Viljahirssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viljahirssi
Viljahirssi (Panicum miliaceum)
Viljahirssi (Panicum miliaceum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Hirssit Panicum
Laji: miliaceum
Kaksiosainen nimi
Panicum miliaceum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viljahirssi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viljahirssi Commonsissa

Viljahirssi (Panicum miliaceum) on pienijyväinen viljalaji. Sitä kutsutaan usein myös lyhemmin hirssiksi, mutta tätä nimitystä käytetään useista muistakin sitä käyttö­tavoiltaan muistuttavista vilja­lajeista.[1][2]

Viljahirssin viljelys on toden­näköisesti saanut alkunsa Keski-Aasiasta Intiaan ulottuvalla alueella tai mahdollisesti Kiinassa.[1] Nykyäänkin sitä viljellään eniten Aasiassa, varsinkin Intiassa ja Kiinassa.[1] Myös Keski- ja Itä-Euroopassa sitä on viljelty jo yli 6000 vuotta sitten. Keskiajalla sitä viljeltiin yleisesti Etelä-Ruotsia myöten[3] ja ilmeisesti jopa Karjalan­kannaksella.[1] Vielä 1800-luvulla sitä viljeltiin muun muassa Saksassa, mutta nykyään sen viljelys Euroopassa rajoittuu itäisimpiin maihin, varsinkin Ukrainaan, jossa yhä on laajoja hirssi­peltoja.[1] Hirssin viljelyä on sittemmin kokeiltu vuonna 2011 myös Suomessa EU Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoittamassa tutkimusohjelmassa menestyksekkäin tuloksin.[4]

Viljahirssi on harvinaisen hyvin sopeutunut huonoonkin maaperään, kuivuuteen ja kuumuuteen. Se tuottaa parhaimmillaan sadon jo kahden tai kolmen kuukauden kuluttua kylvöstä.[1]

Hirssistä tehdään puuroa, ja jauhoa, jolla keliakiaa sairastavat voivat korvata vehnän leivonnassa. Hirssiä käytetään myös riisin tapaan keitettynä lisukkeena. Suomessa hirssi nimellä hersryynit tai prossa on perinteisesti kuulunut karjalaiseen ruoka­kulttuuriin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 106-108. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.
  2. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 1086, art. Hirssi, 1155, art. Hyötykasvit. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  3. Hirssi Leipätiedotus
  4. Saastamoinen, Marketta: Hirssin koeviljely onnistui. (Verkkojulkaisu, päivitetty 20.7.2014) Maaseudun Tiede, 2011, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.