Ahti Lampi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee iskelmälaulajaa. Samannimisestä pöytäjääkiekkoilijasta kertoo artikkeli Ahti Lampi (pöytäjääkiekkoilija).
Ahti Lampi.

Ahti Lampi (s. 17. marraskuuta 1938 Lohja) on suomalainen tanssimuusikko ja iskelmälaulaja. Varsinaiselta ammatiltaan hän on automaalari. Hän aloitti keikkailun vuonna 1963 eri orkestereiden solistina lähinnä kotiseudullaan läntisellä Uudellamaalla. Vuonna 1980 hän voitti mestaruuden Lappeenrannan humppafestivaaleilla yhtyeen Humppa ja tangopojat kanssa.

Ahti Lampi sai vuonna 1980 levytettäväkseen Vexi Salmen parodiamielessä sanoittaman ja Heikki Annalan säveltämän melankolisen kappaleen Elämän valttikortit, josta tuli suurmenestys Reijo Kallion Yksinäisen vanavedessä. Molemmat laulut kuvastavat omalta osaltaan 1970- ja 1980-lukujen vaihteen yhteiskunnallisia oloja: työttömyys oli käynyt Suomessa siihenastisessa huipussaan, maaseutu oli maaltapaon jäljiltä entistä tyhjempi, kymmeniätuhansia suomalaisia oli muuttanut paremman elämän toivossa Ruotsiin ja etenkin lähiöiden ja pienten paikkakuntien keskiolutkuppiloissa istui suurin joukoin työttömiä tuopin ääressä. Suosioon tulleet itsetilitysiskelmät, joista osa oli suoranaisia valitusvirsiä, purkivat varsinkin joutilaiksi jääneiden miesten tuntoja.[1]

Vexi Salmi kertoi myöhemmin kirjoittaneensa Elämän valttikortit hieman naureskellen, sillä hänen tekstinsä ihmisellä meni niin huonosti, "ettei kenelläkään voi oikeasti niin huonosti mennä". Salmen mukaan Lampi, jonka levytuottaja Seppo Matintalo löysi saamansa vihjeen perusteella lohjalaisesta tanssipaikasta Tanhuhovista, levytti laulun kuitenkin vakavasti ja samoin yleisö otti sen täysin tosissaan. Levyn myyntiä siivitti myös Markus Heikkerön ottama albumin kansikuva, jossa Lampi istui puistonpenkillä keskellä syksyistä maisemaa.[1] Raha-automaattiyhdistyksen tilaston mukaan Elämän valttikortit oli yksi levyautomaattien soitetuimmista levyistä alkuvuonna 1981.[2]

Myös Lammen kaksi myöhempää albumia saivat hyvän vastaanoton. Kolmannen albumin nimikkokappale Kannaksen poikia tuli tutuksi Syksyn sävelen satoa -ohjelmasta vuonna 1984. Lampi ei levyttänyt yhtäkään käännösiskelmää, vaan kaikki hänen kappaleensa olivat kotimaista tuotantoa, useimmiten Toivo Kärjen ja Vexi Salmen kynästä.[3]

Lammella riitti oman yhtyeen kanssa menestystä ja keikkoja ympäri Suomea 1980-luvun loppupuolelle saakka. Vuonna 1987 Lampi jätti keikkailun ja meni rakennuksille töihin ja maalariksi. Nykyisin hän on eläkkeellä ja jatkaa laulamista mieskuorossa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  1. a b Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman (toim.): Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 340. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2505-X.
  2. Jake Nyman: Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja, s. 43. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2504-1.
  3. Latva & Tuunainen 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.