Ero sivun ”Rokokoo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Maalaustaide: parempi suomenkielinen nimi maalaukselle |
→Musiikki: lisää lähteestä, muokkausta |
||
| Rivi 52: | Rivi 52: | ||
===Musiikki=== |
===Musiikki=== |
||
{{Pääartikkeli|[[Galantti tyyli]]}} |
{{Pääartikkeli|[[Galantti tyyli]]}} |
||
Musiikissa rokokoo liitetään enemmän sosiaalis-kulttuuriseen kuin musiikilliseen näkökulmaan. Rokokoohon luetaan 1700-luvun aateliston ja ylemmän porvariston pittoreskia musiikkimakua edustavia teoksia, ranskalainen 1700-luvun alun huilukoulukunta ja viulukoulu, [[François Couperin]]in pikkukappaleet ja [[Jean-Philippe Rameau]]n harmoniset yllätykset. Rokokoota vastaava aikalainen musiikkityyli on [[galantti tyyli]]. Sille on tunnusomaista [[homofonia]], pienten ornamenttien runsas ja intiimi käyttö sekä soitinten vähäisyys verrattuna edeltäviin tyyleihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/ListInfos?c=1&l=6&p=5 | Nimeke =Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki | Tekijä =Leena Unkari-Virtanen | Ajankohta = | Julkaisija =Sibelius-akatemia | Viitattu = 20.4.2014 }}</ref> |
|||
Rokokoota vastaava tyyli musiikissa on galantti tyyli. Sille on tunnusomaista muodon kepeys, vapautuneisuus ja yksinkertaisuus verrattuna edeltävään barokin tyyliin. |
|||
===Pukeutuminen=== |
===Pukeutuminen=== |
||
Versio 20. huhtikuuta 2014 kello 18.10
Rokokoo on tyylisuuntaus ja muotoilusuuntaus, joka syntyi Ranskan hovissa 1700-luvun alkupuolella ja levisi sieltä muihin Euroopan maihin. Rokokoo sijoittuu barokin ja uusklassismin ajan väliin.[2] Rokokoo on ensisijaisesti sisustus- ja huonekalutyyli, mutta sen vaikutus näkyi 1700-luvulla myös muilla aloilla. Rokokoon piirteitä ovat mukavuuden tavoittelu, siro leikillisyys, eloisat ääriviivat, kaarevat linjat ja kevyt väriasteikko.
Nimitys
Rokokoon nimi tulee kivistä tai simpukoista tehdystä luolasommitelmasta (rocaille), joka oli tyylin tunnusornamentti. Nimitystä käytettiin alun perin pilkkanimenä, sillä jotkut näkivät myöhäisen rokokoon yhtä teennäisenä kuin luolasommitelmatkin.[3]
Vaiheet
Ranska
Rokokoon varhaisvaihe alkoi Ranskassa vuonna 1715 Aurinkokuningas Ludvig XIV:n kuoltua, ja se kesti vuoteen 1730. Aurinkokuninkaan aikana vallalla ollut jäykkä, kaavamainen ja mahtaileva barokki alkoi korvautua uudella, vapaammalla ja hienostuneemmalla elämäntavalla.[4]
Rocaille-ornamentin rokokoohon toi italialaissyntyinen kuninkaallinen suunnittelija Juste Aurèle Meissonnier, joka myös loi rokokoolle tunnusomaisen järjestelmällisen epäsymmetrian. Meissonnier loi rokokoolle pohjan 1720-luvulla hopea- ja pronssiesineillään, sisustuksillaan ja huonekaluillaan, ja hänen tyyliään kutsuttiin nimityksellä grande pittoresque.[5] Toinen johtava varhaisrokokoon sisustussuunnitelija oli Gilles Marie Oppenord, joka oli Orleansin herttuan hoviarkkitehti. Myös taidemaalari ja sisustussuunnittelija Antoine Watteaulla oli vaikutuksensa varhaisrokokoon kehitykseen. Varhaisvaiheen nimekkäin huonekalusuunnittelija oli lipastoistaan tunnettu Charles Cressent, Orleansin herttuan hoviebenisti.[6]
Ranskan täysrokokoon (Ludvig XV:n tyyli) aika oli vuosina 1730–1750.[7] Kauden tunnetuin puuseppä oli Jean Francois Oeben.[8]
