Adolf Tandefelt

Adolf Tandefelt
	; Adolf Tandefelt, Carl Fredric von Bredan maalaama muotokuva.
Turun hovioukeuden presidentti
	1805–1822
Suomen hallituskonseljin oikeusosaston jäsen sekä vanhin jäsen
	2.10.1809–5.1.1822
Oikeuskansleri
	Porvoon valtiopäivät 22.3.–19.7.1809 (vt.)
Seuraaja	Matthias Calonius (Prokuraattori)
Valtiopäivämies
	1769, 1770, 1778, 1789 ja 1800
Maaherra
	Vaasan lääni 1778 (vt.) sekä varsinainen 1785–1794
Maaherra
	Oulun lääni 1782
Henkilötiedot
Syntynyt	8. elokuuta 1747; Koskipää Mansion, Hartola
Kuollut	5. tammikuuta 1822 (74); Helsinki
Arvonimi	vapaaherra
Vanhemmat	Otto Tandefelt; Ottiliana Lovisa Gyllenecker
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Adolf Fredrik Tandefelt (8. elokuuta 1747 Hartola – 5. tammikuuta 1822 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra, maaherra, keisarillisen Turun hovioikeuden presidentti sekä moninkertainen valtiopäivämies.^[3]^[4]

Historia

Adolf syntyi Tandefeltin aatelissukuun, kornetti, Otto Tandefelt, till Koskipään (1695–1757) ja tämän puolison Ottiliana Lovisa Gylleneckerin (1718–1788) kahdeksanneksi lapseksi, perheen muut sisaret olivat, majuri Johan Tandefelt, Margareta Elisabet Tandefelt, kapteeni Otto Tandefelt, till Koskipää, Ottiliana Lovisa Tandefelt, Christian Tandefelt, majuri Gabriel Tandefelt, everstiluutnantti Robert Tandefelt, paroni Adolf Tandefelt, Vendla Catharina Tandefelt, Elisabet Sofia Tandefelt ja Fredrik Tandefelt.^[3]

Työhistoria

Tandefelt kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1761. Hän opiskeli oikeustiedettä ja toimi eri tehtävissä Turun hovioikeudessa. Tandefelt nimitettiin Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvokseksi 1775. Vaasan läänin virkaatekeväksi maaherraksi Tandefelt nimitettiin vuonna 1778, Oulun läänin maaherraksi 1782 ja takaisin Vaasan lääniin vakinaiseksi maaherraksi 1785. Tandefelt erotettiin virastaan 1794.^[5]

Erottamisensa jälkeen Tandefelt oli muutaman vuoden poissa valtakunnan politiikasta. Hän rakennutti kartanon Hartolaan omistamalleen Ekon tilalle. Tila oli erotettu hänelle Koskipään kartanosta jo 1760-luvulla.^[6] Vuonna 1799 hänet nimitettiin Örebron läänin virkaatekeväksi maaherraksi, mutta hän ei ottanut virkaa vastaan. Tandefelt oli Tukholman korkeimman oikeuden jäsenenä vuodet 1800–1806. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Turun hovioikeuden presidentiksi.^[5]

Tandefelt oli myös Ruotsin säätyvaltiopäivien valtiopäivämiehenä vuosina 1769, 1770, 1778, 1789 ja 1800 ja vaalivaltakirjan tarkastajana sekä virkaatekevänä oikeuskanslerina Porvoon valtiopäivillä 1809.^[7] Samana vuonna hänet nimitettiin vastaperustetun Suomen hallituskonseljin oikeusosaston jäseneksi. Tandefelt oli oikeusosaston vanhin jäsen.^[5]

Kunnianosoitukset

Korotettu vapaaherralliseen arvoon 18.7.1809 ja introdusoitu Suomen Ritarihuoneeseen 17.9.1818.^[8]^[9]

Lähteet

↑ Viranhaltijat Oikeuskanslerin virasto. Viitattu 4.4.2025.
↑ Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus (Tandefelt, vapaaherrallinen) ritarihuone.fi. ”Turun hovioikeuden presidentti herra Adolf Tandefelt korotettiin 18.7.1809 vapaaherralliseen arvoon ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 17.9.1818 vapaaherrallisena sukuna numero 26. Hänet määrättiin 19.2.1809 hoitamaan oikeuskanslerin tehtävää Porvoon valtiopäivillä 1809 ja hänestä tuli vähitellen hallituskonseljin jäsen ja senaatin oikeusosaston jäsen 18.8.1809. Naimattomana ja lapsettomana sai hän 18.6.1811 keisarillisen luvan adoptoida vapaaherralliseen sukuunsa veljenpoikansa, kamarijunkkari herra Adolf Fredrik Tandefeltin, joka introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 29.11.1820. Keisarillinen päätös vuodelta 1811 paljastettiin adoptoidulle kuitenkin vasta hänen hääpäivänään 1.12.1818. Suku sammui 28.12.1904.” Viitattu 16.6.2025.
1 2 Tandefelt nr 631 Adelsvapen-Wiki. Viitattu 26.3.2025. (ruotsiksi)
↑ 27.3.1909 Kaikuja Kajaanista no 35, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.4.2025.
1 2 3 Kotivuori, Yrjö: Adolf Tandefelt. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
↑ Wager, Henrik: Hartola, Eko, Itä-Hämeen kansanopisto 24. elokuuta 2004. Päijät-Hämeen liitto. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013.
↑ toukokuuta 1899 Edistys no 5, s. 30 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.3.2025.
↑ Suvut ja vaakunat ritarihuone.fi. Viitattu 6.5.2025.
↑ Suvut ja vaakunat ritarihuone.fi. Viitattu 6.5.2025.

