Daytonan 24 tunnin ajo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta 24 h Daytona)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvallat Daytonan 24 tunnin ajo
Rata Daytona International Speedway
Daytona International Speedway -rataa vuonna 2005.

Daytonan 24 tunnin ajo, englanninkieliseltä nimeltään pääsponsori Rolexin mukaan Rolex 24 at Daytona, on 24 tuntia kestävä kestävyysajo, joka ajetaan vuosittain tammi-helmikuun vaihteen tienoilla Daytona International Speedway -radalla Daytona Beachilla, Floridassa, Yhdysvalloissa. Kilpailu on yksi merkittävimpiä Yhdysvalloissa ajettavia kilpailuja ja ensimmäinen kuluvan vuoden päätapahtumista. Kilpailun yksi haastavimmista puolista on ajankohta; tammikuussa yö on pisimmillään. Lisäksi radan sisäosa on heikommin valaistu kuin ovaaliosuus.

Ensimmäisen kerran ajo järjestettiin vuonna 1962, jolloin sen voitti Dan Gurney. Suomalaisista kilpailun on voittanut vuonna 1970 Leo Kinnunen. Eniten voittoja on Hurley Haywoodilla, joka on ollut mukana voittamassa kilpailua viidesti.

Ensimmäisenä vuotenaan 1962, kilpailu ajettiin kolmen tunnin mittaisena kestävyysajona. Tuolloin kilpailu kuului myös silloiseen urheiluautojen MM-sarjaan. Ensimmäisen kilpailun voitti Lotus -kuljettaja Dan Guerney. Vuodeksi 1966 kilpailua pidennettiin 2000 kilometrin mittaiseksi, jolloin kilpailun kesto oli noin puolet Le Mansin 24 tunnin ajon pituudesta. Alkaen vuodesta 1966 kilpailu on ajettu nykyisessä 24 tunnin muodossaan.

24 tunnin kilpailussa Euroopassa ajettavien esikuviensa tapaan kilpailun tulokset ratkaistaan sen mukaan, mikä joukkue selviytyy pisimmälle 24 tunnin aikana, toisin kuin formula -tai vakioautosarjoissa, joissa voittajaksi selviytyy tietyn kierrosmäärän nopeimmassa ajassa kiertänyt. Nykyisin 24 tunnin jälkeen auton ei tarvitse enää ylittää maaliviivaa, koska tämä johti epäurheilijamaiseksi koettuun taktikointiin. Kilpailun loppupuolella vaurioitunutta autoa saatettiin säilyttää varikolla 24 tunnin täyttymiseen asti ja autolla ajettiin vielä kerran maaliviivan yli, jotta tulokseksi ei merkittäisi keskeytystä (DNF = did not finish)[1]

Vuonna 1972 kilpailu ajettiin 6 tunnin mittaisena ja 1974 kilpailu peruttiin energiakriisin seurauksena.

Vuonna 1982 kilpailu pudotettiin urheiluautojen MM-sarjan kalenterista, koska sarjan kilpailuja keskitettiin yhä enemmän Euroopassa ajettaviin lyhyempiin sprinttikilpailuihin, tuolloin pituudeltaan yleensä 1000 km.

1970-luvulla joukkueiden koko vakiintui kolmeen kuljettajaan mutta aivan viime vuosina on nähty myös neljän tai viiden kuljettajan joukkueita. Vuoden 1997 kilpailu voitettiin seitsemänmiehisellä joukkueella. [2]

Kilpailu kuuluu Yhdysvalloissa ajettavaan Grand-Am -sarjaan [3] Kilpailu ajetaan Daytonan 5,73 kilometriä pitkällä radalla, joka on yhdistelmä esim. NASCAR -sarjasta tuttua kolmikaarteista ovaalia ja sen sisäosaan rakennettua moottorirataa. Kilpailussa on sekä GT - että prototyyppiluokkien autoja. Turvallisuussyistä GT-luokka lähetetään liikkeelle eri prototyyppien jälkeen. [4] Lähtö tapahtuu urheiluautosarjojen yleisen etiketin mukaisesti lentävänä ns. Indianapolis -lähtönä, jossa kilpailijat ajavat turva-auton perässä muodostelmassa, jonka jälkeen turva-auto vetäytyy ennen pääsuoraa ja kilpailu liputetaan alkaneeksi.

