Arvi Järventaus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heikki Arvi Järventaus (vuoteen 1903 Ockenström), (17. joulukuuta 1883 Oulu5. kesäkuuta 1939 Hartola) oli suomalainen kirjailija ja pappi.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järventauksen vanhemmat olivat seppä Heikki Ockenström ja Kaisa Kreeta Hämet ja puoliso vuodesta 1908 Jenny Katarina Wisuri. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1904 ja vihittiin papiksi 1908.[1] Samana vuonna hän aloitti vt. kirkkoherrana Tervolassa ja solmi siellä avioliiton. 1909 Järventaus toimi kirkkoherran apulaisena Ylitorniolla ja 1910–1916 kappalaisena Enontekiöllä. Lisäksi hän suoritti vuonna 1914 opintoja Hallen yliopistossa Saksassa. Loppuvuonna 1916 hän toimi v.t. vankilasaarnaajana Oulun lääninvankilassa ja joutui viemään aktivisti Taavetti Lukkariselle tiedon tämän teloittamisesta.[2] Suomen sisällissodassa Järventaus toimi länsiarmeijan esikunnassa pappina ja kenttäpappina.[1]

1918–1923 Järventaus toimi Sodankylän kirkkoherrana ja samalla myös vt. lääninrovastina Lapin rovastikunnassa vuosina 1919–1923. Vuodesta 1923 hän toimi kappalaisena Tuusulassa kuolemaansa saakka, mutta oli myös Keravan yhteiskoulun uskonnonopettaja 1923-1925.

Järventaus oli poliittisesti aktiivinen ja varsinkin suojeluskuntatoiminta oli lähellä hänen sydäntään. Hän toimi muun muassa Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin valistusohjaana kirjoittaen lukuisia artikkeleita piirin julkaisemaan Sarkatakki-lehteen.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järventaus oli Suomen itsenäisyyden alkuajan huomattavimpia kertomakirjailijoita, mitä osoittaa myös, että hänelle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1919, 1920, 1928, 1930 ja 1932. Suurin osa hänen kirjallisesta tuotannostaan liittyy Lappiin. Lisäksi hänet muistetaan historiallisista romaaneistaan, erityisesti Suomen sodasta kertovasta neliosaisesta romaanista Rummut. Viimeisten teostensa aiheet Järventaus sai Unkarista, jonne hän teki useita matkoja 1930-luvulla. Järventaus sai unkarilaisen Debrecenin yliopiston kunniatohtorin arvon 1938. Hänen tuotantoaan on käännetty unkarin lisäksi ainakin ruotsiksi, viroksi ja saksaksi.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risti ja noitarumpu, 1916.
  • Synnin mitta, 1917
  • Tykkien virsi, 1918[1]
  • Uusi pirtti, 1918, näytelmä
  • Kirkonlämmittäjä, 1919
  • Satu-Ruijan maa, 1920
  • Tunturikertomuksia, 1921
  • Kaukainen onni, 1922
  • Ristilukki, 1923
  • Tunturin tuolta puolen, 1924
  • Paimentytöt, 1924, näytelmä
  • Maan hiljaiset, 1925
  • Runoilija Aatami Kuuskosken elämä, 1925
  • Erämaan matkaajille, 1926, saarnakokoelma
  • Taivaallinen puuseppä, 1927
  • Tie selvä I-II, 1928
  • Kettusen komppanian Lapinmatka, 1929
  • Rummut I-IV, 1929–1930
  • Maahantulo, 1931
  • Savuava maa, 1932
  • Miehen kunnia, 1932
  • Ja eläinten henki oli rattaissa..., 1934
  • Hyljätty kylä, 1935
  • Yks' on tarpeellinen, 1935, näytelmä
  • Gönczölin vaunut, 1936
  • Sydenpolttajat, 1937
  • Itkevien pajujen maa. Unkaria sieltä täältä., 1939

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: suomalaisten kirjailijain elämänkertoja: Arvi Järventaus, s. 654-660. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. Järventauksen tähän liittyvä kertomus on julkaistu K. A. Wegeliuksen teoksessa Aseveljet I: läntinen etappi ja Simon kahakka (Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö 1924), s. 56–58

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]