Stand Up

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee musiikkialbumia. Huumorin lajista katso Stand up -komiikka.
Stand Up
Jethro Tull
Studioalbumin Stand Up kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Morgan-studiot, Lontoo 17. huhtikuuta - 1. toukokuuta 1969 ja Olympic-studiot, Lontoo 24. huhtikuuta 1969
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 1. elokuuta 1969
Yhdysvallat 29. syyskuuta 1969
 Tuottaja(t) Ian Anderson
Terry Ellis
 Tyylilaji progressiivinen rock
folk rock
hard rock
 Kesto 37.48
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Island Records
Yhdysvallat Reprise Records
Listasijoitukset

Yhdistynyt kuningaskunta 1.
Norja 5.
Yhdysvallat 20.

Jethro Tullin muut julkaisut
This Was
1968 		Stand Up
1969 		Benefit
1970

Stand Up on Jethro Tull -yhtyeen toinen albumi vuodelta 1969. Yhtye oli Ian Andersonin johdolla siirtynyt bluesmusiikista progressiivisempaan ja folkvaikutteisempaan ilmaisuun. Havaittavissa on myös vaikutteita klassisesta musiikista ja maailmanmusiikista. Albumi nousi Britannian albumilistan ykköseksi, ja se on myös kitaristi Martin Barren ensimmäinen Jethro Tullin kanssa. Fanien ja yhtyeen jäsentenkin mukaan albumi kuuluu yhtyeen parhaimpiin levytyksiin.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1968 hyvin vastaanotetun This Was-esikoisalbumin jälkeen kitaristi Mick Abrahams erosi yhtyeestä. Abrahams olisi halunnut jatkaa blueslinjalla kun taas vokalisti-huilisti Ian Anderson halusi laajentaa yhtyeen musiikillista suuntaa ja ottaa vaikutteita muistakin musiikkityyleistä.[1] Ensilevylle kappaleita säveltäneen Abrahamsin lähdön myötä Anderson otti kokonaan sävellysvastuun ja johtajuuden yhtyeessä. Viimeisin, vielä Abrahamsin kanssa levytetty single "Love Story" / "Christmas Song" antoikin jo viitteitä tulevasta, monipuolisemmasta suunnasta.

Abrahamsin tilalle tuli ensin tuolloin birminghamilaisessa Earth-yhtyeessä (myöh. Black Sabbath) soittanut Tony Iommi, joka pysyi mukana vain parin viikon ajan keriten kuitenkin esiintyä yhtyeen kanssa The Rolling Stonesin järjestämässä Rock and Roll Circus-tv-ohjelmassa. Iommin palattua Earthiin kitaristin paikkaa kokeili The Nice -yhtyeestä tuttu David O'List, mutta hänkään ei ollut sopiva. Kitaristin paikan sai lopulta Gethsemane-yhtyeessä soittanut Martin Barre. Andersonin mukaan Barre oli koetilaisuudessa niin hermostunut, ettei juuri pystynyt soittamaan, mutta teki kuitenkin vaikutuksen yhtyeeseen. Barresta tulikin Andersonin ohella Jethro Tullin pitkäaikaisin jäsen. Yhtyeessä jatkoivat basisti Glenn Cornick ja rumpali Clive Bunker.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi on musiikillisesti monipuolisempi kuin edeltäjänsä This Was. Kappaleet suureksi osaksi kirjoittanut Anderson otti vaikutteita mm. kelttiläisestä musiikista, folk rockista ja klassisesta musiikista. Sanoitukset koostuvat pääosin Andersonin omista nuoruuden kokemuksista vanhempiensa ja perheensä kanssa sekä ympäröivän maailman havainnoimisista.[1] Albumin tuotti Ian Anderson yhdessä manageri Terry Ellisin kanssa. Nauhoittajana toimi myöhemmin mm. Led Zeppelinin kanssa työskennellyt Andy Johns.

Edellisen albumin bluesvaikutteet kuuluvat vielä raskaahkossa avauskappaleessa "A New Day Yesterday", ja bluestyylistä hard rockia edustavat myös "Back to the Family" ja nopeampi "Nothing Is Easy". Viimeksi mainittu on tiettävästi sävelletty Tony Iommin ollessa vielä yhtyeessä.

