Carl Henrik Ehrenstolpe

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carl Henrik Ehrenstolpe (1753 tai 1754 Ruotsi1825 Pärnu, Viro) oli Ruotsissa syntynyt ja Suomeen muuttanut sotilas ja virkamies. Hän oli everstiluutnantti, Haapaniemen kadettikoulun johtaja 1781–1782 ja Oulun läänin maaherra 1809–1820[1].

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehrenstolpen sukujuuret ulottuvat Saksan Pommeriin, jossa suvun nimenä oli Brandenburg. Eräs Ruotsiin muuttaneen sukuhaaran jäsen aateloitiin vuonna 1691, jolloin hän otti sukunimekseen Ehrenstolpe. Carl Henrik Ehrenstolpe syntyi aatelisperheeseen Länsi-Götanmaalla 1754. Monien sukulaistensa tavoin Ehrenstolpe muutti Suomeen, jossa hän meni kolmetoistavuotiaana armeijan palvelukseen Turun läänin rykmenttiin.[2]

Ehrenstolpe osallistui Viaporin valtaukseen vuonna 1772. Jakob Magnus Sprengtportenin ja Georg Magnus Sprengtportenin johtama valtaus liittyi kuningas Kustaa III:n tekemään vallankaappaukseen, jolla säätyvallan aika Ruotsissa lopetettiin. Ansioistaan kaappauksessa nuori Ehrenstolpe ylennettiin aliluutnantiksi. Ehrenstolpe sai siirron Savon jalkaväkirykmentin tykistöupseeriksi ja toimi myöhemmin myös opettajana Haapaniemen kadettikoulussa. Hän osallistui Kustaa III:n sotaan vuosina 1788–1789 ollen uskollinen kuninkaalle koko sodan ajan. Ehrenstolpe erosi armeijasta everstiluutnanttina vuonna 1796.[2]

Kun Suomen sota alkoi, Ehrenstolpe meni suomalaisen lähetyskunnan kanssa Pietariin päästäkseen hyviin väleihin venäläisten kanssa. Georg Magnus Sprengtporten nimitettiin sodan päätyttyä Suomen ensimmäiseksi kenraalikuvernööriksi ja tämän avulla Ehrenstolpe sai nimityksen Oulun läänin maaherraksi tammikuussa 1809.[2]

Ehrenstolpen maaherrakausi kesti vuodesta 1809 vuoteen 1820. Käytännössä Ehrenstolpe erosi tehtävistään jo 1819, jolloin hänen sijaisekseen tuli Oulun läänin seuraava maaherra Samuel Fredrik von Born. Ehrenstolpe ei ollut maaherrana kovinkaan suosittu, mikä johtui toisaalta vaikeista ajoista ja toisaalta Ehrenstolpen omasta luonteesta ja käytöksestä. Sodan jäljiltä koko maan virkakunta oli hajallaan ja lisäksi Ehrenstolpen maaherrakauden alkuvuosiin sattui useita katovuosia. Ehrenstolpe oli aatelissukua eikä epäröinyt näyttää muille ”ylemmyyttään”. Oulussa tällaiseen ei ollut totuttu ja maaherran käytöstä paheksuttiin. Maaherran ja kaupunkilaisten välinen juopa kasvoi niin suureksi, että Ehrenstolpe erosi vuonna 1819.[2]

Ehrenstolpe muutti Viroon, jossa hän kuoli marraskuussa 1825.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, osa 2, palsta 710. Otava, 1968.
  2. a b c d Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia III, s. 71–74. Oulu: Oulun kaupunki, 1975. ISBN 951-95283-2-6.
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.