Aqualung

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Jethro Tullin albumista. Cousteaun ja Gagnanin kehittämästä laitesukelluslaitteesta katso Aqualung (sukelluslaite).
Aqualung
Jethro Tull
Studioalbumin Aqualung kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  joulukuu 1970–
helmikuu 1971
Island Studios, Lontoo
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 19. maaliskuuta 1971
Yhdysvallat 3. toukokuuta 1971
 Tuottaja(t) Terry Ellis
Ian Anderson
 Tyylilaji progressiivinen rock
hard rock
folk rock
 Kesto 42.55
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Island Records
Yhdysvallat Reprise Records
Listasijoitukset
  • Australia 3. (24. heinäkuuta 1971)[1]
  • Norja 3. (viikko 17, 1971)[2]
  • Yhdistynyt kuningaskunta 4. (huhtikuu 1971)[3]
  • Kanada 5. (8. toukokuuta 1971)[4]
  • Saksa 5. (1971)[5]
  • Yhdysvallat 7. (1971)[6]
  • Suomi Top-10 (1971)[7]
Jethro Tullin muut julkaisut
Benefit
1970 		Aqualung
1971 		Thick as a Brick
1972

Aqualung on Jethro Tullin keväällä 1971 julkaisema albumi ja se on yhtyeen neljäs studioalbumi. Huolimatta yhtyeen johtohahmon Ian Andersonin eriävistä kommenteista[8], pidetään albumia konseptialbumina, jossa keskeisinä teemoina ovat sosiaalisesti syrjäytyneet yksilöt sekä uskonnon ja Jumalan kriittinen tarkastelu. Albumin myötä yhtye teki lopullisen läpimurron isoille areenoille sekä radioaalloille ja se on saanut pääasiassa positiivista palautetta kriitikoilta. Albumi on myynyt noin 7 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja on yhtyeen myydyin albumi[9].

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1970 Pohjois-Amerikan kiertueen jälkeen basisti Glenn Cornick erotettiin yhtyeestä ja hänen tilalleen tuli Ian Andersonin ystävä ja yhtyeen taustavaikuttaja Jeffrey Hammond, joka ei ollut aiemmin soittanut bassoa ammattimaisesti lukuun ottamatta lyhyttä aikaa The Blades-yhtyeessä, jossa hän oli muiden tulevien Tull-muusikoiden kanssa ollut mukana vuosia aiemmin. Huolimatta vähäisestä kokemuksesta, Andersonin mukaan Hammondilla oli "hyvä tuntuma musiikkiin" ja jo parin viikon harjoittelun jälkeen Hammond oli mukana Tullin Euroopankiertueella[10].

Edellisellä Benefit-albumilla vierailijana ollut John Evan oli myös liittynyt yhtyeeseen viralliseksi jäseneksi kyseisen albumin kiertueella. Kokoonpanon ensimmäisiä nauhoituksia oli alkuvuodesta 1971 singleksi tarkoitettu "Lick Your Fingers Clean", joka kuitenkin jätettiin julkaisematta yhtyeen keskityttyä albumin tekoon[11]. Kappale julkaistiin myöhemmin mm. Aqualung-albumin remasteroiduilla painoksilla ja siitä tehtiin hieman erilainen, "Two Fingers"-niminen version War Child-albumille.

Tulevan Aqualung-albumin kappaleita oli jo sävelletty ja harjoiteltu vuoden 1970 aikana Cornickin ollessa vielä yhtyeessä[9]. Lopullinen albumi nauhoitettiin vastikään avatulla Island-studiolla Lontoossa joulukuun 1970 ja helmikuun 1971 välisenä aikana. Anderson kritisoi studiota mm. sen "kylmän ja kaikuisan soundin" vuoksi. Studiotila oli aiemmin toiminut kirkkona. Led Zeppelin-yhtye nauhoitti samaan aikaan neljättä albumiaan studiokompleksin toisessa osassa[9]. Aqualungin jousisovitukset teki yhtyeen taustavaikuttaja David Palmer. Aqualung tuli olemaan rumpali Clive Bunkerin viimeinen albumi yhtyeen riveissä, sillä hän erosi yhtyeestä pian albumin julkaisun jälkeen.

Musiikillinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin musiikillinen tyyli tasapainottelee akustisten, folk-henkisten ja raskaampien progressiivisten ja riffi-voittoisten kappaleiden välillä. Progressiivisempaa puolta edustavat pitkät, nimikappale "Aqualung" ja "My God", kun taas "Cheap Day Return", "Wond'ring Aloud" ja "Slipstream" ovat lyhyitä täysin akustisia ns. välisoittoja. Suoraviivaisempaa hard rock-puolta ovat "Cross-Eyed Mary", "Hymn 43", "Locomotive Breath" ja albumin päättävä "Wind Up". "Mother Goose" ja "Up To Me" ovat puolestaan folk rock-vaikutteisia kappaleita, joissa Martin Barren sähkökitara luo kontrastia muuten akustiselle pohjalle.

Varsinkin nimikappale ja "Locomotive Breath" nostivat yhtyeen radiosoittolistoille ja ovat tänäkin päivänä yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Siinä missä yhtyeen aiemmat albumit esittelivät monenlaisia muusikillisia teemoja bluesista hard rockiin ja maailmanmusiikkivaikutteista folkiin, Aqualung määritteli lopullisesti yhtyeen tyylin, akustisen ja raskaamman musiikin kontrastin, josta se nykyään tunnetaan[9].

Albumin teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aqualungia pidetään yleisesti konseptialbumina, vaikkakin Ian Anderson on useasti kiistänyt tämän. Konseptiteoriaa tukevat erillisesti nimetyt albumin puolet: A-puoli on Aqualung ja B-puoli My God. Anderson puolestaan on sanonut albumin olevan "vaihtelevia musiikillisia teemoja sisältävä albumi, jossa 3-4 kappaletta sisältävät löyhästi yhtenäisen teeman". Konseptiväitteistä kiusaantuneena Anderson päätti seuraavaksi tehdä "todellisen konseptialbumin", lopputuloksena vuoden 1972 Thick as a Brick[9].

Idea albumin nimeen ja kansitaiteeseen tuli, kun Ian Andersonin tuolloinen vaimo Jennie kuvasi kodittomia ihmisiä Thames-joen varrella. Etenkin yksi valokuva kodittomasta miehestä teki vaikutuksen, ja Anderson vaimoineen kirjoitti kuvan pohjalta "Aqualung"-kappaleen[12]. Kappale kertoo sivullisesta katsottuna likaisesta, epäilyttävästä kodittomasta miehestä joka todellisuudessa on yksinäinen, sairas ja josta kukaan ei välitä. Andersonin mukaan kappaleen sanoitus on tehty hyvin pärjäävän ihmisen näkökulmasta, eli siitä, miten ns. "tavallinen kansalainen" näkee sosiaalisesti heikomman ihmisen[9].

Albumin A-puoli sisältää nimikappaleen lisäksi muita henkilökuvauksia, kuten prostituoidusta kertovan "Cross-Eyed Mary"n sekä pari omakohtaista kuvausta, esimerkkinä "Cheap Day Return", joka kertoo Andersonin vierailusta sairaan isänsä luokse[13] sekä "Wond'ring Aloud" ja "Up To Me", jotka kertovat rakastumisesta ja itsekkyydestä[13]. "Mother Goose"-kappaleen kohteena on surrealistinen kokemus Lontoon keskustassa.

Albumin toinen puoli keskittyy uskonnollisiin aiheisiin. Yhtyeen manageri Terry Ellis sanoi ennen albumin julkaisua sen olevan "nyrkinisku vasten kirkon kasvoja" ja ennakoi sen herättävän ristiriitaisia ajatuksia[11]. Anderson kertoi vuonna 2011, ettei hänellä ole ollut mitään kristinuskoa vastaan kansoja yhdistävänä tekijänä, mutta että hän halusi kyseenalaistaa joidenkin organisoitujen uskonsuuntauksien jumalakäsityksen[9] ja vanhempien ja koulujen vastuun lasten uskonnollisten käsitysten synnyttäjinä[10]. "My God", "Hymn 43" (teemana "blues Jeesukselle")[13] ja "Wind Up" käsittelevät uskontoa sisältäpäin katsottuna ja kriittisesti kantaaottaen[9]. "My God"-kappaletta oli soitettu jo vuoden 1970 kiertueella ja Ian Anderson sanoi kappaletta "valitusvirreksi Jumalalle"[10]. "Slipstream"-kappale kertoo kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä[13].

"Locomotive Breath"-kappaleen sanoitus käsittelee maapallon kiihtyvää väestönkasvua, teollistumista ja kaupallistumista "hallitsemattomana eteenpäin menevänä junana" johon ei voi vaikuttaa[9].