Myöshäisrokokoo kesti Ranskassa vuodet 1750–1774 kuningas Ludvig XV:n kuolemaan asti, jolloin sen syrjäytti uusklassismi.[9] Rokokoo koki uuden suosion kauden 1800-luvulla.[2] Uusrokokoo nousi kertaustyylinä muotiin aluksi Ranskassa 1830-luvulla, ja se säilytti suosionsa vuosisadan loppuun asti. Toisin kuin 1700-luvulla, uusrokokoossa suosittiin tummia puulajeja kuten pähkinäpuuta ja mahonkia. Huonekalujen kaarevuudessa mentiin entistä pidemmälle, ja verhoilua käytettiin aiempaa enemmän. Suomeen uusrokokoo tuli 1840-luvulla Pietarista.[10]
Muut maat
Englannissa rokokoo sai vaikutteita etenkin Ranskan varhaisrokokoosta, ja se kehittyi maassa omaperäiseksi tyyliksi. Englantilaisen rokokoon varhaiskausi 1720–1750 nimettiin hallitsija kuningatar Annen mukaan Queen Anne -tyyliksi. Siihen otettiin piirteitä myöhäisbarokista, gotiikasta ja kiinalaisuudesta. Englantilainen täysrokokoo vuosina 1750–1780 on nimetty aikansa nimekkäimmän huonekalusuunnittelijan Thomas Chippendalen mukaan chippendaletyyliksi.[11] Englantilainen rokokoo oli ranskalaiseen verrattuna suoralinjaisempaa ja hillitympää, käsityöläisten taidetta.[12]
Saksassa, Italiassa ja Espanjassa rokokoo kehittyi pidemmälle kuin Ranskassa, mutta tyyli sai esikuvaansa raskaamman ja hengettömämmän sävyn.[13]
Ruotsiin rokokoo saapui 1730-luvun alussa ranskalaisten taiteilijoiden mukana. Rokokoon valtavuosikymmenet Ruotsissa olivat 1750–1780. Suomessa varhaisrokokoo omaksuttiin 1720-luvulla Englannista, ja tyyli jäi vallitsevaksi koko vapauden ajaksi.[14] Ranskalainen rokokoo ei Suomessa saavuttanut suosiota, ja se jäi aateliston ja yläluokan piiriin hillittynä muunnelmana. Etenkään sille tyypillistä epäsymmetriaa ei Suomessa juuri koskaan nähty.[15]
Piirteet
Sisustus ja arkkitehtuuri
Rokokoo oli hovityyli, ja sen keskus oli Pariisi, Ranskan taide- ja seuraelämän keskus.[16]
Rokokoo oli ennen kaikkea sisustustyyli; sen vaikutus arkkitehtuuriin oli melko pieni ja ilmenee yksikerroksisten rakennusten suosimisessa. Sisustustyylinä rokokoo oli kuitenkin hyvin kokonaisvaltainen – huoneiden koko interiööri suunniteltiin yhteen sointuvaksi jokaista yksityiskohtaa myöten.[17]
Rokokoon piirteitä olivat pyrkimys miellyttää, siro leikillisyys, eloisat ääriviivat ja kevyt väriasteikko. Suoria kulmia vältettiin, ja sisustusta hallitsivat epäsymmetria ja kaariviivat, liike ja keveys. Takat pienenivät aikaisemmasta, ja ovi- ja ikkuna-aukot muuttuivat korkeammiksi. Kultauksen käyttöä vähennettiin ja heleät värit sekä helmenharmaa tulivat käyttöön. Tapetteina ja päällisinä käytettiin koristeellisesti kuvioituja silkkejä. Seinillä käytettiin rintapaneeleja.[18]
Rokokoon suosikkihuonekalu oli sohva, joita suunniteltiin monenmuotoisina. Sohvan merkitys rokokoossa kuvasti tyylin pyrkimystä mukavuuteen. Kalusteet alettiin myös järjestellä aiemmasta poiketen pois seinän vierestä vapaamuotoisiin ryhmiin, jotta ihmiset saattoivat viihtyä huoneissa seurustellen. Pienet ja helposti siirreltävät pöydät tulivat muotiin, ja niistä keksittiin monenlaisia muunnelmia. Peilien merkitys sisustuksessa nousi oleelliseksi, sillä niiden avulla huoneisiin saatiin valoisuutta, kuten myös uusista kristallikruunuista ja posliinikyntteliköistä.[19]