Johann Sebastian Bachia lainaava "Bourée" yhdistelee klassista musiikkia sekä jazzia sisältäen soolon basisti Glenn Cornickilta. Klassisen musiikin keinoja käytetään myös muuten akustisessa "Reasons for Waiting"-kappaleessa, jossa on yhtyeen taustavaikuttajan David Palmerin tekemä jousisovitus.

Kelttiläis- ja myös intialaisen musiikin vaikutus kuuluu kappaleissa "Fat Man", "For a Thousand Mothers" ja "Jeffrey Goes to Leicester Square", joka on omistettu Ian Andersonin ystävälle ja tulevalle Jethro Tull -basistille Jeffrey Hammondille. Kappaleissa Anderson soittaa mm. rock-musiikissa harvoin (tuohon aikaan) käytettyjä mandoliinia ja balalaikkaa.

"Look into the Sun" ja "We Used to Know" ovat akustisia, folk rock-henkisiä kappaleita. Jälkimmäisen sävelkulku on saattanut vaikuttaa inspiraationa Eaglesin ”Hotel California” -kappaleelle.[2][3] Eagles ja Tull kiersivät yhdessä 1970-luvun alussa ja Tull soitti kappaletta konserteissaan. Tosin "Hotel California"n musiikin sävelsi pääosin kitaristi Don Felder, joka liittyi yhtyeeseen myöhemmin 1970-luvun puolivälissä.

Ennen albumin sessioita kevään 1969 Yhdysvaltain kiertueen aikana nauhoitettu ja alun perin vain singlenä julkaistu jazz-vaikutteinen ”Living In The Past” nousi Brittien singlelistan kolmannelle sijalle ja on edelleen yhtyeen paras sijoitus kyseisellä listalla. Kappale tunnetaan erikoisesta 5/4 tahtilajistaan. Yhdysvalloissa kappaleesta tuli hitti vasta kolme vuotta myöhemmin. Singlen b-puoli, blues-vaikutteinen "Driving Song" nauhoitettiin myös samoihin aikoihin.

Albumin julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stand Up julkaistiin Iso-Britanniassa elokuussa 1969. Albumin kansitaide oli erikoinen, sillä kannet avattaessa yhtyeen jäsenet nousivat ylös pahvisina malleina lastenkirjojen tyyliin. Konseptia hyödynnettiin myös albumin vuoden 2010 CD-painoksessa. Kansitaide voitti New Musical Express-lehden äänestyksen parhaasta levynkansitaiteesta vuonna 1969.

Vaikkakin monet yhtyettä aiemmin suosineet promoottorit ja toimittajat vieroksuivat uutta tyyliä[4], yhtye sai monipuolistuneen soundinsa ansiosta uusia faneja ja "Living in the Past"-hittisinglen siivittämänä albumi nousi Brittein albumilistan kärkeen. Yhtye sai jalansijaa myös Yhdysvalloissa, jossa se oli kiertänyt vuonna 1969 mm. yhdessä Led Zeppelinin kanssa. Albumi nousi uudella mantereella sijalle 20 ja myi kultalevyn arvoisesti.[5] Ian Andersonin mukaan juuri Stand Up-albumin materiaali vetosi amerikkalaiseen yleisöön.[1] Myös kriitikot Atlantin molemmin puolin antoivat positiivista palautetta albumista. Menestyksen myötä yhtye nousi toiseksi (The Beatlesin jälkeen) Melody Maker -lehden vuoden 1969 parhaat yhtyeet-listalla.

