Anders Eriksson (jääkiekkoilija)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ruotsalaista jääkiekkoilijaa. Muista samannimisistä henkilöistä katso Anders Eriksson (täsmennyssivu).
Anders Eriksson
Henkilötiedot
Syntynyt 9. tammikuuta 1975 (ikä 39)
Bollnäs, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsin lippu Ruotsi
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 192 cm
Paino 102 kg
Seura
Seura ei joukkuetta
Pelinumero 8
Pelaajaura
Pääsarjaura 1992–
Aik. seurat MODO Hockey (SEL)
Detroit Red Wings (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Florida Panthers (NHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
Columbus Blue Jackets (NHL)
HV71 (SEL)
Metallurg Magnitogorsk (RSL)
Calgary Flames (NHL)
Phoenix Coyotes (NHL)
New York Rangers (NHL)
Timrå IK (SEL)
NHL-varaus 22. varaus, 1993
Detroit Red Wings
Mitalit
Maa: Ruotsin lippu Ruotsi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Norja 1999 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Tšekki 1994 jääkiekko
Pronssia Pronssia Alberta 1995 jääkiekko
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Detroit Red Wings 1998

Anders Eriksson (s. 9. tammikuuta 1975 Bollnäs, Ruotsi) on ruotsalainen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi kaudella 2010–2011 Elitserien-joukkue Modossa. Hän on pelannut NHL:ssä yhteensä 572 runkosarjaottelua tehopistein 22+154=176.[1]

Tällä hetkellä Eriksson on ilman sopimusta.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriksson on Bollnäs IS:n kasvatti.[2] Hän pelasi ensimmäiset Elitserien-ottelunsa kaudella 1992–1993 Modossa. Eriksson pelasi kaudella 20 ottelua tehopistein 0+2=2 ja yhden pudotuspeliottelun. Detroit Red Wings varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 22. pelaajana kesällä 1993. Eriksson pelasi varauksensa jälkeen vielä kaksi kautta Modossa. Kaudella 1993–1994 Modo voitti Elitserienissä hopeaa ja kauden 1994–1995 päätteeksi Eriksson valittiin Ruotsin vuoden junioripelaajaksi.[2]

Eriksson siirtyi kaudeksi 1995–1996 Detroit Red Wingsin organisaatioon. Hänen ensimmäinen kautensa kului lähinnä farmijoukkue Adirondack Red Wingsissä, jossa Eriksson oli joukkueen tehokkain puolustaja tehopisteillä 6+36=42. Hän pelasi myös yhden NHL:n runkosarjaottelun ja kolme pudotuspeliottelua Detroitissa. Kaudella 1996–1997 Eriksson pelasi 23 NHL-ottelua. Kausi 1997–1998 oli hänen ensimmäinen kokonainen kautensa NHL:ssä. Eriksson teki 66 ottelussa tehopisteet 7+14=21. Detroit voitti kauden päätteeksi Stanley Cupin keväällä 1998. Detroit myi Erikssonin maaliskuussa 1999 siirtorajan kynnyksellä Chicago Blackhawksiin, joka sai myös ensimmäisen kierroksen varausvuorot vuosien 1999 ja 2001 varaustilaisuuksiin. Detroit sai kaupassa Chris Cheliosin.[1][2]

Eriksson teki kaudella 1999–2000 yhden kauden piste-ennätyksensä tehopisteillä 3+25=28. Chicago myi hänet Florida Panthersiin marraskuussa 2000, josta se sai vaihdossa Jaroslav Špačekin. Kesällä 2001 Eriksson solmi vapaana agenttina pelaajasopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa.[1] Hän pelasi Torontossa kaksi kautta, mutta jäi niistä molempina hyvin pieneen rooliin. Kaudella 2001–2002 Eriksson pelasi 34 NHL-ottelua tehopistein 0+2=2 sekä kymmenen ottelua pudotuspeleissä ilman tehopisteitä. Hän pelasi ison osan kaudestaan myös farmijoukkue St. John's Maple Leafsissä. Kaudella 2002–2003 Eriksson pelasi St. John'sissa lähes koko kauden. Hän teki 72 ottelussa tehopisteet 5+34=39 ja oli joukkueensa tehokkain puolustaja.[2] Eriksson pelasi kauden aikana neljä ottelua NHL:ssä. Kaudeksi 2003–2004 hän solmi sopimuksen Columbus Blue Jacketsin kanssa.[1] Eriksson sai kaksisuuntaisen sopimuksen harjoitusleirin kautta. Hän pelasi AHL-joukkue Syracuse Crunchissa,[3] mutta sai suuren roolin Columbuksessa ja pelasi 66 NHL-ottelua tehopistein 7+20=27.

