Ion Gigurtu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ion Gigurtu
Ion Gigurtu.jpg
Romanian pääministeri
Edeltäjä Gheorghe Tătărescu
Seuraaja Ion Antonescu
Romanian ulkoministeri
Edeltäjä Grigore Gafencu
Seuraaja Constantin Argetoianu
Henkilötiedot
Syntynyt 24. kesäkuta 1886
Romanian lippu Drobeta-Turnu Severin, Romanian kuningaskunta
Kuollut 24. marraskuuta 1959 (73 vuotta)
Romanian lippu Râmnicu Sărat, Romanian sosialistinen kansantasavalta
Ammatti insinööri
poliitikko
pankkiiri
diplomaatti
Tiedot
Puolue Romanian kansanpuolue -1932
Romanian kansallinen agraaripuolue 1932-1935
Romamian kansallinen kristillinen puolue 1935-1938
Romanian kansallinen uudelleensyntymisen rintama 1938-1940
Uskonto ortodoksi

Ion Gigurtu (24. kesäkuuta 1886, Drobeta-Turnu Severin24. marraskuuta 1959 Râmnicu Sărat) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä kahden kuukauden ajan heinä-syyskuussa 1940 viimeisenä pääministeri kuningas Kaarle II:n diktatuurisena valtakautena.

Ura teollisuudessa ja politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Insinöörikoulutus Saksassa ja upseerina sodissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gigurtu opiskeli insinööriksi Saksassa Freiburgin kaivosteknillisessä yliopistossa ja edelleen Berliinin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui kaivosinsinööriksi. Opintojensa jälkeen vuosina 1912-1916 hän toimi Romanian kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastajana. Hän osallistui upseerina vuonna 1913 käytyyn toiseen Balkanin sotaan ja vuosina 1916-1918 käytyyn ensimmäiseen maailmansotaan. Gigurtu toimi vuodesta 1921 aina lokakuuhun 1944 asti kaivosyhtiö Mican toimitusjohtajana.[1]

Oikeistolaisena sotienvälisen ajan poliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gigurtu liittyi maailmansodan jälkeen marsalkka Alexandru Averescun perustamaan oikeistolaiseen Kansanpuolueeseen. Vuodesta 1926 hän edusti puoluetta Romanian parlamentissa. Vuonna 1932 liittyi Kansanpuolueen hajotessa siitä muodostuneeseen Octavian Gogan johtamaan Romanian kansalliseen agraaripuolueeseen. Joulukuussa 1937 Goga muodosti hallituksen ja otti Gigurtun hallituksensa kauppa- ja teollisuusministeriksi. Hallitus hajosi jo helmikuussa 1938 kuningas Kaarlen ottaessa vallan käsiinsä kumoamalla perustuslain. Gigurtu liittyi keväällä 1938 kuninkaan perustamaan ainoaan sallittun puolueeseen Romanian kansalliseen uudelleensyntymisen rintamaan.[1]

Romanian politiikan huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gigurtu (vasemmalla) vieraili pääministerinä heinäkuussa 1940 Salzburgissa Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin vieraana. Aiheena Romanian ja Unkarin kiista Transsilvaniasta.

