Abdulla Tukai

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ğabdulla Tuqay)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Abdulla Tukai

Ğabdulla Tuqay

Габдулла Тукай
Tukai, vuonna 1912.
Tukai, vuonna 1912.
Henkilötiedot
Syntynyt26. huhtikuuta, 1886
Kazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut15. huhtikuuta, 1913 (27 vuotta)
Kazan, Venäjän keisarikunta
Kirjailija
SalanimiŞüräle
Tyylilajit Romantiikka, Realismi, Satiiri
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Abdulla Tukai (Ğabdulla Tuqay, 26. huhtikuuta 1886 - 15. huhtikuuta 1913) oli tataari kansallisrunoilija, kriitikko ja julkaisija. Häntä pidetään modernin tataari -kirjallisuuden sekä kirjallisen kielen perustajana. Suomen tataareilla on Ymär Daherin ja hengenheimolaisten 1960-luvun lopulla perustama Tukain nimeä kantava kulttuuriseura.[1][2]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abdulla Tukai syntyi Quşlawıçin kylässä, Kazanin kuvernementissä. Hänen isänsä oli kylässä toiminut mulla Möxämmätğärif Möxämmätğälim ulı Tuqayıv, joka kuoli Tukain ollessaan viiden kuukauden ikäinen. Tukain äiti oli Mämdüdä, joka joutui lähtemään takaisin isänsä luokseen kun myös Tukain isoisä kuoli. Äiti Mämdüdä meni naimisiin Sasna -kylän mullahin kanssa, joka myöhemmin suostui ottamaan Tukain mukaan perheeseensä. Tätä ennen, Tukai oli jonkun aikaa oleskellut kotikylässään asuneen vanhemman naisen luona. Kun myös hänen äitinsä kuoli, Tukai joutui lähtemään isoisänsä, mulla Zinnätulla Zäynepbäşir ulın luokse. Isoisä oli köyhä, eikä pystynyt kunnolla ruokkimaan perhettänsä, jonka takia hän lähetti Tukain vossikan seurassa Kazaniin, toivoen heidän löytävänsä sieltä perheen, joka voisi adoptioida hänet. Kaupungissa sijainneesta Yaña-Bistän alueelta kotoisin oleva nahkuri Möxämmätwäli sekä hänen vaimonsa Ğäzizä täyttivät isoisän toiveet.[3]

Tukain adoptiovanhempien sairastuttuaan, hän joutui kuitenkin palaamaan takaisin isoisälleen. Tukai ei pitkään viipynyt hänen luonaan, vaan löysi Zinnätullan eteenpäin lähettämänä uuden adoptioperheen Qırlayn kylästä. Perheen pää, talonpoika Säğdi pisti Tukain madrasaan opiskelemaan. Tukai kuvaili kyseisen paikan olleen tärkeä tuona aikana hänen "valaistumisensa" kannalta.[3]

Myöhemmin, uralskilaiset kauppiaat Ğäliäsğar Ğosmanov ja hänen vaimonsa Ğäzizä (Tuqayn täti) pyysivät Quşlawıçista kotoisin olevaa talonpoikaa tuomaan Tukain heille. Heidän omat lapsensa olivat kuolleet ja he halusivat adoptoida omia sukulaisiaan. Tukain sen aikaista adoptioperhettä uhkailtiin, jotta kyseinen asia onnistuisi.[3]

Taas uuden perheen huoteissa, tällä kertaa Uralskissa, Tukai aloiti opiskelut Motíğía -madrasassa ja samanaikaisesti venäläisessä koulussa. Hän kiinnostui kyseisessä koulussa venäläisestä kirjallisuudesta ja sen inspiroimana alkoi kirjoittaa runoja. Kun Aleksandr Puškinin satavuotisjuhlaa vietettiin kaupungissa, Tukai innostui hänen töistään.[3]

Tukain adoptioisä yritti saada hänet kiinnostumaan kauppiaan työstä, mutta ilman menestystä. Kun hän kuoli, Tukai muutti madrasan tiloihin. Kyseisessä madrasassa, Tukai opiskeli ahkerasti: hän suoritti viidentoista vuoden ajaksi tarkoitetun jakson kymmenessä. Intohimostaan huolimatta, hän eli tuona aikana edelleen köyhyydessä.[3]