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kansikuvana on maalaus albumin nimikkohenkilöstä, jonka on sanottu muistuttavan hyvin paljon Ian Andersonia. Yhtyeen manageri oli ottanut yhteyttä taiteilija Burton Silvermaniin, jonka maalauksen hän oli nähnyt sanomalehdessä[9]. Silverman otti kuvia yhtyeestä ja Andersonista ja teki maalauksen Andersonin kuvan pohjalta. Vaikkakin kannesta tuli ikoninen, on Anderson vihannut kantta, koska ei halunnut olla esikuvana kohteelle, josta hän laulaa objektiivisesti. Kaiken lisäksi Silverman haastoi yhtyeen myöhemmin oikeuteen maalauksen väärinkäytön johdosta.[9] Kansiteksteistä löytyy myös sarkastinen, raamatuntekstejä mukaileva kirjoitus.

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aqualung julkaistiin Britanniassa 19. maaliskuuta 1971 ja huhtikuussa albumi nousi 4. sijalle Brittein albumilistalla. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin paria kuukautta myöhemmin toukokuussa ja se nousi sikäläisellä albumilistalla sijalle 7. Julkaisunsa jälkeen se pysyi yli vuoden Yhdysvaltain albumilistalla[12]. Albumin ainoa single-julkaisu oli elokuussa 1971 julkaistu "Hymn 43", joka nousi sijalle 91. Yhdysvalloissa. Se oli myös yhtyeen ensimmäinen single-julkaisu Yhdysvalloissa. Albumista julkaistiin myös quadrofoninen versio.

Albumi sai molemmin puolin Atlanttia positiivisen vastaanoton ja vuosien myötä se on noussut yhtyeen myydyimmäksi ja arvostetuimpiin kuuluvaksi albumiksi[9]. Se valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[14].

Albumi nostatti myös kohua, kun sen uskonnollis-kriittiset teemat herättivät ristiriitoja varsinkin Yhdysvalloissa, jossa mm. ns. Raamattuvyöhykkeellä albumi julistettiin pannaan ja sen kopioita jopa poltettiin rituaalinomaisesti. Toisenlaista kritiikkiä tuli, kun amerikkalainen sukelluslaite-valmistaja Aqualung Corporation of North America syytti yhtyettä rekisteröidyn tavaramerkin väärinkäytöstä. Kappaleessa itse asiassa on viittauskin syvänmerensukellukseen. Albumin myytyä hyvin yhtiö totesikin sen olevan päinvastoin mainosta yritykselle, joten oikeustoimet jäivät[9].

Tähän päivään mennessä albumi on myynyt pelkästään Yhdysvalloissa kolminkertaista platinaa[15].

Piakkoin albumin julkaisun jälkeen, toukokuussa 1971 rumpali Clive Bunker jätti yhtyeen. Hän oli kyllästynyt kiertämiseen ja halusi viettää enemmän aikaa perheensä parissa[12]. Bunkerin tilalle valittiin Barriemore Barlow, joka oli Hammondin tapaan soittanut Andersonin ja Evanin kanssa aiemmin John Evan Band-nimisessä yhtyeessä.

CD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumista julkaistiin 25-vuotisjuhlan kunniaksi remasteroitu, bonus-raitoja sisältävä versio vuonna 1996. Varsinaisen albumin lisäksi mukana olivat julkaisematta jäänyt single "Lick Your Fingers Clean", "Wind Up"-kappaleen hieman erilainen, quadrofoninen miksaus, otteita Ian Andersonin haastattelusta sekä kolme vuonna 1969 BBC:lle tehtyä nauhoitusta.

Vuonna 2011 oli vuorossa 40-vuotisjuhlapainos, joka sisälsi Porcupine Tree-yhtyeen kitaristin ja tuottajan Steven Wilsonin tekemän uuden miksauksen albumista sekä albumiin liittyviä bonus-raitoja vuosilta 1970-1971. Albumin alkuperäinen tuotanto on saanut kritiikkiä Andersonin toimesta johtuen Island-studion huonosta akustiikasta ja nauhoituksiin liittyvistä vaikeuksista[12][9] ja myös Wilson totesi uuden miksauksen olevan tarpeellisen[9].

Vuoden 2016 huhtikuussa 40-vuotispainos saa uuden julkaisun, tällä kertaa myös Wilsonin masteroimana[16].

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaikki kappaleet kirjoittanut Ian Anderson, ellei toisin mainita.