Varhaisina vuosinaan kilpailu kuului kolmen maailman kovatasoisimpina pidettyyn kestävyyskilpailujen sarjaan, johon lisäksi kuuluivat Le Mansin 24 tunnin ajo ja Sebringin 12 tunnin ajo. Näiden kolmen kilpailun voittaminen samalla automallilla tai saman kuljettajan ajamana oli erittäin arvostettu saavutus moottoriurheilun maailmassa. Kuitenkin nykyisten Daytona -sääntöjen vuoksi näiden kolmen kilpailun yleiskilpailuvoitto samalla automallilla on mahdotonta. Porsche 962 on vuoden 1986 tuloksillaan jäänyt viimeiseksi automalliksi, jolla on voitettu kaikki kolme kilpailua samana vuonna.

Kuljettajista viimeisin kolmen suoran voittaja on saksalainen Timo Bernhard, joka voitti Daytonassa 2003, Sebringilla 2008 ja Le Mansissa 2010.

Lexus-Riley. Koska tehdastallien osallistuminen on kielletty, eikä runkovalmistajilla yleensä ole tiekäyttöön tehtyä automallia, on markkinointisyistä moottorivalmistaja mainittu ensin

Kilpailu on jaettu prototyyppi- ja GT-luokkiin. Daytona Prototype (DP) -luokka poikkeaa huomattavasti Le Mans Prototype (LMP) -prototyypeistä, joita käytetään Le Mansin 24 tunnin ajoissa. Daytona Prototype International (DPi) on uudempi luokka, joka on lähempänä LMP-luokkaa. Tulevat LMDh (Le Mans Daytona h) -luokan autot edelleen lähempänä Le Mansissa käytettäviä ja voivat ajaa samoissa sarjoissa.

Daytona Prototype

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2003 lähtien prototyyppiluokassa on ajettu vain erityisillä Daytona Prototype -luokan autoilla, jotka korvasivat aikaisemmat avokattoiset Le Mans Prototype -luokkaan perustuvat autoluokat. Huipputeknologiaa sisältävien Le Mans Prototype -autojen nopeudet olivat kasvaneet valtaviksi, jopa vanhoja, aikoinaan hyvin vapaamielisiin sääntöihin perustuneita C-ryhmän autoja nopeammaksi. Daytonan ovaaliosuuden betonikaiteet olisivat tulleet hengenvaarallisiksi huippunopeilla autoilla. Turvallisuusnäkökulmien lisäksi kilpailun järjestävä organisaatio GARRA esitteli uuden luokan myös kustannuksiltaan edullisempana vaihtoehtona.

Hiilikuituisten monokokkirunkojen sijasta autot ovat putkirunkoisia sekä umpikattoisia sisältäen rajallisen määrän uutta teknologiaa. Sen sijaan että suunnittelijoilla olisi vapaat kädet suunnitella haluamansa näköinen auto, luokassa käytetään vain GARRAn hyväksymien runkovalmistajien autoja, jotka ulkonäöllisesti poikkeavat hyvin vähän toisistaan mm. ulkomittoihin ja aerodynaamiseen testaamiseen kohdistuvien rajoitusten vuoksi. Tehdastallit runkovalmistajina eivät voi osallistua kustannusten rajoittamisen vuoksi. Myös moottorit tulevat rajoitetuilta GARRAn hyväksymiltä valmistajilta. Toisin kuin rungot, moottorit tulevat isoilta autonvalmistajilta. Moottorin tulee perustua yleisesti tuotannossa olevan automallin moottorilohkoon. Valmistajia ovat mm. BMW, Porsche ja Lexus. Säännöt rajaavat tehon noin 500 hevosvoimaan.[5]

GT-luokan autot perustuvat sarjatuotantomalleihin ja vastaavat mm. FIA GT3 -luokan autoja. Yleisiä automalleja ovat esim. BMW M3 ja Porsche 911. Lisäksi GT-luokassa sallitaan kustannusten pitämiseksi alhaalla myös ns. silhuettiautot, joissa alkuperäisen itsekantavan korin sijasta käytetään putkirunkoa, jota ympäröivät tuotantoautoa muistuttavat koripaneelit.[6] Moottorien tehot vaihtelevat 390 ja 450 hevosvoiman välillä autosta riippuen. [5]

