Viktoria Mullova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viktoria Mullova (ven. Виктория Муллова, s. 27. marraskuuta 1959 Moskova) on venäläinen viulisti. Mullova voitti Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun vuonna 1980 ja Kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun vuonna 1982.

Viktoria Mullova on vuodesta 2000 tuntenut kiinnostusta tyylinmukaista esitystapaa kohtaan ja soittaa jopa Mendelssohnia suolikielillä ja ajanmukaisella viritystasolla. Mullova käyttää myös barokki- tai wieniläisklassista jousta.

Loikkaus länteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. heinäkuuta vuonna 1983 Mullova oli esiintymässä Suomessa, jolloin hän loikkasi säestäjänsä ja miesystävänsä, von Karajan-palkittu kapellimestari Vakhtang Jordanian (Vakhtang Zhordanian) kanssa Ruotsin kautta länteen. Zhordania oli joutunut kiireesti opiskelemaan pianosäestykset Mullovan kappaleisiin, jotta kiertue olisi ollut uskottava. Kaksikko oli vähällä jäädä kiinni, kun suunnitelmasta tietämätön HS:n legendaarinen kriitikko Seppo Heikinheimo konserttiarviossaan ihmetteli säestäjän keskinkertaista pianistintaitoa, mutta KGB:n asettama "päällystakki" ei tätä huomannut. Mullova jätti Neuvostoliiton valtion omistaman Stradivariuksen kuusamolaisen hotellin sängylle. Yleisradion toimittaja Jyrki Koulumies[1] vei viulistin ja säestäjän henkilöautolla Luulajaan Ruotsiin. Sieltä Mullova, Jordania ja Yleisradion kuvaaja Caj Sundman lensivät Tukholmaan, jossa Mullova ja Jordania ilmoittautuivat Ruotsin poliisille ja anoivat poliittista turvapaikkaa Yhdysvaltain suurlähetystöstä.lähde? Ensimmäisen haastattelunsa Suomesta poistumisensa jälkeen Mullova antoi Ilta-Sanomien ja MTV:n Tukholman-kirjeenvaihtajalle Terttu Levoselle kolme päivää myöhemmin. Myös Suojelupoliisin silloinen päällikkö Seppo Tiitinen sai tiedon loikkauksesta juuri Ilta-Sanomista. Ruotsin Säpo otti Mullovan ja Jordanian hoiviinsa näiden Ruotsissa oleskelun ajaksi, koska se pelkäsi Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n pyrkivän sieppaamaan kaksikon.[2] Mullova ja Jordania matkustivat Yhdysvaltoihin. Myöhemmin Viktoria Mullova muutti Englantiin ja asuu nykyään Lontoossa. Jordania jäi Yhdysvaltoihin ja kuoli syöpään Washingtonissa vuonna 2005.[3]

Koulumiehen osuudesta loikkauksessa liikkui huhuja jo aiemmin, mutta vasta jäätyään eläkkeelle hän katsoi voivansa kertoa loikkauksesta laajemmin. Hänen roolinsa paljasti vuonna 2000 Ilta-Sanomien päätoimittajana tapauksen aikoihin toiminut Martti Huhtamäki. Koulumies oli muutamaa päivää ennen loikkausta ottanut yhteyttä Huhtamäkeen ja kertonut tälle suunnitelmasta. Huhtamäen mukaan Koulumies pani asiassa peliin oman uransa, sillä sotkeutuminen tällaiseen asiaan olisi saattanut merkitä potkuja Suomen virallisen ulkopolitiikan linjalla uskollisesti olleesta Yleisradiosta. Suomessa herätti jonkin verran hämmästystä se, että Ilta-Sanomat oli tapauksesta muita lehtiä paremmin perillä, ja Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystö yritti turhaan saada Ilta-Sanomia paljastamaan uutislähteensä. Loikkauksessa oli mukana onnea myös siksi, että Suomen ja Ruotsin rajalla Torniossa ja Haaparannassa tullimiehet eivät kyselleet seurueen papereita. Tämän ansiosta Suomi välttyi siltä tilanteelta, että Neuvostoliitto olisi vaatinut loikkareiden palauttamista samaan aikaan kun länsimaissa olisi yhtä kiihkeästi vaadittu Suomea päästämään kaksikko menemään. [4] Aiemmin Mullova on kertonut ajaneensa säestäjänsä kanssa taksilla Ruotsiin.lähde?

Loikkauksensa syyksi Mullova mainitsi sen, että hänen opettajansa, kuuluisa viulutaiteilija Leonid Kogan oli kuollut vähän ennen hänen Suomen-vierailuaan, mutta ennen kaikkea Neuvostoliitossa monen muunkin nousevan taiteilijan tielle asetetut byrokraattiset esteet sekä matkustamis- ja konsertointirajoitukset.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] Ilta-sanomat: Viktoria Mullova loikkauksestaan: Vihdoin voin lopettaa valehtelemisen, viitattu 13. syyskuuta 2008
  2. Timo Kilpi: Ilta-Sanomat 75 vuotta: Uutisia, historiaa ja puheenaiheita, s. 193–196. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31761-7.
  3. Bernstein Adam: Soviet Conductor Vakhtang Jordania Dies at 62 (Muistokirjoitus) Washington Post. 6.10.2005. The Washington Post. Viitattu 9.8.2014. (englanniksi)
  4. Kilpi 2007, s. 194.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.