Aiheesta muualla

Kristiina Kalleinen: / Tandefelt, Adolf (1747–1822) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.2.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä:
–

Oikeuskansleri (vt.)
Porvoon valtiopäivillä 22.3.–19.7.1809

Seuraaja:
Matthias Calonius
(Prokuraattori)

Edeltäjä:
Karl Arvid Hallenborg

Kunikaallisen Turun hovioikeuden presidentti 1805–1808,

Keisarillisen Turun hovioikeuden presidentti 1809–1822
1805–1822

Seuraaja:
Adolf Fredrik von Willebrand

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[OKV1-1] Viranhaltijat Oikeuskanslerin virasto. Viitattu 4.4.2025.

[2] Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus (Tandefelt, vapaaherrallinen) ritarihuone.fi. ”Turun hovioikeuden presidentti herra Adolf Tandefelt korotettiin 18.7.1809 vapaaherralliseen arvoon ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 17.9.1818 vapaaherrallisena sukuna numero 26. Hänet määrättiin 19.2.1809 hoitamaan oikeuskanslerin tehtävää Porvoon valtiopäivillä 1809 ja hänestä tuli vähitellen hallituskonseljin jäsen ja senaatin oikeusosaston jäsen 18.8.1809. Naimattomana ja lapsettomana sai hän 18.6.1811 keisarillisen luvan adoptoida vapaaherralliseen sukuunsa veljenpoikansa, kamarijunkkari herra Adolf Fredrik Tandefeltin, joka introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 29.11.1820. Keisarillinen päätös vuodelta 1811 paljastettiin adoptoidulle kuitenkin vasta hänen hääpäivänään 1.12.1818. Suku sammui 28.12.1904.” Viitattu 16.6.2025.

[:0-3] 1 2 Tandefelt nr 631 Adelsvapen-Wiki. Viitattu 26.3.2025. (ruotsiksi)

[4] 27.3.1909 Kaikuja Kajaanista no 35, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.4.2025.

[yomatrikkeli-5] 1 2 3 Kotivuori, Yrjö: Adolf Tandefelt. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.

[6] Wager, Henrik: Hartola, Eko, Itä-Hämeen kansanopisto 24. elokuuta 2004. Päijät-Hämeen liitto. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013.

[7] toukokuuta 1899 Edistys no 5, s. 30 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.3.2025.

[8] Suvut ja vaakunat ritarihuone.fi. Viitattu 6.5.2025.

[9] Suvut ja vaakunat ritarihuone.fi. Viitattu 6.5.2025.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

n k m Vaasan läänin maaherrat ja kuvernöörit (1775–1997)
Ruotsi (1776–1809)	Cederström (1775–1785) Tandefelt (1785–1794) Krabbe (1794–1805) Wanberg (1805–1808) von Schoultz (1808)
Venäjän keisarikunta (1809–1917)	de Carnall (1808–1822) Wärnhjelm (1822–1830) Armfelt (1830–1832) Mannerheim (1832–1834) Cronstedt (1834–1845) Bergenheim (1845–1847) Federley (1847–1854) von Rechenberg (1854–1858) von Blom (1858–1861) Wrede (1862–1884) Procopé (1884–1888) Järnefelt (1888–1894) Schauman (1894–1898) von Kothen (1898–1900) Björnberg (1900–1903) Knipovitš (1903–1906) de Pont (1906–1910) Widnäs (1910–1913) Sillman (1913–1916) Sirelius (1916–1917)
Suomi (1917–1997)	Torppa (vt. 1917) Heikel (1917–1920) Sarlin (1920–1930) Heinrichs (1930) Martonen (1930–1938) Lahdensuo (1938–1943) Tarjanne (1943–1944) Ahlbäck (1944–1967) Viitanen (1967–1977) Pohjonen (1977–1978) Kangasniemi (1978–1991) Westergård (1991–1997)

n k m Oulun läänin maaherrat ja kuvernöörit (1775–2009)
Ruotsi (1775–1809)	C. M. Jägerhorn (1775–1782) Tandefelt (1782–1785) Carpelan (1785–1800) af Forselles (1800–1802) Antell (vt. 1802–1804) Lange (1805–1808)
Venäjän keisarikunta (1809–1917)	Ehrenstolpe (1809–1820) von Born (1820–1826) Stjernschantz (1826–1834) Lagerborg (1834–1849) Lavonius (1849–1862) von Alfthan (1862–1873) Nyberg (1873–1879) C. J. Jägerhorn (1878–1883) Tamelander (1883–1884) Masalin (1884–1886) Gripenberg (1886–1889) Malmgren (1889–1897) Fellman (1897–1901) Furuhjelm (1901–1903) Savander (1903–1905) Gadolin (1905–1911) Langinkoski (1911–1915) af Enehjelm (1915–1917)
Suomi (1917–1997)	von Nandelstadh (1917–1925) Pehkonen (1925–1948) Määttä (1949–1967) Ryhtä (1967–1973) Haukipuro (1973–1986) Pekkala (1986–1991) Siuruainen (1991–2009)