Tandefelt kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1761. Hän opiskeli oikeustiedettä ja toimi eri tehtävissä Turun hovioikeudessa. Tandefelt nimitettiin Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvokseksi 1775. Vaasan läänin vt. maaherraksi Tandefelt nimitettiin vuonna 1778, Oulun läänin maaherraksi 1782 ja takaisin Vaasan lääniin vakinaiseksi maaherraksi 1785. Tandefelt erotettiin virastaan 1794.[1]
Erottamisensa jälkeen Tandefelt oli muutaman vuoden poissa valtakunnan politiikasta. Hän rakennutti kartanon Hartolaan omistamalleen Ekon tilalle. Tila oli erotettu hänelle Koskipään kartanosta jo 1760-luvulla.[2] Vuonna 1799 hänet nimitettiin Örebron läänin vt. maaherraksi, mutta hän ei ottanut virkaa vastaan. Tandefelt oli Tukholman korkeimman oikeuden jäsenenä vuodet 1800–1806. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Turun hovioikeuden presidentiksi.[1]
Tandefelt oli myös Ruotsin säätyvaltiopäivien valtiopäivämiehenä vuosina 1769, 1770, 1778, 1789 ja 1800 sekä vt. oikeuskanslerina Porvoon maapäivillä 1809. Samana vuonna hänet nimitettiin vastaperustetun hallituskonseljin oikeusosaston jäseneksi. Tandefelt oli oikeusosaston vanhin jäsen.[1]
Kristiina Kalleinen: Tandefelt, Adolf (1747–1822)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.2.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
