Porin Konepaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Porin Konepaja Oy (ruots. Björneborgs Mekaniska Werkstad, lyh. BMW) oli Porissa vuonna 1858 perustettu valimo ja konepaja.

Porin Konepajan perustivat porilainen kauppias Carl Anton Björnberg sekä Leineperin ruukin samana vuonna omistukseensa hankkinut lakimies K. J. Lönegren. Se päätyi myöhemmin 1800-luvulla Oy W. Rosenlew Ab:n omistukseen. Porin Konepajasta kasvoi vuosien kuluessa yksi Suomen merkittävimmistä alan yrityksistä, joka valmisti tuotteita paistinpannuista aina laivoihin asti. Teollinen toiminta sen tuotantotiloissa jatkuu myös 2000-luvulla.

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porin Konepajan ensimmäiset rakennukset valmistuivat 1859 Isosantaan Kokemäenjoen rannalle. Aluksi konepajalla valmistettiin lähinnä maataloustyökaluja, myöhemmin toimintaa laajennettiin muun muassa erilaisiin valutavaroihin. Vuonna 1863 Porin Konepajassa tehtiin yrityksen alkuaikojen suurimittaisin työ, kun siellä valmistettiin Keski-Porin kirkon valurautainen torni. Vuonna 1868 konepaja alkoi valmistaa junanvaunuja, mutta niiden toimittaminen Riihimäki–Pietari-radalle oli hankalaa, koska Poriin ei johtanut vielä rautatietä.[1]

Vuonna 1863 Porin Konepajalla valettu Keski-Porin kirkon torni.

1870-luvun alussa yhtiö joutui vararikkoon tuotantotilat tuhonneen tulipalon johdosta. Toiminta jatkui kuitenkin välittömästi, kun uusiksi omistajiksi tulivat ruotsalainen insinööri C. J. Lindström ja porilainen kauppias Karl Borg. Vuonna 1877 Porin Konepajan omistajaksi tuli Oy W. Rosenlew Ab. Samalla konepaja laajensi tuotantoaan vaativampiin tuotteisiin, kuten höyrylaivoihin ja erilaisiin metsäteollisuuden laitteisiin. Vuonna 1889 valmistuivat konepajalla suuret modernisoinnit. Tehdas sai muun muassa ensimmäiset sähkövalonsa sekä uusia koneita Englannista. Vuonna 1885 jokirantaan valmistui uusi telakka.[1]

1900-luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pori sai rautatien vuonna 1895 ja konepaja alkoi jälleen valmistaa junanvaunuja. Vuonna 1904 konepaja erotettiin Rosenlewista omaksi yhtiökseen, jonka nimeksi tuli Björneborgs Mekaniska Werkstad Ab. Konepajan tuotteissa käyttettiin usein nimestä lyhennettyä leimaa BMW. Kaupungistumisen myötä tuotantoon otettiin keskuslämmityskattiloita ja lämpöpattereita.[1] 1910-luvulla alettiin maatalouden tarpeisiin valmistaa maamoottoreita. Porin Konepajan valmistamat moottorit tunnettiin nimellä BMW-moottorit.

Porin Konepajan valmistama lokomobiili vuodelta 1913.

Suomen suurimpiin kuulunut, nykyisinkin käytössä oleva valimorakennus valmistui vuonna 1903. Sen suunnitteli arkkitehti Johan Nordstrand. Lyhyen taantuman jälkeen kysyntä jälleen lisääntyi ensimmäisen maailmansodan ansiosta. Tähän vaikuttivat erityisesti Venäjän laivaston suuret tilaukset.[1] Sodan aikana valmistui tehdasalueelle useita suuria rakennuksia. Arkkitehti Torkel Nordmanin suunnittelema konttorirakennus saatiin valmiiksi vuonna 1916. Vuotta myöhemmin nousi suuri koneistushalli ja 1918 myös Nordmanin suunnittelema monumentaalinen konehalli.

Porin Konepajan tuotanto muuttui olennaisesti maailmansotien välisenä aikana. Junanvaunut ja höyrykoneet jäivät pois ja tilalle tuli koneistuvan maatalouden tarpeisiin tarkoitettuja laitteita, joista tärkeimpiä olivat puimakoneet. 1930-luvulla valmistuivat Jarl Eklundin suunnittelemat uusi koneistushalli sekä puimakonetehdas. Vuonna 1932 Björneborgs Mekaniska Werkstad liitettiin jälleen osaksi Rosenlew-yhtiöitä.

Sodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan sytyttyä tehtailla valmistettiin lähinnä materiaalia armeijan tarpeisiin, kuten erilaisia ammuksia. Sodan päättymisen jälkeen konepajalla tehtiin sotakorvaustuotteita Neuvostoliitolle. Tehdas erikoistui valmistamaan suuria höyrykäyttöisiä generaattoreita, joita käytettiin sähköttömillä syrjäseuduilla. Konepaja valmisti Neuvostoliittoon kaikkiaan 310 generaattoria. Ne olivat valtavia koneita, joiden höyrykattilan paino oli 12 tonnia ja savupiippu oli 40 metriä korkea.[1] Sotakorvausaikana rakennettiin myös uusi valimo, joka valmistui 1948.

Porin Konepajan aluetta nykypäivänä. Oikealla Mekani, vanhin säilynyt rakennus (1871).

Onnistuneet sotakorvaustuotteet toivat yritykselle jatkossakin tilauksia Neuvostoliitosta. 1950-luvun alussa tehtaalla alettiin valmistaa leikkuupuimureita sekä jääkaappeja ja pesukoneita, joista Rosenlew tuli vuosien saatossa tunnetuksi.[1]

1970-luvun alussa Porin Konepajan toiminnot oli jaettu neljään eri yksikköön; kotitalouskonetehtaaseen, maatalouskonetehtaaseen, valimoon sekä prosessi- ja lämpötekniseen tehtaaseen. Rosenlewin toiminta jatkui vuoteen 1987 saakka, jolloin yhtiö sulautettiin osaksi Rauma-Repolaa. Kodinkoneiden valmistus siirtyi myöhemmin ruotsalaisen Electroluxin haltuun, joka lopetti tuotannon vuonna 1998. Valimotoimintaa on vuodesta 1988 jatkanut Componenta Pori. Vanhan maatalouskonetehtaan tiloissa toimii nykyään Sampo-Rosenlewin leikkuupuimureita valmistava tehdas.

Tehdasmiljöö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konepajan rakennukset kuuluvat samaan suojeltuun tehdasmiljööseen kuin niiden läheisyydessä olevat Porin puuvillatehdas ja Isosannan höyrysaha. Ne ovat osa Porin kansallista kaupunkipuistoa ja kuuluvat myös Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Porin Konepajalla valmistettuja tuotteita on nykyään nähtävillä Aittaluodossa sijaitsevassa Rosenlew-museossa.

Porin Konepajalla rakennettuja aluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakkalaiva Kemi (1901).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Teollisuustyön jäljillä: Porin konepaja (1858–) Porin kaupunki. Arkistoitu 20.10.2016. Viitattu 7.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Porin_Konepaja&oldid=22226352”