Aikuisikää lähestyessään, Tukain persoona oli muuttunut. Hän ei pitänyt huolta fyysisestä olemuksestaan ja oli aloittanut tupakan polttamisen sekä alkoholin juonnin. Aikaisemmin madrasassa opittuja asioita kohtaan hänestä tuli hyvin kriittinen. Myöskään Koraania hän ei enää ollut kiinnostunut lukemaan. Runous viehätti enemmän ja enemmän.[3]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uralskin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abdulla Tukai oli opiskeluvuosinaan kiinnostunut kansanperinteistä ja runoudesta. Hän luki arabian, persian, turkin ja vanhan tataarin -kielistä runoutta sekä keräsi häntä kiinnostaneita lauluja, eepoksia ja satuja.[4]

Tukain ollessaan teini-iässään, hän tapasi opiskelemassaan madrasassa vierailleen runoilijan, Mirxäydär Çulpanín. Hän oli ensimmäinen elävä runoilija, joka teki vaikutuksen Tukaihin. Çulpanín kirjoitustyyli oli vanhaa tataarinkieltä, "aruz" -runousrytmillä kirjoitettuna.[4]

Tukai pääsi vuonna 1904 töihin rehtorin pojan, Kamil "Motíğí" Töxfätullin perustamaan kustantamoon. Samaan aikaan Tukai opetti nuorempia oppilaita madrasassa, käyttäen venäläisessä koulussa opittuja menetelmiä. Motíğí oli aikaisemmin julkaissut Tukain oodeja hänen organisoimassa käsinkirjoitetussa lehtisessä, jossa Tukaita kuvailtiin nimikkeellä "madrasan ensimmäinen runoilija".[4]

Ennen Lokakuun manifestia, tataarinkielisten sanomalehtien julkaisu oli kiellettyä. Kun siitä tuli sallittua, Motíğí alkoi ostamaan venäjän kielistä lehteä nimeltään Uralets, johon painoi lisäksi oman kansansa kielisiä julkaisuja, koska hän ei ollut tarpeeksi varakas perustaakseen omaa sanomalehtiyritystä. Tukai hoiti tekstin latomisen kyseiseen lehteen, jonka nimeksi tuli Fiker.[4]

Motíğín seuraava lehti oli nimeltään Älğasrälcadid, johon Tukain ensimmäisiä varsinaisia runoja julkaistiin. Tukai oli myös samoihin aikoihin mukana monen eri tataarilehden julkaisuissa, joista yhteen hän kirjoitti itse. Hänen vuorokaudet jakautuivat kahteen osaan; päiväsaikaan hän työskenteli typografian parissa sekä oikolukijana ja illalla/yöllä hän keskittyi omiin kirjoituksiinsa. Eri lehtien parissa työskentelyn lisäksi, Tukai jakoi sosiaalidemokraattisia esitteitä sekä käänsi niitä myös tataarin kielelle. Kyseisten aikojen huomattavampia Tukain tekeleitä oli runo Millätä ja artikkeli Bezneñ millät, ülgänme, ällä yoqlağan ğınamı?[4]

Abdulla Tukaista oli muodostunut satiristi, jonka kohteena oli usein liberaalisuutta vastustava muslimipapisto. Kielenä oli edelleen vanha tataarin kieli, paitsi silloin kun Tukai kirjoitti talonpojille, jolloin hän käytti tataarirunoudelle uutta modernia tataaria.[4]

Vuonna 1906, Tukain teokset käsittelivät mm. isänmaallisuutta. Joitain teoksien nimiä olivat esimerkiksi "Gosudarstvennaya Dumağa", "Sorıqortlarğa" ja "Kitmibez!" , joista jälkimmäisessä hän kuvaili tataarien olevan venäläisten veljeskansaa ja mainitsi Turkkiin maahanmuuttamisen olevan mahdoton idea.[4]