Vuosi Kuljettajat Talli Auto Pituus Mestaruussarja
1966 Iso-Britannia Ken Miles
Yhdysvallat Lloyd Ruby
Yhdysvallat Shelby-American Inc. Ford GT40 Mk. II 2 583,178 mi (4 157,222 km) International Championship for Sports-Prototypes
International Championship for Sports Cars
1967 Italia Lorenzo Bandini
Uusi-Seelanti Chris Amon
Italia SpA Ferrari SEFAC Ferrari 330 P4 2 537,460 mi (4 083,646 km) International Championship for Sports-Prototypes
International Championship for Sports Cars
1968 Iso-Britannia Vic Elford
Saksa Jochen Neerpasch
Saksa Rolf Stommelen
Sveitsi Jo Siffert
Saksa Hans Herrmann
Saksa Porsche System Engineering Porsche 907LH 2 564,130 mi (4 126,567 km) International Championship for Makes
1969 Yhdysvallat Mark Donohue
Yhdysvallat Chuck Parsons
Yhdysvallat Roger Penske Sunoco Racing Lola T70 Mk.3B-Chevrolet 2 385,060 mi (3 838,382 km) International Championship for Makes
1970 Meksiko Pedro Rodríguez
Suomi Leo Kinnunen
Yhdistynyt kuningaskunta Brian Redman
Yhdysvallat J.W. Engineering Porsche 917K 2 758,440 mi (4 439,279 km) International Championship for Makes
1971 Meksiko Pedro Rodríguez
Iso-Britannia Jackie Oliver
Yhdysvallat J.W. Automotive Engineering Porsche 917K 2 621,280 mi (4 218,542 km) International Championship for Makes
1973 Yhdysvallat Peter Gregg
Yhdysvallat Hurley Haywood
Yhdysvallat Brumos Porsche Porsche Carrera RSR 2 552,700 mi (4 108,172 km) World Championship for Makes
1975 Yhdysvallat Peter Gregg
Yhdysvallat Hurley Haywood
Yhdysvallat Brumos Porsche Porsche Carrera RSR 2 606,040 mi (4 194,015 km) World Championship for Makes
IMSA Camel GT Challenge
1976 Yhdysvallat Peter Gregg
Iso-Britannia Brian Redman
Iso-Britannia John Fitzpatrick
Yhdysvallat BMW of North America BMW 3.0 CSL 2 092,800 mi (3 368,035 km) IMSA Camel GT Challenge
1977 Yhdysvallat Hurley Haywood
Yhdysvallat John Graves
Yhdysvallat Dave Helmick
Yhdysvallat Ecurie Escargot Porsche Carrera RSR 2 615,040 mi (4 208,499 km) World Championship for Makes
IMSA Camel GT Challenge
1978 Yhdysvallat Peter Gregg
Saksa Rolf Stommelen
Alankomaat Toine Hezemans
Yhdysvallat Brumos Porsche Porsche 935/77 2 611,200 mi (4 202,319 km) World Championship of Makes
IMSA Camel GT Challenge
1979 Yhdysvallat Hurley Haywood
Yhdysvallat Ted Field
Yhdysvallat Danny Ongais
Yhdysvallat Interscope Racing Porsche 935/79 2 626,560 mi (4 227,039 km) World Championship of Makes
IMSA Winston GT
1980 Saksa Rolf Stommelen
Saksa Volkert Merl
Saksa Reinhold Joest
Saksa L&M Joest Racing Porsche 935J 2 745,600 mi (4 418,615 km) World Championship of Makes
IMSA GT
1981 Yhdysvallat Bobby Rahal
Iso-Britannia Brian Redman
Yhdysvallat Bob Garretson
Yhdysvallat Garretson Racing/Style Auto Porsche 935 K3 2 718,720 mi (4 375,355 km) World Endurance Championship
IMSA Camel GT
1982 Yhdysvallat John Paul Sr.
Yhdysvallat John Paul Jr.
