Axel Fabian af Enehjelm
Axel Fabian af Enehjelm (31. lokakuuta 1861 Isokyrö – 1. kesäkuuta 1922 Kööpenhamina, Tanska)[1] oli suomalainen sotilas ja virkamies, joka toimi vuosina 1910–1915 tullihallituksen pääjohtajana ja vuosina 1915–1917 Oulun läänin kuvernöörinä. Hän oli kuvernöörinä epäsuosittu venäläismielisyytensä vuoksi.
Af Enhjelm kuului af Enehjelmin aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat majuri Matias Fabian af Enehjelm ja Ida Sofia Malmberg. Af Enehjelm kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1876–1883 ja palveli sen jälkeen upseerina Vaasan tarkk’ampujapataljoonassa. Hän sai 1883 aliluutnantin, 1888 luutnantin, 1893 esikuntakapteenin ja 1900 kapteenin arvon. Suomen sotaväen lakkauttamisen jälkeen hän toimi Suomen maalaisten paloapuyhtiön edustajana Vaasassa 1902–1903, Vaasan vt. poliisimestarina 1903–1905 ja Helsingin poliisimestarina kesäkuusta joulukuuhun 1905. Hän sai reservissä ylennyksen everstiluutnantiksi vuonna 1904 ja erosi armeijasta everstinä tammikuussa 1906.[1] Kenraalikuvernööri Bobrikovin tukijana af Enehjelmistä ei suomalaisten keskuudessa pidetty, mutta 1906 hänet nimitettiin virkamieheksi kenraalikuvernöörin kansliaan ja lokakuussa 1910 tullihallituksen päätirehtööriksi. Päätirehtöörinä ollessaan af Enehjelm sai vuonna 1915 valtioneuvoksen arvonimen.
Oulun läänin kuvernöörinä af Enehjelm aloitti 8. heinäkuuta 1915. Hänen saavutuksensa kuvernöörinä liittyvät lähinnä pyrkimyksiin estää jääkärien toiminta, mihin hän käytti laittomia vangitsemisia, kotietsintöjä, ilmiantoja ja uhkailuja. Af Enehjelmin väitettiin olleen vastuussa myös sotavankeja pakoon auttaneen Taavetti Lukkarisen kuolemantuomiosta ja teloituksesta, sillä hän ei tehnyt mitään pelastaakseen Lukkarisen harvinaiselta rangaistukselta[2][3]. Tammikuussa 1917 af Enehjelmin aloitteesta perustettiin 100-miehinen poliisiryhmä etsimään jääkäreitä sekä urheilu- ja ampumaseurojen puheenjohtajia. Uusi poliisikunta ei kuitenkaan ehtinyt toimia kauan, kun Venäjän vallankumous muutti tilanteen.
Oulun kaupunginvaltuusto kävi 17. maaliskuuta af Enehjelmin luona vaatimassa tämän eroa. Af Enehjelm ilmoitti valtuustolle eroavansa. Af Enehjelm lähti Oulusta 24. maaliskuuta. Vuonna 1918 hän matkusti Pietariin, josta hänet kuitenkin palautettiin Suomeen. Suomessa silloinen Terijoen komendantti Kai Donner vangitsi af Enehjelmin ja hänet lähetettiin Helsinkiin, jossa hänet kuitenkin vapautettiin. Jouduttuaan Suomessa ihmisten vihan ja halveksunnan kohteeksi af Enehjelm muutti Tanskaan, jossa hän kuoli vuonna 1922.
Af Enehjelmillä oli puolisonsa Anna Maria Louise Ernstin kanssa kolme lasta, joista yksi oli Korkeasaaren eläintarhan intendentti Curt af Enehjelm. Oopperalaulaja ja radiokuuluttaja Alexis af Enehjelm oli Axel Fabian af Enehjelmin veljenpoika.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Samuli Onnela: Oulun lääni 200 vuotta, s. 57. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu, 1975.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna ätterna, A–G, s. 300–301. Helsinki 1954.
- ↑ Joni Skiftesvik: Hirttopuu säästyi aktivistin muistomerkiksi Yle 15.7.2010. Viitattu 12.2.2020.
- ↑ Esko Aho: Epäonninen separatisti on yhä arvoitus Kaleva 2.10.2016 (Oulun kaupunki). Viitattu 12.2.2020.
| ||||||||||||||||