Tukaista tuli seuraavana vuonna kaikkien Motíğín aikakausilehtien johtava runoilija sekä julkaisija. Hän oli lähtenyt madrasasta pois ja muuttanut hotelliin, saatuaan kerättyään itselleen tarpeeksi rahaa. Ultrakonservatiiviksi kuvailtu Bayan al-Xaq -niminen henkilö ja Tukai lehtineen joutuivat kiistaan toistensa kanssa näinä aikoina. Al-Xaq usutti joukkovainoa liberaalisten lehtien kimppuun. Helmikuussa, Motíğí menetti julkaisuoikeutensa.[4]

Näiden aikojen jälkeen, Tukai oli eristänyt itsensä politiikasta, ja keskittyi lähinnä omiin runoihinsa. Tukai kirjoitti vuoden 1906 kesän ja vuoden 1907 syksyn aikavälillä yli 50 runoa, sekä 40 artikkelia. Hän oli siirtynyt moderniin tataarin kieleen, jonka ensimmäinen runo oli Pushkinin inspiroima "Şüräle".[4]

Motíğí yritti vielä perustaa uutta lehteä ja kutsui Tukain mukaan projektiin, mutta suosionsa takia hän oli saanut jo työtarjouksen Kazanista.[4]

Kazanin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abdulla Tukai tapasi pian kaupunkiin saapumisensa jälkeen tataarikirjallisuuden intellektuelleja. Joitain kyseisiä hahmoja olivat mm. näytelmäkirjailija Ğäliäsğar Kamal ja runoilija Säğit Rämiev, joista molemmat myös työskentelivät lehdissä. Joitakin päiviä myöhemmin, Tukai meni armeijan kutsuntoihin, joissa hänet kuitenkin vapautettiin liian heikon terveydentilansa vuoksi.[4]

Tukai (ensimmäinen oikealta) Äl-İslax -lehden toimittajien kanssa.

Kazanissa, Tukai pian pääsi Fatix Ämirxanin ja Wafa Bäxtiärevin johtaman Äl-İslax -lehden toimitukseen töihin. Lehti ei kuitenkaan pystynyt pienen budjettinsa vuoksi Tukaille maksamaan kunnon palkkaan, jonka takia hän toimi huolitsijana toisessa yrityksessä. Tukai oli saanut työtarjouksia rikkaimmilta lehdiltä, mutta hän kieltäytyi, koska ne olivat poliittisesti eri mieltä hänen kanssaan. Näinä aikoina, Tukai jatkoi itsenäistä opiskeluaan. Hän mm. luki venäläistä kirjallisuutta sekä opetteli saksan kieltä. Häntä myös kiinnosti normaalien työläisten elämä, jota hän seurasi viettämällä aikaa pubeissa.[4]

Vuosien 1907-1908 aikana, Tukai kirjoitti n. 60 runoa, sekä 20 artikkelia lehteen missä työskenteli. Osa hänen kirjoituksistaan julkaistiin myös satiirisessa Yäşen -lehdessä ja hänen runojansa painatettiin kahdeksi kirjaseksi. Kyseisen ajan tunnetuimmassa satiirisessa teoksessaan nimeltään "Peçän Bazarı yaxud Yaña Kisekbaş", hän taas kerran pilkkasi mm. yhteisön papistoa. Tukaita ihailleet nuoret kävivät usein tapaamassa häntä Bolğar -hotellissa, missä hän oleskeli.[4]

Abdulla Tukain yksityiselämästä ei tiedetä juurikaan muuta, kuin että hän oli ihastunut 15-vuotiaaseen ihailijaansa, tyttöön nimeltään Zäytünä Mäwlüdova. Kyseisiä tunteita hän ilmaisi monissa runoissaan. Heidän välilleen ei kuitenkaan kehittynyt varsinaista suhdetta.[4]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abdulla Tukai.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gabdulla Tukay tukay.informatikaexpert.ru. Viitattu 8.5.2021.
  2. Antero Leitzinger: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 218. Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  3. a b c d e f Early Life tukay.informatikaexpert.ru. Viitattu 8.5.2021.
  4. a b c d e f g h i j k l m n Literary Life tukay.informatikaexpert.ru. Viitattu 8.5.2021.