Bernhard Indrenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bernhard Indrenius.
Bernhard Indrenius pietarilaisen A.Lorensin visiittikorttikuvassa.

Bernhard Indrenius (16. tammikuuta 1812 Hamina23. lokakuuta 1884 Pietari) oli suomalainen vapaaherra ja jalkaväenkenraali,[1] joka palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa ja siirtyi sitten Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[2]

Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun. Indrenius valmistui upseeriksi Haminan kadettikoulusta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835[1]. Kaukasian sodissa 1837–1853 hän toimi muun muassa armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[3][4]

Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Mikkelin ja sitten Viipurin läänin kuvernööriksi 1856. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1862 ja jalkaväenkenraaliksi 1872.[1] Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[5] Hänet korotettiin vapaaherraksi 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[4][6]

Indrenius toimi ruotuväkikomitean puheenjohtajana 1866, asevelvollisuuskomitean puheenjohtajana 1871 sekä aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäivillä 1863–1864, 1867, 1872 ja 1877–1878.[1][7]

Indreniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1846 oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja (1826–1848).[2] Vuonna 1857 hän avioitui Johan Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin (1835–1929) kanssa. Tullihallituksen pääjohtajana toiminut Bernhard Anton Harald Indrenius (1865–1920) oli heidän poikansa.[8] Naimakaupan yhteydessä Bernhard Indrenius sai haltuunsa Kyminkartanon kartanon.

  1. a b c d Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 329–330. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  2. a b Indrenius, Bernhard Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006– (viitattu 14.4.2021).
  3. Indrenius. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  4. a b Indrenius-Zalewski. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  5. Finland: Governors-general.[vanhentunut linkki]
  6. Savolainen, Raimo: Indrenius, Bernhard (1812–1884). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid landtdagen i Helsingfors år 1872. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och Adeln å Landtdagen I Helsingfors år 1872. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1874, ss. 431-433.
  8. Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 139–140. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.