Eriksson teki vapaana agenttina sopimuksen Calgary Flamesin kanssa syyskuussa 2004, mutta hän pelasi kauden 2004–2005 Ruotsissa HV71:ssä |NHL:n työsulun vuoksi.[1] Eriksson osallistui syksyllä 2005 New York Rangersin harjoitusleirille, mutta hänelle ei tarjottu pelaajasopimusta. Marraskuussa 2005 Eriksson teki loppukauden kattavan sopimuksen SM-liigajoukkue Tampereen Ilveksen kanssa.[4] Hänen sopimuksensa sisälsi joulutaukoon asti kestävän mahdollisuuden siirtyä NHL:ään.[5] Eriksson ei saapunut Tampereelle, sillä hän siirtyi koeaikasopimuksella Tampa Bay Lightningin farmijoukkue Springfield Falconsiin.[6][2] Erikssonin koeaika päättyi 12 otteluun, ja hän pelasi loppukauden Venäjän superliigan Metallurg Magnitogorskissa.[2]

Eriksson palasi kaudeksi 2006–2007 Columbus Blue Jacketsiin. Kaudella 2007–2008 hän pelasi Calgary Flamesissä.[1] Calgary asetti Erikssonin siirtolistalle syksyn 2008 harjoitusleirin jälkeen. Eriksson pelasi koko runkosarjan AHL:n Quad City Flamesissa. Eriksson oli tehopisteillä 4+45=49 joukkueen tehokkain puolustaja ja sisäisen syöttöpörssin toinen. AHL:n puolustajien pistepörssissä hän oli seitsemäs.[2] Keväällä 2009 Calgary nosti Erikssonin NHL-kokoonpanoon, ja hän pelasi kaksi pudotuspeliottelua. Erikssonin kausi 2009–2010 alkoi joulukuussa 2009, kun hän siirtyi vapaana agenttina Phoenix Coyotesin farmijoukkue San Antonio Rampageen.[1] Eriksson nostettiin Phoenixin NHL-kokoonpanoon parin viikon jälkeen. Hän pelasi yhteensä 12 NHL-ottelua tehopistein 0+3=3. Phoenix myi Erikssonin New York Rangersiin siirtorajan kynnyksellä maaliskuussa 2010, josta se sai vaihdossa Miika Wiikmanin ja seitsemännen kierroksen varausvuoron kesälle 2011.[1][2] Eriksson pelasi loppukauden aikana kahdeksan ottelua sekä NHL:ssä että farmijoukkue Hartford Wolf Packissa.

Syksyllä 2010 Eriksson teki koeaikasopimuksen New York Islandersin kanssa,[7] mutta jäi ilman lopullista sopimusta.[8] Hän palasi marraskuussa Ruotsiin ja siirtyi 11. joulukuuta kestäneellä lainasopimuksella Timrå IK:hon, kun joukkue kärsi puolustajavajeesta.[9][10][2] Kuuden Timråssa pelatun ottelun jälkeen Eriksson pelasi loppukauden Modossa.[11][2]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriksson edusti Ruotsia vuoden 1999 MM-kilpailuissa, jolloin joukkue voitti pronssia. Yhteensä Eriksson on pelannut 17 A-maaottelua tehopistein 0+5=5. Hän on pelannut myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 1994 (hopeaa) ja 1995 (pronssia). VUoden 1995 turnauksessa Eriksson teki tehopisteet 3+7=10 ja oli turnauksen toiseksi tehokkain puolustaja Kanadan Bryan McCaben jälkeen. Hänet valittiin kisojen tähdistökentälliseen.[2]

Eriksson pelasi myös alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa 1993, jolloin Ruotsi voitti kultaa.[2]

