Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun. Indrenius valmistui upseeriksi Haminan kadettikoulusta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835[1]. Kaukasian sodissa 1837–1853 hän toimi muun muassa armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[3][4]
Indrenius toimi ruotuväkikomitean puheenjohtajana 1866, asevelvollisuuskomitean puheenjohtajana 1871 sekä aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäivillä 1863–1864, 1867, 1872 ja 1877–1878.[1][7]
Indreniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1846 oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja (1826–1848).[2] Vuonna 1857 hän avioitui Johan Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin (1835–1929) kanssa. Tullihallituksen pääjohtajana toiminut Bernhard Anton Harald Indrenius (1865–1920) oli heidän poikansa.[8] Naimakaupan yhteydessä Bernhard Indrenius sai haltuunsa Kyminkartanon kartanon.
↑ abcdHeikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 329–330. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
↑ abIndrenius, Bernhard Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006– (viitattu 14.4.2021).
↑Indrenius. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
↑Savolainen, Raimo: Indrenius, Bernhard (1812–1884).Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid landtdagen i Helsingfors år 1872. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och Adeln å Landtdagen I Helsingfors år 1872. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1874, ss. 431-433.
↑Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 139–140. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.