Rokokoon kalusteet tehtiin aiempaa vaaleammasta puusta kuten pähkinäpuusta, pyökistä tai ruusupuusta, ja ne usein maalattiin helein värein ja päällystettiin kauniisti. Tuoleista tehtiin mukavia istua, ja niiden selustat mataloituivat ja jaloista sekä selästä tehtiin kaarevat, minkä oli mahdollistanut kovien puulajien käyttöönotto materiaalina.[20][21] Vuoteissa suosittiin katoksia ja puolikatoksia, päätyjä ja kulmapylväitä.[22]
Rokokoon aikana otettiin käyttöön lipastot, lipastokaapit ja kirjakaapit. Etenkin lipastoista tehtiin kauniita ja koristeltuja, ja niiden kansi oli usein värillistä marmoria. Eräs täysrokokoolle tyypillinen tuote oli pulleamuotoinen lipasto, "mahapiironki".[23]
Leimallista rokokoon sisustustaiteelle oli etenkin kiinalaisuus, chinoiserie. Mielenkiinto Kiinaan oli Euroopassa suurimmillaan juuri rokokoon aikana. Kaukoidästä tuotiin Eurooppaan uusia ja nopeasti suosioon nousseita materiaaleja kuten rottinkia, jalopuuta, helmiäistä, lakkahuonekaluja, posliinia, emalitöitä, norsunluuveistoksia, paperi- ja silkkitapetteja, riikinkukon sulkia, peililasille tehtyjä maalauksia sekä erilaisia kankaita kuten silkkiä, satiineja, tafteja ja sametteja. Myös kiinalaiset sermit, huonekalut, paneelit ja pikkuesineet jäljitelmineen tulivat suosituiksi. Arkkitehtuurissa kiinalaisuuden vaikutusta olivat matalat paviljongit.[24]
Maalaustaide
Rokokoon maalaustaiteen aihevalinnoissa näkyvät sensuaalinen kauneus ja elämänilo, ja niihin kuului fantasiahahmoja ja kepeitä eroottisia kohtauksia. Joutilaan yläluokan huvielämän kuvauksiin sijoitettiin keskustelevia nuoria miehiä ja naisia sekä erilaisia vauhdikkaita seuraelämään kuuluvia tapahtumia.[25]
Rokokoon muotokuvataitessa tavoiteltiin intiimisti kohteen persoonallisuutta, ja tyypillisiä ajalle olivat henkevästi ja vapautuneesti toteutetut naisten muotokuvat.[25]
Rokokookauden taidemaalarit suosivat öljyvärejä ja aiempaa enemmän myös pastellimaalausta. Tunnetuimpia tyylisuunnan edustajia olivat Antoine Watteau (1684–1721), Francois Boucher (1703–1770), Rosalba Carriera ja Jean-Honoré Fragonard (1732–1806).[25]
Rokokoon aika merkitsi myös Euroopan taidemaailman laajenemista kun pohjoismaisia maalareita otettiin ensi kerran eurooppalaisen taidemaailman jäseniksi ja Pohjois-Eurooppaan perustettiin kansallisia taideakatemioita, joita käynnistämään kutsuttiin ranskalaisia taiteilijoita.[25]
Musiikki
- Pääartikkeli: Galantti tyyli
Musiikissa rokokoo liitetään enemmän sosiaalis-kulttuuriseen kuin musiikilliseen näkökulmaan. Rokokoohon luetaan 1700-luvun aateliston ja ylemmän porvariston pittoreskia musiikkimakua edustavia teoksia, ranskalainen 1700-luvun alun huilukoulukunta ja viulukoulu, François Couperinin pikkukappaleet ja Jean-Philippe Rameaun harmoniset yllätykset. Rokokoota vastaava aikalainen musiikkityyli on galantti tyyli. Sille on tunnusomaista homofonia, pienten ornamenttien runsas ja intiimi käyttö sekä soitinten vähäisyys verrattuna edeltäviin tyyleihin.[26]
Pukeutuminen
Rokokooaikaan pukeutuminen oli tärkeää ja siihen sijoitettiin paljon rahaa. Taidokkaat hiuskampaukset puuteroitiin. Köyhemmillä ihmisillä oli varaa laitattaa kampauksia harvemmin kuin rikkailla, ja siksi syöpäläiset alkoivatkin viihtyä heidän kampauksissaan.