Albumin kiertueella Jethro Tull kävi Suomessa tammikuussa 1970. Yhtye esiintyi Kulttuuritalolla ja teki myös ohjelman Mainos-TV:lle.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A New Day Yesterday – 4.10
  2. Jeffrey Goes to Leicester Square – 2.12
  3. Bourée – 3.46 (säv. J. S. Bach, sov. Ian Anderson)
  4. Back to the Family – 3.48
  5. Look into the Sun – 4.20

B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Nothing is Easy – 4.25
  3. Fat Man – 2.52
  4. We Used to Know – 4.00
  5. Reasons for Waiting – 4.05
  6. For a Thousand Mothers – 4.13
  • kaikki kappaleet Ian Anderson ellei toisin mainita

2001 remasteroidun version bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Living In The Past – 3.23 (säv. Anderson, Ellis)
  3. Driving Song – 2.44
  4. Sweet Dream – 4.05
  5. 17 – 3.07

2010 Collector's Edition[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A New Day Yesterday – 4.10
  2. Jeffrey Goes to Leicester Square – 2.12
  3. Bourée – 3.46
  4. Back to the Family – 3.48
  5. Look into the Sun – 4.20
  6. Nothing is Easy – 4.25
  7. Fat Man – 2.52
  8. We Used to Know – 4.00
  9. Reasons for Waiting – 4.05
  10. For a Thousand Mothers – 4.13
  11. Living In The Past – 3.23
  12. Driving Song – 2.44
  13. Sweet Dream – 4.05
  14. 17 – 6.11
  15. Living in the Past – 3.26
  16. Bourée (BBC Top Gear) – 4.02
  17. A New Day Yesterday (BBC Top Gear) – 4.17
  18. Nothing is Easy (BBC Top Gear) – 5.07
  19. Fat Man (BBC Top Gear) – 2.57
  20. Stand Up US radio spot 1 – 1.04
  21. Stand Up US radio spot 2 – 0.52
  • kpl. 1-13 sama remasterointi kuin v. 2001 painos
  • kpl. 14 vuonna 2010 remasteroitu pidempi versio
  • kpl. 15 alkuperäinen mono single versio
  • kpl. 16-19 BBC:lle tehtyjä nauhoituksia kesäkuulta 1969
  • kpl. 20-21 albumin radiomainoksia

CD 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nothing is Easy – 5.43
  2. My God – 12.43
  3. With You There to Help Me - By Kind Permission of – 13.35 (säv. Anderson, Evan)
  4. A Song for Jeffrey – 5.25
  5. To Cry You a Song – 6.04
  6. Sossity, You're a Woman - Reasons for Waiting – 5.29
  7. Dharma for One - Drum solo – 13.37 (säv. Anderson, Bunker)
  8. We Used to Know – 3.41
  9. Guitar solo – 8.24
  10. For a Thousand Mothers – 4.42
  • kpl. 1-10 live Carnagie Hall, New York 4. marraskuuta 1970

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Introduction - 1:26
  2. Nothing is Easy - 7:21
  3. My God - 14:34
  4. With You There to Help Me - By Kind Permission of - 15:26
  5. A Song for Jeffrey - 7:07
  6. To Cry You a Song - 6:43
  7. Sossity, You're a Woman - Reasons for Waiting - 8:53
  8. Dharma for One - Drum solo - 23:30
  9. We Used to Know - 4:03
  10. Guitar solo - 8:23
  11. For a Thousand Mothers - 4:50
  12. Interview with Ian Anderson, London, 2010 - 45:50
  • DVD sisältää editoimattoman ääniversion Carnagie Hallin konsertista sekä vuonna 2010 kuvatun Ian Andersonin haastattelun

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sekä:

  • David Palmer: jousisovitukset ("Reasons for Waiting", "Sweet Dream")
  • Lou Toby: jousisovitukset ("Living in the Past")
  • John Evan: piano, urut (Carnagie Hall, 1970)
  • Andy Johns: basso (kappaleessa "Look into the Sun")

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Stand Up-albumin 2010 remasteroidun version kansiliite, Ian Anderson. Chrysalis.
  2. ↑ [1]
  3. ↑ Ultimate Classic Rock-sivuston artikkeli ultimateclassicrock.com.
  4. ↑ Stand Up Jethro Tullin kotisivustolla jethrotull.com.
  5. ↑ RIAA riaa.com.
  6. ↑ arvostelu Rolling Stone-lehdessä, Ben Grierson, joulukuu 1969 rollingstone.com.
Jethro Tull
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
Videojulkaisut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stand_Up&oldid=21820250”