Saksa Rolf Stommelen
Yhdysvallat JLP Racing Porsche 935 JLP-3 2 760,960 mi (4 443,334 km) IMSA Camel GT
1983 Yhdysvallat A. J. Foyt
Yhdysvallat Preston Henn
Ranska Bob Wollek
Ranska Claude Ballot-Léna
Yhdysvallat Henn's Swap Shop Racing Porsche 935L 2 373,120 mi (3 819,167 km) IMSA Camel GT
1984 Etelä-Afrikka Sarel van der Merwe
Etelä-Afrikka Tony Martin
Etelä-Afrikka Graham Duxbury
Etelä-Afrikka Kreepy Krauly Racing March 83G-Porsche 2 476,800 mi (3 986,023 km) IMSA Camel GT
1985 Yhdysvallat A. J. Foyt
Ranska Bob Wollek
Yhdysvallat Al Unser
Belgia Thierry Boutsen
Yhdysvallat Henn's Swap Shop Racing Porsche 962 2 502,680 mi (4 027,673 km) IMSA Camel GT
1986 Yhdysvallat Al Holbert
Iso-Britannia Derek Bell
Yhdysvallat Al Unser Jr.
Yhdysvallat Löwenbräu Holbert Racing Porsche 962 2 534,720 mi (4 079,236 km) IMSA Camel GT
1987 Yhdysvallat Al Holbert
Iso-Britannia Derek Bell
Yhdysvallat Chip Robinson
Yhdysvallat Al Unser Jr.
Yhdysvallat Löwenbräu Holbert Racing Porsche 962 2 680,680 mi (4 314,136 km) IMSA Camel GT
1988 Brasilia Raul Boesel
Iso-Britannia Martin Brundle
Tanska John Nielsen
Alankomaat Jan Lammers
Iso-Britannia Castrol Jaguar Racing (TWR) Jaguar XJR-9 2 591,680 mi (4 170,905 km) IMSA Camel GT
1989 Yhdysvallat John Andretti
Iso-Britannia Derek Bell
Ranska Bob Wollek
Yhdysvallat Miller/BFGoodrich Busby Racing Porsche 962 2 210,760 mi (3 557,873 km)[a] IMSA Camel GT
1990 Yhdysvallat Davy Jones
Alankomaat Jan Lammers
Iso-Britannia Andy Wallace
Iso-Britannia Castrol Jaguar Racing (TWR) Jaguar XJR-12D 2 709,160 mi (4 359,970 km) IMSA Camel GT
1991 Yhdysvallat Hurley Haywood
Saksa "John Winter"
Saksa Frank Jelinski
Ranska Henri Pescarolo
Ranska Bob Wollek
Saksa Joest Racing Porsche 962C 2 559,640 mi (4 119,341 km) IMSA Camel GT
1992 Japani Masahiro Hasemi
Japani Kazuyoshi Hoshino
Japani Toshio Suzuki
Japani Nissan Motorsports Intl. Nissan R91CP 2 712,720 mi (4 365,700 km) IMSA Camel GT
1993 Yhdysvallat P. J. Jones
Yhdysvallat Mark Dismore
Yhdysvallat Rocky Moran
Yhdysvallat All American Racers Toyota Eagle MkIII 2 484,880 mi (3 999,027 km) IMSA Camel GT
1994 Yhdysvallat Paul Gentilozzi
Yhdysvallat Scott Pruett
Yhdysvallat Butch Leitzinger
Uusi-Seelanti Steve Millen
Yhdysvallat Cunningham Racing Nissan 300ZX 2 516,609 mi (4 050,090 km) IMSA Exxon World Sportscar Championship
1995 Saksa Jürgen Lässig
Ranska Christophe Bouchut
Italia Giovanni Lavaggi
Saksa Marco Werner
Saksa Kremer Racing Kremer K8 Spyder-Porsche 2 456,400 mi (3 953,192 km) IMSA Exxon World Sportscar Championship
1996 Etelä-Afrikka Wayne Taylor
Yhdysvallat Scott Sharp
Yhdysvallat Jim Pace
Yhdysvallat Doyle Racing Riley & Scott Mk III-Oldsmobile 2 481,320 mi (3 993,298 km) IMSA Exxon World Sportscar Championship
1997 Yhdysvallat Rob Dyson
Iso-Britannia James Weaver
Yhdysvallat Butch Leitzinger
Iso-Britannia Andy Wallace
