Taavetti Lukkarinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taavetti Lukkarinen.
Kyltti osoittaa hirttopaikalle.
Metalliaidalla ympäröity oletettu hirttopuu.

Taavetti Lukkarinen (1884 Nilsiä2. lokakuuta 1916 Oulu) oli keminmaalainen, Kemi Oy:n metsätyönjohtaja, joka sai kuolemantuomion maanpetturuudesta autettuaan Muurmannin ratatyömaalta paenneita saksalaisia sotavankeja Suomen Lapin kautta Ruotsiin. Varsinainen jääkärivärväri hänen ei tiedetä olleen.

Vangitseminen ja oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taavetti Lukkarinen jäi kiinni saksalaissotavankien auttamisesta 26. joulukuuta 1915 Koivun asemalla. Hän oli piilottanut kolme saksalaista rekeensä, joka oli nostettu Rovaniemellä junaan.[1] Lukkarinen ja kolme saksalaista otettiin kiinni. Lukkarinen onnistui pakenemaan Ruotsiin, mutta palasi koti-ikävän vuoksi Suomeen väärennetyllä passilla. Oulun rautatieaseman junatarkastusta peläten hän pudottautui Kiviniemen aseman paikkeilla junasta. Tämä havaittiin ja Lukkarinen joutui santarmien pidättämäksi ja edelleen venäläisten santarmien käsiin kesäkuussa 1916.[2]

Lukkarinen joutui olemaan viheliäisissä olosuhteissa Oulun lääninvankilassa. Kuolemantuomion langetti salainen VI:n armeijakunnan sotilastuomioistuin. Tuomiosta on syytetty suomalaista kuvernööri Axel Fabian af Enehjelmiä, joka ilmeisesti venäläisten painostuksesta vaikutti siihen, että sinänsä varsin vähäpätöisestä aktivistista tehtiin varoittava esimerkki langettamalla hänelle kuolemantuomio. Toisen näkemyksen mukaan venäläismielisyydestään tunnettu Oulun kuvernööri pyrki itsekin toimimaan niin, ettei Lukkarista olisi armahdettu.

Lukkarista tiedetään kiusatun Oulun lääninvankilassa mm. estämällä häntä tapaamasta Kemistä varta vasten Ouluun matkustanutta vaimoaan.

Tuomion täytäntöönpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiyöllä vankilan portit avautuivat ja matka hirttopaikalle alkoi. Hänet hirtettiin 2. lokakuuta 1916 Oulun Kontinkankaalla.[3] Ruumis peitettiin männyn juurelle kaivettuun kuoppaan. Suomen itsenäistyttyä Lukkarisen maine palautettiin, hänen hautansa avattiin ja hänen maalliset jäännöksensä haudattiin virallisesti Oulun hautausmaalle vuonna 1917.[4]

Lukkarisen hirttopuu sijaitsee nykyisen Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikön vieressä. Paikka on merkitty maastoon. Oletetun hirttopuun ympärillä on aitaus, jossa on tapahtumaa kuvaileva teksti. Joidenkin arvioiden mukaan puu ei kuitenkaan ole sama, vaan sen tilalle olisi valittu toinen puu.

Hautakivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun Seudun Rintamamiesyhdistys pystytti Taavetti Lukkariselle hautamuistomerkin, jossa on teksti:Venäjän sortovallan uhri Taavetti Lukkarinen, synt. 8.11.1884 Nilsiässä. Hirtettiin 3.X.1916 valtiollisista syistä Oulussa, Kontinkankaalla, josta ruumis vuonna 1917 siirrettiin tänne siunattuun multaan. Oulun veteraanijärjestöjen yhteiselin kunnosti hautakiven 1996.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wegelius 1924, 46
  2. Wegelius 1924, 47
  3. Vegelius 1924, 53. Hirttopaikalla oli läsnä vankilapappi, pastori ja kirjailija Arvi Järventaus, joka oli myös joutunut kertomaan Lukkariselle tiedon kuolemantuomiosta.
  4. Tieteen kuvalahti Historia 15/2013, s.74

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vainio, Väinö: Simon kahakka: jääkärien ja santarmien välinen yhteenotto Simon Maaninkajärvellä 1916. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1968. ISBN puuttuu teoksesta.
  • Wegelius, K.A.: Aseveljet I: Läntinen etappi ja Simon kahakka. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924. ISBN puuttuu teoksesta.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.