A-puoli - Aqualung[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aqualung – 6.31 (säv. I. Anderson/Jennie Anderson)
  2. Cross-Eyed Mary – 4.06
  3. Cheap Day Return – 1.21
  4. Mother Goose – 3.51
  5. Wond'ring Aloud – 1.53
  6. Up to Me – 3.14

B-puoli - My God[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. My God – 7.08
  3. Hymn 43 – 3.14
  4. Slipstream – 1.13
  5. Locomotive Breath – 4.23
  6. Wind Up – 6.01

Vuoden 1996 painoksen bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Lick Your Fingers Clean – 2.46
  3. Wind Up – 5.24 (nelikierreversio)
  4. Excerpts from the Ian Anderson Interview – 13.59 (Poimintoja Ian Andersonin haastattelusta)
  5. Song for Jeffrey – 2.51 (BBC-sessio)
  6. Fat Man – 2.57 (BBC-sessio)
  7. Bourée – 3.58 (BBC-sessio, säv. I. Anderson/Johann Sebastian Bach)

Vuoden 2011 "40th Anniversary Special Edition"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1 - new Steven Wilson stereo mix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aqualung – 6.37
  2. Cross-Eyed Mary – 4.06
  3. Cheap Day Return – 1.18
  4. Mother Goose – 3.50
  5. Wond'ring Aloud – 1.52
  6. Up to Me – 3.14
  7. My God – 7.11
  8. Hymn 43 – 3.15
  9. Slipstream – 1.08
  10. Locomotive Breath – 4.38
  11. Wind Up – 5.59

CD 2 - additional recordings 1970-1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lick Your Fingers Clean – 2.45
  2. Just Trying to Be – 1.37
  3. My God (early version) – 9.40
  4. Wond'ring Aloud (13th December 1970) – 1.48
  5. Wind Up (early version) – 5.18
  6. Slipstream (take 2) – 0.52
  7. Up The 'Pool (early version) – 1.09
  8. Wond'ring Aloud, Again – 7.04
  9. Life Is a Long Song – 3.16
  10. Up The 'Pool – 3.09
  11. Dr. Boogenbroom (remastered) – 2.58
  12. From Later (remastered) – 2.04
  13. Nursie (remastered) – 1.35
  14. US Radio Spot – 0.51
  • kpl. 3, 4, 6, 7 ja 8 ovat ennenjulkaisemattomia versioita

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ian Anderson ja Terry Ellis - tuottajat
  • John Burns - nauhoittaja
  • Tony Platt - avustava nauhoittaja
  • Burton Silverman - kansitaide

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Go-Set Australian charts ~ 1971 poparchives.com. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  2. ↑ Aqualung - Jethro Tull norwegiancharts.com. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  3. ↑ UK Top 40 Hit Database everyhit.com. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  4. ↑ 08 1971&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 RPM Volume 15 No. 12, May 08 1971 - RPM collectionscanada.gc.ca. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Charts-Surfer: Suchergebnis charts-surfer.de. Arkistoitu 25.5.2009. Viitattu 17.11.2009. (saksaksi)
  6. ↑ Aqualung - Jethro Tull allmusic.com. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 170. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  8. ↑ Nick Logan: [http://www.tullpress.com/nme27mar71.htm ON THE SIDE OF GOD AND THE OUTCAST TRAMP IAN ANDERSON on JETHRO'S controversial 'Aqualung' LP] New Musical Express. 27. maaliskuuta 1971. Viitattu 19. helmikuuta 2016.
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Dom Lawson: Aqualung-albumin 40-vuotisjuhlapainoksen kansivihko. Aqualung 40th Anniversary Special Edition, 2011. Chrysalis.
  10. ↑ a b c David Hughes: Controversy... In Jethro Tull's views on God Disc & Music Echo. 27, helmikuuta 1971. Viitattu 19. helmikuuta 2016.
  11. ↑ a b NEW JETHRO TULL ALBUM IS A 'PUNCH IN THE FACE FOR THE CHURCH' Disc & Music Echo. 6. helmikuuta 1971. Viitattu 19. helmikuuta 2016.
  12. ↑ a b c d Brian Matthew: Jethro Tull Story Part 2: Benefit to Aqualung 1979. BBC World Service. Viitattu 19. helmikuuta 2016.
  13. ↑ a b c d Roy Shipston: Good heavens, now Ian Anderson wants us to think! Disc & Music Echo. 20. maaliskuuta 1971. Viitattu 19. helmikuuta 2016.
  14. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
  15. ↑ Gold & Platinum - RIAA RIAA. Viitattu 19.2.2016. en-US
  16. ↑ Aqualung 40th Anniversary book set coming in April! | Jethro Tull jethrotull.com. Viitattu 19.2.2016.
Jethro Tull
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
Videojulkaisut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aqualung&oldid=21820256”