Gigurtulla oli Saksassa koulutuksensa saaneena 1930-luvulla läheiset suhteet valtaannousseeseen natsi-Saksan johtoon, erityisesti Hermann Göringiin.[2] Romanian kuningaskunta joutui syyskuussa 1939 käynnistyneessä Toisessa maailmansodassa hankalaan tilanteeseen. Elokuussa 1939 Saksan ja Neuvostoliiton tekemän Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perusteella Romania joutui luovuttamaan kesäkuussa 1940 ensin Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan Neuvostoliitolle.[3], [4] Aluemenetysten seurauksensa pääministeri Gheorghe Tătărescu joutui eroamaan ja uudeksi pääministeriksi nousi Gigurtu, joka oli ollut Tătărescun hallituksen loppuvaiheessa kesäkuun 1940 ulkoministerinä ja hyväksymässä kuninkaan johtamassa kruununneuvostossa Neuvostoliitolle tehdyt alueluovutukset. Gigurtun nimittäminen ulkoministeriksi kesäkuun alussa 1940 nähtiin ulkopolittisen suuntauksen kääntymisenä lähemmäksi natsi-Saksaa, josta oli osoituksena kauppasopimus, joka suuntasi Romanian öljynviennin enenevässä määrin Saksaan.[5], [6] Gigurtun hallitus oli leimallisesti äärioikeistolainen, sillä ministereiksi nostettiin äärioikeistolaisen Rautakaarti-liikkeen johtaja Horatio Sima ja kaksi muuta liikkeen jäsentä. Romanian saksalaisvähemmistö sai myös edustajansa hallitukseen.[7] Valtaannousseen Gigurtun hallituksen ulkopoliittiset vaikeudet kuitenkin jatkuivat edelleen, sillä Romania joutui luovuttamaan vielä 30. elokuuta 1940 Saksan ja Italian johtaman Wienin toisen välitystuomion päätösten perusteella Pohjois-Transilvanian Unkarille.[8] Romaniassa oli näiden aluemenetysten johdosta mellakoita, jotka pakottivat syyskuun alussa 1940 kuningas Kaarlen ja pääministeri Gigurtun luopumaan vallasta. Pääministeriksi nousi marsalkka Ion Antonescu kuningas Kaarlen nuoren pojan Mikaelin noustessa symboliseksi maan johtajaksi todellisen vallan ollessa marsalkka Antonesculla.

Syrjässä politiikasta ja lopuksi vankeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1940 Ion Gigurtu siirtyi eläkkeelle julkisesta elämästä johtaamaan kaivosyhtiö Micaa. Elokuussa 1944 kuningas Mikael teki vallankaappauksen syrjäyttäen marsalkka Antonescun.[9] Ion Gigurtu joutui marraskuussa 1944 kotiarestiin ja oli myöhemmin vankeudessa kesäkuuhun 1946 asti. Syytteet liittyivät Gigurtun 1930-luvun natsi-Saksaa kohtaan tuntemiin sympatioihin sekä hallitusaikaan, jolloin Romania joutui luovuttamaan osan Transilvaniaa Unkarille. Romaniassa Neuvostoliiton tukemat kommunistit saivat keväästä 1945 alkaen entistä määräävämmän aseman. Kuninkaan jouduttua vuoden 1947 lopulla eroamaan Romaniasta tuli kansantasavalta. Kommunistijohtoinen valtio vangitsi Gigurtun useita kertoja, lopullisesti toukokuussa 1950 ilman oikeudenkäyntia. Näytösoikeudenkäynti järjestettiin vasta kesällä 1956, jolloin hänet tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen. Gigurtu kuoli vankeudessa marraskuussa 1959. Romanian korkein oikeus rehabilitoi Gigurtun kommunistivallan päättymisen jälkeen vuonna 1999.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Biografi - Ion Gigurtu biografii.famouswhy.ro. Viitattu 28.12.2018. (romaniaksi)
  2. Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 30
  3. Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 37
  4. Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 122
  5. Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40, s. 146
  6. Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947, s. 32
  7. Dennis Deletant: Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944, s. 51
  8. Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 128
  9. Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 471

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rebecca Haynes: Romanian Policy Towards Germany, 1936-40. New York: Palgrave Macmillan, 2000. ISBN 978-1-379-41107-8. (englanniksi)
  • Dennis Deletant: Hitler's Forgotten Ally: Ion Antonescu and his Regime, Romania 1940-1944. New York: Palgrave Macmillan, 2006. ISBN 978-1-349-54401-8. (englanniksi)
  • Aleksandr Dyukov, Olesya Orlenko: Divided Eastern Europe: Borders and Population Transfer, 1938-1947. Newcaastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 2012. ISBN 978-1-4438-3582-4. (englanniksi)
  • Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet - Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet aseveljet 1939-1944. Jyväskylä: Docendo Oy, 2015. ISBN 978-952-29-170-4.