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokokoisen Erikssonin vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä ja laukauksessa.[2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikssonin veli on entinen Elitserien-puolustaja Jörgen Eriksson.[2]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1992–1993 Modo Elitserien 20 0 2 2 2 1 0 0 0 0
1993–1994 Modo Elitserien 38 2 8 10 42 11 0 0 0 8 JMM 7 1 3 4 10
1994–1995 Modo Elitserien 39 3 6 9 56 - - - - - JMM 7 3 7 10 10 Ykköstähdistö
1995–1996 Adirondack Red Wings AHL 75 6 36 42 64 3 0 0 0 0
Detroit Red Wings NHL 1 0 0 0 2 3 0 0 0 0
1996–1997 Detroit Red Wings NHL 23 0 6 6 10 - - - - -
Adirondack Red Wings AHL 44 3 25 28 36 4 0 1 1 4
1997–1998 Detroit Red Wings NHL 66 7 14 21 32 18 0 5 5 16 Stanley Cup
1998–1999 Detroit Red Wings NHL 61 2 10 12 34 - - - - -
Chicago Blackhawks NHL 11 0 8 8 0 - - - - - MM 10 0 3 3 14
1999–2000 Chicago Blackhawks NHL 73 3 25 28 20 - - - - -
2000–2001 Chicago Blackhawks NHL 13 2 3 5 2 - - - - -
Florida Panthers NHL 60 0 21 21 28 - - - - -
2001–2002 Toronto Maple Leafs NHL 34 0 2 2 12 10 0 0 0 0
St. John's Maple Leafs AHL 25 4 6 10 14 11 0 5 5 6
2002–2003 Toronto Maple Leafs NHL 4 0 0 0 0 - - - - -
St. John's Maple Leafs AHL 72 5 34 39 133 - - - - -
2003–2004 Columbus Blue Jackets NHL 66 7 20 27 18 - - - - -
Syracuse Crunch AHL 9 1 3 4 12 - - - - -
2004–2005 HV71 Elitserien 32 1 9 10 54 - - - - -
2005–2006 Springfield Falcons AHL 12 1 8 9 10 - - - - -
Metallurg Magnitogorsk RSL 17 2 8 10 10 11 3 2 5 16
2006–2007 Columbus Blue Jackets NHL 79 0 23 23 46 - - - - -
2007–2008 Calgary Flames NHL 61 1 17 18 36 3 0 1 1 2
2008–2009 Quad City Flames AHL 64 4 45 49 60 - - - - -
Calgary Flames NHL - - - - - 2 0 0 0 0
2009–2010 Phoenix Coyotes NHL 12 0 3 3 2 - - - - -
San Antonio Rampage AHL 10 1 3 4 2 - - - - -
New York Rangers NHL 8 0 2 2 0 - - - - -
Hartford Wolf Pack AHL 8 0 3 3 4 - - - - -
2010–2011 Timrå IK Elitserien 6 0 1 1 6 - - - - -
Modo Elitserien 25 2 10 12 46 - - - - -
13 kautta yhteensä NHL 572 22 154 176 242 36 0 6 6 18
5 kautta yhteensä Elitserien 160 8 36 44 206 12 0 0 0 0
1 kausi yhteensä RSL 17 2 8 10 10 11 3 2 5 16

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Legends of Hockey
  2. a b c d e f g h i j k l m n Elite Prospects
  3. Anders Erikssonille sopimus Columbus Blue Jacketsin kanssa 11.10.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 5.8.2010.
  4. Anders Eriksson Ilveksen takalinjoille 17.11.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 5.8.2010.
  5. Erikssonin Ilves-siirron yllä mustia pilviä 21.11.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 5.8.2010.
  6. Iikka Törnvall paikkaamaan Ilveksen pakkipulaa 23.11.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 5.8.2010.
  7. ISLANDERS ADD FIVE PLAYERS ON TRYOUT 26.9.2010. New York Islanders. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  8. ISLANDERS TRIM TRAINING CAMP ROSTER 3.10.2010. New York Islanders. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  9. Bodin, Uffe: Timrås skrällvärvning 28.11.2010. Hockeysverige.se. Viitattu 28.3.2011. (ruotsiksi)
  10. NHL-meriterad back ansluter 28.11.2010. Timrå IK Red Eagles. Viitattu 28.3.2011. (ruotsiksi)
  11. Bodin, Uffe: Anders Eriksson byter elitserielag 19.12.2010. Hockeysverige.se. Viitattu 28.3.2011. (ruotsiksi)