Kengät olivat siroja. Usein hienojen naisten kengillä ei edes kuulunut kävellä vaan hienostella salongeissa istuskellen. Jos kengät hajosivat ja niistä meni valittamaan suutarille, hän saattoi sanoa: "Mutta hyvä rouva, teidänhän on täytynyt kävellä näillä kengillä!" Myös miesten vaatteet olivat värikkäitä ja koristeellisia kuten naisten.
Esimerkkejä
Esineitä
-
Yksityiskohta Ludvig XV:n aikaisesta tuolista. -
Siro rokokootyylinen pikkupöytä. -
Brittiläistä Chelsea-posliinia 1760-luvulta. -
Rokokoo-posliinia, Jacques-François Micaud.
.jpg)
Sisustusta
-
Ludvig XV -tyylin mukaista sisustusta Talcyn linnassa Ranskassa. -
Rocaille-koristelua oven yläpuolella -
Wiesin pyhiinvaelluskirkko sisältä.
Rakennuksia
-
Sanssoucin huvilinna Potsdamissa. -
Katariinan palatsi Pietarissa -
Queluzin palatsi Portugalissa, yksi viimeisistä rokokoorakennuksista Euroopassa.
Taidetta
-
Rokokoo-aiheinen seinävaate noin vuodelta 1735.
Lähteet
- Nokela, Leena: Sisustustyylit. Otava, 1991 (1. painos 1981). ISBN 951-1-11455-7
Viitteet
- ↑ Nokela, s. 116.
- ↑ a b Rokokoo Jyväskylän yliopisto. Viitattu 20.4.2014.
- ↑ Nokela, s. 78–79.
- ↑ Nokela, s. 78.
- ↑ Nokela, s. 79.
- ↑ Nokela, s. 79–81.
- ↑ Nokela, s. 78.
- ↑ Nokela, s. 72.
- ↑ Nokela, s. 78.
- ↑ Nokela, s. 256–257.
- ↑ Nokela, s. 78.
- ↑ Nokela, s. 88.
- ↑ Nokela, s. 90.
- ↑ Nokela, s. 78, 94.
- ↑ Nokela, s. 93.
- ↑ Nokela, s. 78.
- ↑ Nokela, s. 81.
- ↑ Nokela, s. 81–82.
- ↑ Nokela, s. 83.
- ↑ Nokela, s. 83.
- ↑ Rokokoo 1720–1775 Pohjois-Pohjanmaan museo. Viitattu 20.4.2014.
- ↑ Nokela, s. 83.
- ↑ Nokela, s. 83.
- ↑ Nokela, s. 84–88.
- ↑ a b c d Rokokoon maalaustaide Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Viitattu 20.4.2014.
- ↑ Leena Unkari-Virtanen: Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki Sibelius-akatemia. Viitattu 20.4.2014.
Aiheesta muualla
- The Dizzying Grandeur of Rococo (englanniksi)
| 1000–1300: | Ottolainen taide ● Romaaninen tyyli ● Gotiikka |
|---|---|
| 1400-luku: | Renessanssi |
| 1500-luku: | Manierismi |
| 1600-luku: | Barokki |
| 1700-luku: | Rokokoo ● Klassismi ● Romantiikka |
| 1800-luku: | Kansallisromantiikka ● Düsseldorfin koulukunta ● Hudson River -koulukunta ● Prerafaeliitit ● Estetismi ● Arts and crafts ● Naturalismi ● Realismi ● Impressionismi ● Postimpressionismi ● Akateeminen taide ● Piktorialismi ● Primitivismi ● Symbolismi ● Uusbarokki ● Uusgotiikka ● Uusklassismi ● Uusrenessanssi ● Jugend |