilalle. Catargiu kuului helmikuusta toukokuuhun 1866 Romaniaa hallinneeseen kolmijäseniseen valtionhoitajakuntaan. Kaarle I:n noustua valtaistuimelle toukokuussa 1866 Catargiu nimitettiin pääministeriksi, mutta hän joutui väistymään jo saman vuoden heinäkuussa.[1]

Kuningasta vastaan suuntautuneiden levottomuuksien riehuessa Romaniassa Catargiu nimitettiin toisen kerran pääministeriksi vuonna 1871 ja tällä kertaa hän pysyi vallassa viisi vuotta. Vuosina 1876–1888 hän oli oppositiossa ja arvosteli hyvin jyrkästi tuolloin vallassa olleita liberaaleja.[1] Liberaalien hallinto yritti myös asettaa hänet ja hänen entisen hallituksensa syytteeseen. Catargiu oli vuodesta 1880 konservatiivien johtaja ja hän edesauttoi liberaalin Ion Brătianun syrjäyttämistä pääministerin paikalta vuonna 1888. Catargiu oli sen jälkeen itse vielä kahdesti pääministerinä, huhtikuusta marraskuuhun 1889 ja joulukuusta 1891 lokakuuhun 1895. Hänen viimeinen hallituksensa toteutti joitain maltillisia taloudellisia ja maanomistusta koskeneita uudistuksia. Hän johti konservatiivipuoluetta kuolemaansa asti.[2][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Lascăr Catargiu (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.9.2015.
  2. Nordisk familjebok (1905), s. 1292 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]