Yhdysvallat John Paul Jr.
Yhdysvallat Elliott Forbes-Robinson
Yhdysvallat John Schneider
Yhdysvallat Dyson Racing Riley & Scott Mk III-Ford 2 456,400 mi (3 953,192 km) Exxon World Sportscar Championship
1998 Italia Mauro Baldi
Alankomaat Arie Luyendyk
Italia Giampiero Moretti
Belgia Didier Theys
Yhdysvallat Doran-Moretti Racing Ferrari 333 SP 2 531,160 mi (4 073,507 km) U.S. Road Racing Championship
1999 Yhdysvallat Elliott Forbes-Robinson
Yhdysvallat Butch Leitzinger
Iso-Britannia Andy Wallace
Yhdysvallat Dyson Racing Team Inc. Riley & Scott Mk III-Ford 2 520,480 mi (4 056,319 km) U.S. Road Racing Championship
2000 Monaco Olivier Beretta
Ranska Dominique Dupuy
Itävalta Karl Wendlinger
Ranska Viper Team Oreca Dodge Viper GTS-R 2 573,880 mi (4 142,258 km) Rolex Sports Car Series
2001 Kanada Ron Fellows
Yhdysvallat Chris Kneifel
Ranska Franck Fréon
Yhdysvallat Johnny O'Connell
Yhdysvallat Corvette Racing Chevrolet Corvette C5-R 2 335,360 mi (3 758,398 km) Rolex Sports Car Series
2002 Belgia Didier Theys
Sveitsi Fredy Lienhard
Italia Max Papis
Italia Mauro Baldi
Yhdysvallat Doran Lista Racing Dallara SP1-Judd 2 548,960 mi (4 102,153 km) Rolex Sports Car Series
2003 Yhdysvallat Kevin Buckler
Yhdysvallat Michael Schrom
Saksa Timo Bernhard
Saksa Jörg Bergmeister
Yhdysvallat The Racer's Group Porsche 911 GT3-RS 2 474,200 mi (3 981,839 km) Rolex Sports Car Series
2004 Brasilia Christian Fittipaldi
Yhdysvallat Terry Borcheller
Yhdysvallat Forest Barber
Iso-Britannia Andy Pilgrim
Yhdysvallat Bell Motorsports Doran JE4-Pontiac 1 872,80 mi (3 013,98 km)[a] Rolex Sports Car Series
2005 Italia Max Angelelli
Etelä-Afrikka Wayne Taylor
Ranska Emmanuel Collard
Yhdysvallat SunTrust Racing Riley MkXI-Pontiac 2 527,924 mi (4 068,300 km)[a] Rolex Sports Car Series
2006 Uusi-Seelanti Scott Dixon
Iso-Britannia Dan Wheldon
Yhdysvallat Casey Mears
Yhdysvallat Target Ganassi Racing Riley MkXI-Lexus 2 613,38 mi (4 205,82 km) Rolex Sports Car Series
2007 Kolumbia Juan Pablo Montoya
Meksiko Salvador Durán
Yhdysvallat Scott Pruett
Yhdysvallat Telmex Ganassi Racing Riley MkXI-Lexus 2 377,970 mi (3 826,972 km) Rolex Sports Car Series
2008 Kolumbia Juan Pablo Montoya
Iso-Britannia Dario Franchitti
Yhdysvallat Scott Pruett
Meksiko Memo Rojas
Yhdysvallat Telmex Ganassi Racing Riley MkXI-Lexus 2 474,200 mi (3 981,839 km) Rolex Sports Car Series
2009 Yhdysvallat David Donohue
Espanja Antonio García
Yhdysvallat Darren Law
Yhdysvallat Buddy Rice
Yhdysvallat Brumos Racing Riley MkXI-Porsche 2 616,600 mi (4 211,009 km) Rolex Sports Car Series
2010 Portugali João Barbosa
Yhdysvallat Terry Borcheller
Iso-Britannia Ryan Dalziel
Saksa Mike Rockenfeller
Yhdysvallat Action Express Racing Riley MkXI-Porsche 2 688,14 mi (4 326,15 km) Rolex Sports Car Series
2011 Yhdysvallat Joey Hand
Yhdysvallat Graham Rahal
Yhdysvallat Scott Pruett
Meksiko Memo Rojas
Yhdysvallat Telmex Chip Ganassi Racing Riley MkXX-BMW 2 563,53 mi (4 125,60 km) Rolex Sports Car Series
2012 Yhdysvallat A. J. Allmendinger
Brasilia Oswaldo Negri
Yhdysvallat John Pew
Iso-Britannia Justin Wilson
Yhdysvallat Michael Shank Racing with Curb-Agajanian Riley MkXXVI-Ford 2 709,16 mi (4 359,97 km) Rolex Sports Car Series
2013 Kolumbia Juan Pablo Montoya
Yhdysvallat Charlie Kimball
Yhdysvallat Scott Pruett
Meksiko Memo Rojas
Yhdysvallat Chip Ganassi Racing Riley MkXXVI-BMW 2 524,04 mi (4 062,05 km) Rolex Sports Car Series
2014 Portugali João Barbosa
Brasilia Christian Fittipaldi
Ranska Sébastien Bourdais
Yhdysvallat Action Express Racing Coyote-Corvette DP 2 474,200 mi (3 981,839 km)[a] United SportsCar Championship
2015 Uusi-Seelanti Scott Dixon
Brasilia Tony Kanaan
Yhdysvallat Kyle Larson
Yhdysvallat Jamie McMurray
Yhdysvallat Chip Ganassi Racing Riley MkXXVI-Ford 2 634,400 mi (4 239,656 km)
2016 Yhdysvallat Ed Brown
Yhdysvallat Johannes van Overbeek
Yhdysvallat Scott Sharp
Brasilia Pipo Derani
Yhdysvallat Tequila Patrón ESM Ligier JS P2-Honda 2 620,160 mi (4 216,739 km) IMSA SportsCar Championship
2017 Italia Max Angelelli
Yhdysvallat Jeff Gordon
Yhdysvallat Jordan Taylor
Yhdysvallat Ricky Taylor
Yhdysvallat Wayne Taylor Racing Cadillac DPi-V.R 2 346,34 mi (3 776,07 km)
2018[7] Portugali João Barbosa
Portugali Filipe Albuquerque
Brasilia Christian Fittipaldi
Yhdysvallat Mustang Sampling Racing Cadillac DPi-V.R 2 876,85 mi (4 629,84 km)
2019 Yhdysvallat Jordan Taylor
Espanja Fernando Alonso
Alankomaat Renger van der Zande
Japani Kamui Kobayashi
Yhdysvallat Wayne Taylor Racing Cadillac DPi-V.R 2 011,08 mi (3 236,52 km)[a]
2020 Australia Ryan Briscoe
Uusi-Seelanti Scott Dixon
Japani Kamui Kobayashi
Alankomaat Renger van der Zande
Yhdysvallat Wayne Taylor Racing Cadillac DPi-V.R 2 965,48 mi (4 772,48 km)[b]
2021 Portugali Filipe Albuquerque
Brasilia Hélio Castroneves
Yhdysvallat Alexander Rossi
Yhdysvallat Ricky Taylor
Yhdysvallat Wayne Taylor Racing Acura ARX-05 2 872,92 mi (4 623,52 km)
2022 Iso-Britannia Tom Blomqvist
Brasilia Hélio Castroneves
Iso-Britannia Oliver Jarvis
Ranska Simon Pagenaud
Yhdysvallat Meyer Shank Racing w/ Curb-Agajanian Acura ARX-05 2 709,16 mi (4 359,97 km)
2023 Iso-Britannia Tom Blomqvist
Brasilia Hélio Castroneves
Yhdysvallat Colin Braun
Ranska Simon Pagenaud
Yhdysvallat Meyer Shank Racing w/ Curb-Agajanian Acura ARX-06 2 787,48 mi (4 486,01 km)
2024 Yhdysvallat Dane Cameron
Australia Matt Campbell
Brasilia Felipe Nasr
Yhdysvallat Josef Newgarden
Saksa Porsche Penske Motorsport Porsche 963 2 815,96 mi (4 531,85 km)
[8]

Huomioita:

  1. a b c d e Kilpailu pysäytettiin punalipulla sään tai vakavan onnettomuuden vuoksi.
  2. Kilpailuennätys pituudelle.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]